Olen 18-vuotias naisenalku. Olen aina ollut kiinnostunut seksuaalisuudestani, etenkin asioista joita ei yleisesti ottaen pidetä normaalina seksuaalisena kanssakäymisenä. Runkatessani en ole koskaan saanut kiksejä mistään raiskausfantasioita kevyemmästä.
Täytettyäni 18 lähes vuosi sitten minulle aukesi aivan uusi maailma: löysin ihmisiä, joiden kanssa saatoin toteuttaa halujani, avoimesti, kenenkään paheksumatta tai tuomitsematta. Nyt asiat tuntuvat kuitenkin lähtevän hallinnasta.
Minulla on kolmenlaisia ihmissuhteita. Ensinnäkin on yli 30 vuotta itseäni vanhempi mies, jonka kanssa ollessani olen alisteisessa asemassa, orja, panopuu, mitä vain hän toivoo. Koen saavani tästä suhteesta irti peljon enemmän kuin mistään aikaisemmasta. Tämän lisäksi myyn itseäni silloin tällöin. Se on helppo tapa rahoittaa opiskelijaelämäni, ja koska saan itse valita asiakkaani, nautin siitä useimmiten. En kuitenkaan yhtä paljon kuin suhteissa joista en saa taloudellista hyötyä. Lisäksi satunnaisia juttuja tulee ja menee, milloin yhdessä vakinaisen kumppanini kanssa, milloin ihan omia juttujani. Näen vakituista melko harvoin, ja tästä syystä haluan joskus vain merkityksetöntä yhden kerran seuraa. Tämän lisäksi omistan melkoisen lelulaatikon ja tyydytän itseäni lähes päivittäin, toisinaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa päivässä.
Viime aikoina seksiin liittyvät asiat ovat olleet mielessäni enemmän ja enemmän. Pukeudun vain korostaakseni itseäni, muotojani, ja paljasta pintaani. Kävellessäni kadulla flirttailen lähes kaikille miehille, jotka vähänkään sattuvat vilkaisemaan minuun päin. Pidän lähes jokaista naista ja miestä, jonka kanssa olen tekemisissä potentiaalisena sänkykumppanina. Koulussa, bussissa.. Ajattelen millainenkohan kalu noista housuista löytyy, tai miltä tuo tyttö näyttää saadessaan. Joskus herään ajatuksistani, mietin että näkyykö tämä jatkuva kiima ulkopuolelle. Kuuntelen myös melkein koko ajan musiikkia kuulokkeista, jotta voin eristää itseni ympäristöstä ja omistautua täysin omille ajatuksilleni ja fantasioilleni. Lyhyesti sanottuna seksuaaliset ajatukset hallitsevat lähes jokaista tietoista hetkeäni.
Eräs asia mistä olen huolissani on se, että tunnen tarvitsevani aina vain enemmän stimulaatiota, aina vain enemmän kipua, jotain uutta, rajumpaa. Asiat joita puoli vuotta sitten pidin outoina ja ällöttävinä, esim ageplay ja pissaleikit muuttuivat hiljalleen nautinnoksi ja nyt nekään eivät enää tunnu melkein miltään. Jotkut fantasioistani ovat niin rajuja, ettei kukaan edes suostu toteuttamaan niitä, sillä ne tuottaisivat vakavia vammoja ja todennäköisesti pysyviä jälkiä. Pelkään nähdä, mitä tästä seuraa. Ja silti tahdon enemmän.
Toinen ongelma on se, että olen pahan luokan ekshibitionisti. Saan siis nautintoa siitä kun minua katsotaan. On olemassa ympäristöjä, joissa voin tätä toteuttaa ihan rauhassa, siitä huolimatta tämä on karannut pariin otteeseen käsistä, ollessani humalassa kaveriporukalla, ja vähän viuhahdellut siellä. Ei se kuulemma ole erityisemmin haitannut, ja kaikki on pistetty alkoholin piikkiin, mutta silti. Olo on kuin trenssitakkisella miehellä joka paljastelee itseään ihmisille pimeässä puistossa -_- En halua seksuaalisuuteni koskettavan ketään joka siihen ei halua tutustua.
