toisillemme. Ihan turhaan sitä miettii olemmeko liian sitä tai liian vähän tätä. Kaikella on tarkoituksensa...silläkin, että tämä ei lopu. Pitää vain luottaa ja uskaltaa kuunnella hänen tahtoaan. On ihan tervettä epäillä asioita, eikä vain suin päin rynnätä eteenpäin, mutta pitää uskaltaa luottaa Hänen ohjaukseensa. Omaa sisintään kuunnellen löytää oikean tien kulkea.
Hän viisaudessaan tiesi keitä olemme ennenkuin meidät
näytettiin
14409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toivottavasti et nyt kuitenkaan kovin pahasti ole hurahtanut?
vähän saa olla :)
No en niin pahasti, että siitä sinulle/hänelle "haittaa" olisi. Jokainen saa puolestani uskoa tai olla uskomatta.
Kaunis teksti aloittaja, saanko kysyä oletko nainen vai mies?
Kyllä minäkin uskon, mietin vaan milloin on liian myöhäistä.. vai olisiko se parempi jos tämä vihdoin loppuisi? Elämä tuntuu valuvan johonkin ihmeelliseen sivuraiteeseen, jota ei pitänyt koskaan ollakaan.
Enemmän ehkä kuitenkin sattuu se, jos hänkin kaipaa minua ja kokee edes murto-osan näistä tunteista. Jos tämä olisi pelkästään yksipuolista voisin ehkä päästää helpommin irti.. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että näin ei ole. Tavallaanhan olemme molemmat jo yrittäneet päästää irti, mutta lopputulos tuntuu olevan nyt se että vedämme entistä enemmän toisiamme puoleemme.
Sellaiselta sivuraiteelta itsestänikin tuntuu -on vaikea hyväksyä, ettei siitä mitään tuu. Tunteita oli joskus aikaa sitten, kuuman polttavia, mutta niitä on koittanut jäähdyttää ja tavallaan aika tekee tehtävänsä. Ikävä on ollut -joskus vaan mietin, et miks ja muistanko enää edes miltä tuntui seistä vieressäsi, värähtää jo pelkästään lähelle tulemisesta...Tuntuu et ajankanssa tunnemuisto haalistuu ja roikkuu vaan pakkomielteenomaisesti ajatuksessa kiinni. Ehkä on aika luovuttaa...
Kyllä ne värinät löytyy kun vaan saa vieressä kuluttaa aikaa.Kaikkien kanssa ei värinöitä tuu ja siinä se pointti justiinsa onkin.Eihän sitä voi kenen kanssa vain parisuhdetta luoda pitää olla tunnetta mukana.Kaverit on erikseen.
https://www.youtube.com/watch?v=CrF5zd0LKuk
Elämä on tässä ja nyt...
"Seuraavaan elämään" on ikään kuin toiveajattelua, siksi sitä ei ehkä pidä ottaa kirjaimellisesti, muuten sanoihin on kyllä helppo samaistua.
Ehkä on syytä keskittyä tähän elämään...mitä tekisit jos uskaltaisit?
"mitä tässäenää uskoa" - näin se menee. Kun tietää toisen tunteista ne omatkin vahvistuvat. Kai se herättää toiveita kun tietää molemminpuoliseksi.
Jos tietää ettei toinen halua/välitä niin on helpompi siirtää asia syrjään...
Samaa mieltä. Jos tunteita on ollut pitkään, vaikka jo laantuneita, niin kyllä ne voi helposti roihahtaa jopa entistä vahvempana jos saa mahdollisuuden kohdata toisen. :)
Plääh,, miksi mun piti tämäkin lukea. Helppo samaistua näihin viesteihin. Voisin itse kirjoittaa. Tässä sen huomaa, kuinka moni meistä taistelee samankaltaisten tunteiden kanssa. Ei voi mitään, että silmänkulmaan ilmestyy kyynel.
Hyvää loppu yötä kirjoittajille.