"Minä tulin ja tunsin poissaoloni hänen parissaan.
Ja minä kysyin mikä sen
minussa tunsi. Se oli ai-
na toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin
kuusikonkipeä ja unohtunut, käyskelen täällä ja
etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista,
ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut
kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänki-
pinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vas-
takkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se
tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä on
ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan.
Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille."
Ja onnellista uutta vuotta sinulle, onnellisia uusi vuosia!
Ja minä kysyin mikä sen
minussa tunsi. Se oli ai-
na toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin
kuusikonkipeä ja unohtunut, käyskelen täällä ja
etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista,
ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut
kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänki-
pinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vas-
takkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se
tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä on
ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan.
Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille."
Ja onnellista uutta vuotta sinulle, onnellisia uusi vuosia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin ja runoilija oli Mirkka Rekola.
liikutun noista runonsäilistä miekin, jotakin niin tuttua tunnetta
kun on kasa kokemuksia jälleen vajoamassa unohduksiin...
ja aika hoitaa homman loppuun.