En enää tiedä ovatko tekemäni asiat normaaleja. Kaikenlaiset kokeilut kuuluvat tietysti elämään, mutta itselläni raja on täysin hämärtynyt. Tiedän, että jotkut kaverini eivät edes suostu ottamaan poikaystäviltään suihin, tai kokeilemaan peppuseksiä. Onko normaalia kokeilla pissaleikkejä? Olla käytettynä toisinaan useammankin miehen toimesta, nahkakorsetissa ja sukissa, sidottuna, gagit ja kaikki löytyy? Vai onko se sairasta, pervoa.
Minusta tuntuu että elän harrastaakseni seksiä, ja mitä vinompaa, sen parempaa. Tuntuu kuin olisin täysin jalkovälini ohjailtavissa, ja uskokaa tai älkää, se ei ole mikään erityisen mukava tunne. Nautin elämästäni ja seksuaalisuudestani, mutten halua sen hallitsevan koko elämääni. Vinkkejä, kiitos?
Täytettyäni 18 lähes vuosi sitten minulle aukesi aivan uusi maailma: löysin ihmisiä, joiden kanssa saatoin toteuttaa halujani, avoimesti, kenenkään paheksumatta tai tuomitsematta. Nyt asiat tuntuvat kuitenkin lähtevän hallinnasta.
Minulla on kolmenlaisia ihmissuhteita. Ensinnäkin on yli 30 vuotta itseäni vanhempi mies, jonka kanssa ollessani olen alisteisessa asemassa, orja, panopuu, mitä vain hän toivoo. Koen saavani tästä suhteesta irti peljon enemmän kuin mistään aikaisemmasta. Tämän lisäksi myyn itseäni silloin tällöin. Se on helppo tapa rahoittaa opiskelijaelämäni, ja koska saan itse valita asiakkaani, nautin siitä useimmiten. En kuitenkaan yhtä paljon kuin suhteissa joista en saa taloudellista hyötyä. Lisäksi satunnaisia juttuja tulee ja menee, milloin yhdessä vakinaisen kumppanini kanssa, milloin ihan omia juttujani. Näen vakituista melko harvoin, ja tästä syystä haluan joskus vain merkityksetöntä yhden kerran seuraa. Tämän lisäksi omistan melkoisen lelulaatikon ja tyydytän itseäni lähes päivittäin, toisinaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa päivässä.
Viime aikoina seksiin liittyvät asiat ovat olleet mielessäni enemmän ja enemmän. Pukeudun vain korostaakseni itseäni, muotojani, ja paljasta pintaani. Kävellessäni kadulla flirttailen lähes kaikille miehille, jotka vähänkään sattuvat vilkaisemaan minuun päin. Pidän lähes jokaista naista ja miestä, jonka kanssa olen tekemisissä potentiaalisena sänkykumppanina. Koulussa, bussissa.. Ajattelen millainenkohan kalu noista housuista löytyy, tai miltä tuo tyttö näyttää saadessaan. Joskus herään ajatuksistani, mietin että näkyykö tämä jatkuva kiima ulkopuolelle. Kuuntelen myös melkein koko ajan musiikkia kuulokkeista, jotta voin eristää itseni ympäristöstä ja omistautua täysin omille ajatuksilleni ja fantasioilleni. Lyhyesti sanottuna seksuaaliset ajatukset hallitsevat lähes jokaista tietoista hetkeäni.
Eräs asia mistä olen huolissani on se, että tunnen tarvitsevani aina vain enemmän stimulaatiota, aina vain enemmän kipua, jotain uutta, rajumpaa. Asiat joita puoli vuotta sitten pidin outoina ja ällöttävinä, esim ageplay ja pissaleikit muuttuivat hiljalleen nautinnoksi ja nyt nekään eivät enää tunnu melkein miltään. Jotkut fantasioistani ovat niin rajuja, ettei kukaan edes suostu toteuttamaan niitä, sillä ne tuottaisivat vakavia vammoja ja todennäköisesti pysyviä jälkiä. Pelkään nähdä, mitä tästä seuraa. Ja silti tahdon enemmän.
Toinen ongelma on se, että olen pahan luokan ekshibitionisti. Saan siis nautintoa siitä kun minua katsotaan. On olemassa ympäristöjä, joissa voin tätä toteuttaa ihan rauhassa, siitä huolimatta tämä on karannut pariin otteeseen käsistä, ollessani humalassa kaveriporukalla, ja vähän viuhahdellut siellä. Ei se kuulemma ole erityisemmin haitannut, ja kaikki on pistetty alkoholin piikkiin, mutta silti. Olo on kuin trenssitakkisella miehellä joka paljastelee itseään ihmisille pimeässä puistossa -_- En halua seksuaalisuuteni koskettavan ketään joka siihen ei halua tutustua.
