~ Tilaisuus ~

Näinhän se on... Erityisesti tämä kosketti:

"Mutta tunsikohan siellä
todella kukaan
mitä sydämen aarteena
ois voinnut lähteä mukaan"

Rakkauden silmin kun saamme katsoa jokaista ilotonta, kovasydämistäkin lähimmäistä, niin löydämme palvelijan asenteen, sellaisen, joka ei tuomitse lähimmäistä kovuudesta vaan tekee kaikkensa, että hekin löytäisivät ilon, hyvyyden. Se laittaa hiljaa tutkimaan omaa sisintä ja murtumaan ristin juurella, että voi siunaavin käsin rukoilla toisen elämään taivaan kosketusta, sanoman avautumista.

"Mitä mieltä olisit lääkäristä, joka on empaattinen ja solidaarinen, mutta ei löydä syytä potilaan oireisiin tai antaa peräti väärän diagnoosin, tai lääkäristä, joka yrittää parantaa leikkausta vaativan sairauden juttelemalla potilaalle mukavia? Sellaista lääkäriä pidettäisiin puoskarina.
Sama pätee kirkollisen työn tekijöihin. Papin ensisijainen tehtävä on kertoa, että ihminen luontaisessa tilassaan on matkalla kadotukseen ja että Jeesus sovitti syntimme, jotta saisimme yhteyden Jumalaan ja sitä kautta syvemmin itseemme ja myös lähimmäisiimme.
Rukousvastauksista kertominen ei ole uskonsankaruuden rakentamista, vaan sen korostamista, että Jumala kuulee rukoukset. Aina toki on ihmisiä, jotka yrittävät rakentaa omaa sankaruuttaan, kuka milläkin tavalla. Se on valitettavaa, mutta ei tee tyhjäksi itse asiaa.
Jeesus ei syntynyt maailmaan vain seimen lapseksi. Joulun sanomaan kuuluu viesti Jumalasta, joka haluaa tehdä ihmisistä lapsiaan, ja että Hän haluaa osallistua niiden elämään, jotka Hänen luokseen tulevat."

Ylläoleva on yleisönosaston kirjoitukseni kahden päivän takaa, SK 18.12. Laitoin sen vastaukseksi kirjoitukseen jossa eräs kirkossakävijä moitti pappia kun tämä oli saarnassaan kertonut ihmeellisistä rukousvastauksistaan. Kirkossakävijä olisi halunnut kuulla puhetta yhteisvastuukeräyksestä ja sen merkityksestä, koska tuo kirkkopäivä oli yhteisvastuukeräyspäivä. Kirjoituksessaan kirkossakävijä ilmaisi myös, että kokee itselleen läheisimmäksi ne papit, jotka eivät usko ihmeellisiin asioihin, kuten esimerkiksi Jeesuksen neitseelliseen syntymään.

Yhteisvastuun kirkkopyhän raamatunteksti kertoi rukouksesta, joten mielestäni oli oikein, että rukouksesta myös puhuttiin.

Tällaisten asioiden edessä, ja kun esimerkiksi yleisönosastoon kirjoittaa, joutuu ennen kirjoittamista ja vielä kirjoittamisen lomassakin hiljentymään, tutkimaan omaa sydäntä, ottamaan vastaan Jumalan armoa ja rakkautta, ettei näe toista ihmistä vastustajana, jonka yrittää kirjoituksellaan nurjertaa, ja että lähtökohtana ei ole saada samanmielisten pointseja hyvästä kirjoituksesta, vaan että motiivi on oikea ja ymmärtää sen arvostelevankin kirkkovieraan asennetta, niin kuin omakin asenne on joskus ollut väärä, ja että Jumala meitä jokaista rakastaa, ilman Hänen rakkauttaan ei kukaan voisi muuttua ja murtua kovuudestaan, en minäkään, vaikka parhaani yrittäisin.

"Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu" sanoo Sana. Kunpa Pyhä Henki saisi minuakin enemmän murtaa ja valloittaa, että Hänen rakkautensa pääsisi esiin eikä olisi suljettuna jonnekin sisimmän kammioon, jossa se ei ketään hyödytä.

Tällaista nousi mieleen kauniin, tärkeästä asiasta kertovan runosi myötä.

Siunattua Vapahtajan syntymän muistojuhlaa.!

-parta

Kohta saapuu Juudan voittoisana leijonana Hän
kirkkaudella kruunattu Messias,
joka kerran viattomana
syntyi seimeen, ja Karitsana kantoi
syntimme orjantappuran alla.

Kiitos hyvästä palautteestasi parta ...

Ja oikein Hyvää synttäripäivää sullekin :))



ps. laitetaan tähän tää vähän rauhallisempi perinteinen versio:

http://www.youtube.com/watch?v=OzTNRMaI3Vo