Joko mulla on kaikki ohi?

"ADHD is a prime example of a fictitious disease."

Dr. Leon Eisenberg, child psychiatrist

Moro,
ei tost ''taudist'' koskaan parane koska JOS sul o ADD tai ADHD nii se o syynnynnäine neurologine poikkeema eli sun aivois ei tietyt alueet välita dopamiinia ja se vaa tarkottaa et sun aivot toimii ERITAVALLA ja aiheuttaa esim. keskittymisvaikeuksii.

ADDn eli tarkkaavaisuus häirion oireet on tosi samallaisuu ku monis muis sairauksis. kannattaa mennä tutkituttaa koska ku haluut apuu sun ongelmiin niin sua osataa auttaa jos ne saa sust eka oikeen diagnoosin.

Lääkkeet auttaa jonki verran ja vertaistuki kans. Parhaiten selvii ku vaa oppii tunnistaa omat oireet ja oppii elää niien kaa. ihmissuhteisiin se ei vaikuta!! ja jos vaikuttaa nii sillo ei kantsi syyttää sun ''tautii'' koska se o kummiski osa sua ja
omist luonteenpiirteist ja asenteist kii. jos annat ittes käyttää tekosyyt et se on vaa sun ADDn syytä eitkä voi vaikuttaa siihe, nii sithä se vast alkaaki pilaa kaikkee

mun kohal se vaa parantaa suhteit ku o paljo ajatuksii nii heittää huumorii vähä peliin nii kaikki o iha messis :) must o iha kiva olla ain se energinen säätäjä en ite vois kuvitella itteeni ilman ADHDta koska se on osa mua.

se ''SAIRAUS'' loppujen lopuks yleensä se vaa johtuu siit et ajattelu tapa on luovempi ja SE EI VAIKUTA ÄLYKKYYS OSAMÄÄRÄÄN joten monet maailman nerotki o vaa periny ton poikkeuman ja sen avulla ne on nähy maailman vähä eri taval. nyky yhtiskunnas se vaa koetaan tosi pahana asiana mut pitääks sen olla?

Opettele käyttää sun HYVII puolii sillee et ne huonot puolet ei enään haittaa. Kannattaa olla ylpee siit et vaik joku pieni osa sun aivois saattaa olla erillainen nii sit se toinen osa on sellanen mitä o vaa harvoil

ADHDkamu vastasi jo aika kattavasti huolenaiheena olleeseen kysymykseesi. Tosin ainakin se ei ole ihan faktaa, että se ei vaikuta ihmissuhteisiin. Älä kuitenkaan murehdi. Tuntemani ADHD ihmiset ovat hyvin empaattisia ja sosiaalisesti lahjakkaita ihania ihmisiä, niin varmaan sinäkin. Tosin kahta samanlaista ihmistä ei ole ja se näkyy myös tässä asiassa. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Ajattele: uniikki kappale, jota ei ole 7 miljardin ihmisen seassa toista. Ole ylpeä siitä, että olet ainutlaatuinen.

Tärkeä on, että haet selvyyden mieltäsi askarruttavaan asiaan ja hyväksyt itsesi. Jos et hyväksy itseäsi, on vaikeaa hyväksyä muitakaan ja siitä ne ihmissuhdeongelmat sitten ainakin alkavat itämään. Ihan ilman ADHD:täkin.

Olen opiskellut AMK:ssa nyt lähes 4 vuotta (työn ohella) ja loppusuoralla ollaan. Olen myös kuullut, että meitä on ylipistossakin opiskelijoina. Me pärjäämme, vaikka olemmekin erilaisia oppijoita! Sitkeästi apua hakemaan, sitä on tarjolla, kun ei anna periksi.

Tiedän kyllä että se on itsestä kiinni paljolti miten sut hyväksytään. Oon vaan saanut viime aikoina niin paljon syrjintää sen takia että olen nopeasti hermostuva, töksäyttelevä, herkkä isolla H:lla ja yleensäkkin impulsiivinen hemmo. Armeijassa ollessani (juuri kotiuduin) nuo vain korostuivat... Tunnen myös etten olee enää niin hauska kuin ennen. Ihan kuin mun läpät ois lopussa tai jotain. Kuitenkin muutaman kaverin kanssa läppää sitten löytyykin ja tilanne ja sen "fibat" tuntuu paljon luontevimilta. Ehkä heidän kanssaan luottamus on hieman eri tasolla.

Mene yksiyisen psykologin tai psykiatrin vastaanotolle keskustelemaan sun mieltä painavista asioista. Tämä foorumi ei sun adhd diagnoosia pysty tekemään.