ystäviä?

En ehkä ole sellainen ystävä, jota juuri nyt etsintäkuulutit. Haluan silti sanoa Sinulle jotain. Olin itse samassa jamassa n. 13 vuotta sitten. Tuskan hiki nousee pintaan sitä muistellessa. Olen ollut niin onnekas, että pääsin siitä helvetistä eroon. En tiedä, mikä on sairastumisesi syy. Minulla se oli omanarvontunnon puuttuminen. Toipuminen alkoi siitä, että aloin arvostaa ja kunnioittamaan itseäni. Kuulostaa ehkä kliseeltä ja typerältä, mutta se oli minun kohdallani se oleellisin asia. Aloin tietoisesti hemmotella itseäni. Uhrasin rahaa kaikkeen, mistä pidin. Olisin muuten joka tapauksessa tuhlannut kaikki rahani syömiseen. Aloin pitää puoliani, en suostunut enää olemaan kynnysmattona. Muutos ei tapahtunut hetkessä, mutta pikkuhiljaa alkoi elämä maistua ja aloin tuntea onnellisuutta. Syömähäiriö alkoi painua taka-alalle. Toivon, että tästä voisi olla Sinulle edes vähän toivoa paremmasta.

viestiäsi lukiessa tuli sellanen olo, että ehkä en olekaan yksin.. Olen 18 ja sairastan bulimiaa, vaikka sitä ei olekaan lääkäri vielä todennut.
Elämä on yhtä helvettiä kaiken salailun, paineen ja pelon kanssa. PAri kaveriani tietää että jokin on vinossa, mutta eivät kaikkea eivätkä siis ymmärrä....
Itseasiassa ahmin parhaillaan pitsaa ja suklaata ja kohta taaperran taas veskiin, tuijotan itseäni peilistä, kadun ahmimistani ja oksennan....
mailini on [email protected]
Kirjoita.

tapaamisesta en vielä uskalla sanoa mitään, mutta
minulla on tuttuja lahdessa, joten se ei ole täysin mahdotonta. Aika kattoo...