Perusjutut, LGDT = Load Global Descriptor Table, LIDT.... oli joo keskeytysten kirja että miten määrittelet ne... Load Interrupt Table jotain, nuo määrittää ja sitten voi kirjoittaa käskyn "enter".
Ei tietystikään tietokone tee mitään jos ei ole jotain ohjelmaa sitten mitä sen pitäisi tehdä..
Ei tietystikään tietokone tee mitään jos ei ole jotain ohjelmaa sitten mitä sen pitäisi tehdä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä?
eli siis aivan protected mode;n perusteita tuollaiset ennen kuin windows käyttöjärjestelmää oli keksittykään.... mutta niin LIDT on tosiaan Load Interrupt Descriptor Table...
Alkoi itseäni huvittamaan tuo kun tytöt alkavat opettelemaan ohjelmointia, saavat aikaan hassuja juttuja vahingossakin sitten laittamalla tietokoneen tekemään jotain.
Aika turvallisesti voi kirjoitella eikä pysty vahingoittamaan tietokonetta jos protected modessa pyöritään, mutta jos REAL MODE, silloin voi tuhota juttuja fyysisestikin..
Protected Mode on kuin "hiekkalaatikko".
Hmm.. ei nyt voi muistaa kokonaan, kun ei koskaan ole tarvinnut noita..
Mutta eikös se kuitenkin ollut niin, että prosessori pyöri em. tilassa, jolloin mm. muistiavaruutta oli rajoitettu ja rekistereitä käytössä vähemmän. Ts. eräänlainen HW-"emulaatio" vanhemmasta prosessori raudasta - jolloin vanhoja ohjelmia ei tarvinnut kääntää uudelleen. Sitten kun halusi mennä kovaa saattoi ottaa uudemmat ominaisuudet käyttöön prosessorista protected modessa. Oisko ollu 286-aikoja nämä? Samalla muistinhallinnasta tuli helpompaa, kun pystyi osottamaan laajempaa muistiavaruutta suoraan(1M/640k raja tjsp?). Tämä sitten vaikutti suoraan nopeuteen, kun ylämuistiin pääsi suoraan käsiksi, oisko ollu peräti 16M asti. Toinen nopeuteen vaikuttava asia oli 16-bittiset rekisterit. 386:ssa oli sitten taas oma moodinsa sekä sillä 32bittiset rekisterit.