Noniin elikkäs tämä juttu on vaivannut minua jo kauan. Olen töissä kerho-ohjaajana ala-asteella ja samaisessa koulussa on myös eräs koulunkäyntiavustaja. Heti töiden alkaessa huomasin tämän herran, ja aikaa siitä on siis 5kk kun työt alkoivat. Juttu on sitä luokkaa että olen itse aivan _lääpälläni_ häneen, mutta olen sellainen että aina tosissaan ihastuessa menen niin jäihin että ihan hävettää. Näemme koululla lähinnä käytävillä ohimennen, emmekä pääse enempään keskusteluun eri työnkuvasta johtuen. Hänen käytöksensä vaivaa minua siksi, että hän vaikuttaa erittäin ujolta ja välillä tuntuu että hänen on jopa vaikeaa tervehtiä minua, huomaan että hän katsoo mutta kääntää äkkiä pään pois jos katson häneen takaisin. Silti olen huomannut että hän vilkuilee minua, ja haluaisin ottaa enemmän katsekontaktia ja hymyjä mutta se on vaikeaa sillä hän todella melkein aina kääntää äkkiä katseen muualle. Hän tekee kuitenkin myös sitä että hakeutuu pyörimään käytävällekkin esim. lähelle minua vaikka juttelemaan lapsille. Yhden kerran näin hänet salilla ja hän vaikutti yhtä hermostuneelta kuin koulullakin, hyvä kun edes tervehti. Ja silti peilin kautta näin hänen taas vilkuilevan, ja hän hakeutui lähelleni tekemään sarjoja. Ajattelin kuitenkin luottaa vaistooni, sillä huolimatta näin hankalasta tilanteesta tiedättehän sen tunteen kun olet vain varma että kahden ihmisen välillä on jonkinlainen kipinä vaikkei toiselle edes välttmättä pääse puhumaan?
Apuaaa
milla1
1145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, selvä juttu! Mies on sinusta kiinnostunut ja ehkä jo hiukan ihastunutkin :-) Hymyile hänelle aina kun hän tulee vastaan ja moikkaa :-) Kenties hän rohkaistuu sen verran, että voitte alkaa jutella. Siitä se lähtee :-)