Mistä helvettioppi on peräisin?

Tämä keskustelu on jo käyty ainakin kymmenen kertaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11718555

Puhutaanko VT:ssä kuolemanjälkeisestä elämästä mitään? Maan päällä kuolemia kyllä tapahtuu.

Lue Raamattua. Sieltä se löytyy

Jeesuksen puheet helvetistä ovat kuvakieltä kylläkin. Jeesus käyttää vertauskuvana Gehennaa jossa poltettiin eläinten raatoja, roskia ja rikollisten ruumiita.

Hei tuhoko?

Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2.

Kadotukselle rinnakkaisia käsitteitä ovat helvetti ja Tuonela. Tuonela viittaa myös mytologisiin kuolleiden asuinsijoihin – sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Kadotus tai helvetti mielletään vastakohtana taivaalle.

Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.

Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa.

Kadotus on Kristuksen julistuksen peruskäsitteitä hänen opetuksessaan viimeisestä tuomiosta (Matt. 25). Se merkitsee eroa Jumalasta, rakkauden lähteestä. Pienoisevankeliumissa (Joh. 3:16), jota pidetään kristillisen uskon ydinesityksenä Raamatussa, ilmaistaan, kuinka Kristus on ainoa tie kadotuksesta pelastukseen. Tähän pelastuksen ihmeeseen saadaan yhteys armonvälineiden kautta.

Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä.


t. Maarit-pappi

Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo ******* ja hänen enkelinsä.


Sanoilla on vaikea ilmaista sitä mikä ON. Kun Maarit kirjoitat että puhutaan tilanteesta johon ei sisälly aika- avaruus käsitettä otan kiinni tuosta loppu osasta
"Tässä pimeydessä ovat jo....." (tässä on kuitenkin aika?)

Ajattelen niin että Tässä pimeydessä ovat nyt tai aina ne jotka eivät ota rakkautta ja anteeksiantoa vastaan. Merkitystä ei ole sinä ovatko he elossa kehoissaan, heidän mielensä on - kuten Jeesus ilmaisee - olet siellä missä sinun mielesi rakkautesi aarteesi on.
Tässä kehollisessa elossa ollessani voin tehdä päätöksen mihin kohdistan,- mitä rakastan. Ja on mahdollista ottaa rakkaus ja anteeksianto NYT käyttöön. Olen NYT kadotuksessa sillä hetkellä kun teen rakkaudettomia päätöksiä.

Minulle viimeinen tuomio on tuomio rakkauteen. Jumalassa ei voi olla rankaisua, pahan olon kärsimyksen ja sairauden aikaansaa vain ja ainoastaan ihmismielen epäusko, ja itsekkyys.

"Miten vastatakainen kaikille rakkauden ja laupeuden tunteille, vieläpä oikeudentunnollemmekin, on se oppi, että jumalattomia kuolleita piinataan tulella ja tulikivellä ikuisesti palavassa helvetissä; että heidän täytyy lyhyen maallisen elämän aikana tehdyistä synneistä kärsiä kidutusta niin kauan, kuin Jumala elää.

Kuitenkin tätä oppia on opetettu laajalti, ja se esiintyy vieläkin useiden kirkkokuntien uskontunnustuksissa.

Eräs jumaluusopin tohtori sanoo: "Helvetin kidutusten katseleminen lisää pyhien onnea iankaikkisiksi ajoiksi. Kun he näkevät toisten samaa luontoa olevien ja samoissa olosuhteissa syntyneiden olevan syöstynä sellaiseen kurjuuteen, heidän itsensä ollessa niin erilaisessa asemassa, he tuntevat voimakkaammin, miten onnellisia he ovat."

Toinen käyttää seuraavia sanoja: Kun kiroustuomio tekee ikuisesti työtään vihan astioissa heidän vaivansa savu nousee iankaikkisesti armon astian nähden, jotka sen sijaan puolustaisivat noita kurjia olentoja, sanovat : Aamen halleluja! Ylistetty olkoon Herra!"

Missähän Jumalan sanan kohdassa sellaista opetetaan? Kadottavatko pelastetut taivaassa kaikki säälin ja armeliaisuuden tunteet, jopa tavallisen inhimillisyydenkin? Vaihtuvatko nämä stoalaiseen välinpitämättömyyteen tai epäinhimilliseen julmuuteen?

Ei ei! sellaista ei Jumalan sana opeta. Ne jotka esittävät edellä olevissa lainauksissa ilmeneviä mielipiteitä, voivat olla oppineita ja rehellisiä ihmisiä, mutta ovat saa-tanan viisastelun pettämiä.

Tämä johtaa heidät tulkitsemaan väärin Raamatun voimakkaita ilmaisuja, niin että heidän esityksensä saa sellaisen katkeran ja ilkeän sävyn joka kuuluu saa-tanalle eikä meidän Luojallemme.

Ihmismieli ei pysty arvioimaan, miten paljon pahaa ikuista piinaa suosiva harhaoppi on saanut aikaan. Rakkauden ja hyvyyden täyttämä, sääliä uhkuva Raamatun uskonto on pimitetty taikauskolla ja puettu kauhun vaatteisiin.

Kun ajattelemme, miten väärällä tavalla saatana on kuvannut Jumalan luonteen, niin voimmeko ihmetellä, että meidän laupiasta Luojaamme epäillään ja pelätään, jopa vihataankin?

Ne kauheat käsitykset Jumalasta, jotka saarnastuoleista ovat esitettynä yli maailman, ovat tehneet tuhansista, jopa miljoonista ihmisistä epäilijöitä ja Jumalan kieltäjiä.

Ikuisen piinan teoria on yksi niistä vääristä opeista, joista Babylonin haureuden viini on muodostunut ja jolla hän on juottanut kaikki kansat. Se, että Kristuksen saarnaajat ovat hyväksyneet tämän väärän opin ja julistaneet sitä Jumalalle pyhitetyltä saarnapaikalta, on todellakin salaisuus. He saivat sen Roomasta samoin kuin Väärän sapatin."( Lähde: E.G.W Suuri Taistelu)

Toinen, vastakkainen harha on se, että Jumala ei rankaise jumalatonta millään tavoin, mutta Raamattu kertoo heidän kohtalonsa olevan toinen kuolema tulisessa järvessä, ikuinen ero Jumalasta.

Adventisteilla ei ole ikuista helvettiä

Raamatun mukaan on taivas ja helvetti