En enää tiedä ovatko tekemäni asiat normaaleja. Kaikenlaiset kokeilut kuuluvat tietysti elämään, mutta itselläni raja on täysin hämärtynyt. Tiedän, että jotkut kaverini eivät edes suostu ottamaan poikaystäviltään suihin, tai kokeilemaan peppuseksiä. Onko normaalia kokeilla pissaleikkejä? Olla käytettynä toisinaan useammankin miehen toimesta, nahkakorsetissa ja sukissa, sidottuna, gagit ja kaikki löytyy? Vai onko se sairasta, pervoa.
Minusta tuntuu että elän harrastaakseni seksiä, ja mitä vinompaa, sen parempaa. Tuntuu kuin olisin täysin jalkovälini ohjailtavissa, ja uskokaa tai älkää, se ei ole mikään erityisen mukava tunne. Nautin elämästäni ja seksuaalisuudestani, mutten halua sen hallitsevan koko elämääni. Vinkkejä, kiitos?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onneksiolkoon huikeasta libidosta :). Itselläni on ollut kausia jolloin meno on ollut seksiaddiktioon viittavaa. Ihanaa mutta vähän ongelmallista, itselleni.
Jos kyseessä on tosiaan addiktio josta on sulle haittaa tai kärsit siitä enemmän kuin nautit. Tai tulee muita ongelmia niin addiktioihin auttaa esim terapia. Onko jokin asia minkä korvaat seksillä? Pelkäätkö vaikkapa läheisyyttä niin paljon? Vai onko kyseessä addiktio ja et saa mistään muusta niin paljon kiksejä?
Tää on nyt ihan vitsi mutta SSRI lääkkeet kadottavat libidon tehokkaast. Jos on voimakas libido niin lopputulos voi olla ihan sopiva :D. Jos oikeasti jalkojen väli määrittelee elämäsi niin voi sitä miettiä.
Oon ollut melko samanlainen niin ihan omasta näkökulmastani kirjoittelen. Tsemiä!
Ihan tuli minun nuoruus mieleen, kun vietin raisua opiskelijaelämää ja kiimat oli päällä koko ajan. Nyt viiskymppisenä, noin kymmenen pidemmän naissuhteen jälkeen, voin sanoa että ei seksissä ole mitään hävettävää, vai olisiko parempi harrastaa kauhua ja väkivaltaa sen sijaan, ei tietenkään!
Katsoin äsken mielenkiintoisen dokumentin amerikkalaisjuutalaisesta seksuaaliterapeutista, voisi sinuakin herkkupeppuap kiinnostaa, ole hyvä, alta:
Koko Amerikan tuntema seksuaaliterapeutti Ruth Westheimer
http://areena.yle.fi/tv/1496476
En tiedä ; ) saatko ohjelmasta apua, mutta ainakaan ei tarvitse yksin ajatustensa kanssa olla, meitä seksihulluja on moneen lähtöön täällä ( ;
Kiitos vastauksista :) Tuo saikin miettimään hiukan uudestaan, sillä kaikesta ahdistuksesta ja muista ongelmista huolimatta musta tuntuu että tästä on enemmän iloa kuin harmia ::) Ja siitä tämä itseasiassa lähti kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni (koska seksi nyt ei ollut mitään ihmeellistä..) ja päätin etten koskaan enää sitoudu. Hmm, pitääkin pohtia :)
Olet himonorja. Tuo himo vain yltyy ja yltyy. Lopulla väsyt koko elämään mutta sinun vain pakko totuettaa yhä kasvavaa seksitarvettasi.
Vain Jeesus Kristus voi vapauttaa sinut.
Voit mielestäni kyllä seurata halujasi, kunhan et tee mitään vaarallista. Mutta tunnut kyllä olevan myös addiktoitunut tietynlaisiin seksuaalisiin asioihin, ja sitä kannattaisi miettiä että mistä se johtuu, jottet olisi addiktiosi "orja". Voisit myös ehkä käydä kerran psykologilla puhumassa asiasta.