Et sinä ollut kuvioissa. Haaveissani kyllä. En tunne sinua, mutta toisaalta olet tuttu. Tuttu ja turvallinen. Ihmettelen, miten olen tähän tilanteeseen tullut (päässyt)? Miten ja miksi? Ehkä on aika katsoa totuutta silmiin. Ehkä on aika kertoa sinulle, miten pitkään olen haaveillut sinusta. Ehkä on aika kertoa sinulle että olet hän, jota olen koko elämäni pimeydestä etsinyt. En aseta mitään ehtoja, enkä niitä annakaan. Mikään (edes rakkaus) ei ole itsestäänselvää. Sinun luvallasi elän näissä haaveissani. Vain sinun luvallasi saan jatkaa.
Miksi rakastuin
sinuun nainen?
461867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jaa. Mä taas oon ajatellu, että haaveilla ainakin saan.
Susta mies.
on aika, kerro hänelle
Todella pysäyttävä ja kaunis teksti.
Voi olisipa tuo ollut minulle...
Ihana viesti aloittajalta. Jos olisit hän, niin tottakai saat luvan jatkaa. Jatkanhan itsekin haaveilua, haaveilen siitäkin että kertoisit tuon asian minulle. Sinä olet minun unelmani, sydämeni ei lakkaa unelmoimasta sinusta koskaan.
Noinkohan on?
asiahan on niin että suurinta rakkautta on toisen antaa mennä; ei vaatia häntä itsekkäästi itselleen..
Eihän aloittaja ole häntä vaatimassakaan itselleen.
ei - hän laittoikin että mikään ei ole itsestään selvää...
eli rakkauden takia ottamaan riskin, näin sen ymmärsin ja häelle siitä "hattua nostan"
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=2nOpeXQQGfA
Hienoa, että sulla on varma rakas tiedossa. Sillä tunteella pääset vielä pitkälle. Tunteisiin pitää aina uskoa ja luottaa. Onnea!
Pieni tarkennus vielä
voi kuinka häntä liikaa rakastankaan - siksi annan hänen laulun sanoin - mennä
kuvioissa ja mäkin rakastuin heti suhun ja olen siitä asti ajatellu sua. Mutta en yhä usko, että hän olis tuntenu samoin, tai edes ihastunu muhun. Jotenkin en vaan pysty unohtamaan sitä miestä.
Sama tunne...siitähän tämä kaikki.
Olenhan antanut luvan ja se sinun kuuluu tietää.Minulla aavistus sinusta
mutta ehkä se olikin minun rakkaus sinuun joka sai sen pyrteeseen.
Rakkaudelle kun antaa siivet se tulee monin kertaisena takaisin.
Siinä se kehrää kahden sydämmen välillä tuottaen sähköä.
Jonka varmaan tunnet itessäsi .Siinä vain on niin levollinen olo.
Jos kaikki jää vain haaveeksi, se et ollutkaan sinä vaan joku muu :( mutta oletan että se olet sinä, siksi annan luvan...
Parasta on nyt antaa. Se voi olla viimeinen mahdollisuus.
Mun on pakko vastata tähän, en voi itselleni mitään. Maailmassa todennäköisyydet on kuitenkin aika pieniä, joten ehkä uskallan tehdä tän ;) itseni vuoksi edes. :D Hah.
Ei hänenkään pitänyt tulla mun elämään. Kuitenkin ekaa kertaa nähtyäni, mun mieleni totesi, että "tuossa se on". Unohdin pitkäksi aikaa ja kummallisten yhteensattumien kautta hän olikin edessäni.
Minäkään en tunne, mutta on tuttu. Turvallinen. Ihmettelen myös, miten oon päätynyt tähän tilanteeseen, en ikinä kuvitellut tapavaani livenä koko ihmistä. Kysyn samaa, miten ja miksi.
Itse olen haaveillut miehestä. Puoltoista vuotta, satunnaisesti. Välillä oon antanut ajatusten juosta, välillä olen etsinyt jarruja. Mua pelottaa, koska musta tuntuu, että mitä enemmän uskallan myöntää, mitä olen aina halunnut, sitä enemmän näen sitä hänessä. Eihän sen niin pitäis mennä?
Tiedän, ettei hän aseta ehtoja, anna ehtoja. Hän pyytäisi lupaani.
Ja itse tiedän olevani liian epävarma. Sen lisäksi, että maailmassa on monta muutakin naista.. Ja naisista hän pitää hyvin paljon ;) Vaikka mulle totesikin joskus, että miksipä mulle sitten juttelisi.. Ja käyttäisi aikaa.. Mut enääpä en oo niin varmakaan. Toisaalta, oonpa itse työntänyt toista pois epävarmuudellani.
En koe olevani rakastunut. Tiedän sen olevan mahdollista ja koitan välttää. Siksi en uskalla edes itselleni myöntää, mitä haluan. Jos myöntäisin, se olisi hän. Ja sitten, jos hän ei haluakaan?
Ja oikeastihan mun ei pitäisi välittää kuin siitä, mitä itse haluan.. Mut monimutkaista, näin se on.
Semmosta tänään, lisää hämmennystä sinne.
Saat luvan. Mutta omalla epävarmuudellani olen työntänyt hänetkin kauemmas. Selityksilläni ja omalla pakenemisella, vaikka kaipuu on ilmeinen. Eikä toinen edes tiedä tunteitani, en vaan voi myöntää vaikka tunnen rakkauden.
Toisen tarkoitusperiä ja moraalia olen epäillyt ja tarpeen tullen tuominnutkin. Vaikka en hänen tilannettaan edes kunnolla tiedä. Silti tiedän, että hän rakastaa minua. Täälläkin hänen päänsä pyörällä eikä oikeasti tiedä kuka tai ketkä kaikki täällä kirjoittavat. Niin paljon tuttua ja väärääkin monelta taholta. Pitäisi varmaan tehdä jotain irl.
Vastaan tähänkin, vaikka tää tuntuukin vähän hölmöltä.. :D Kai se auttaa mua, jos ajattelen tän kirjoittaneen olleen hän. Mut hei, on mulla järki päässä, vielä ;)
Tää on yks hassuin asia. Kun tietää omasta kokemuksesta ja omasta käytöksestään, lukemistaan asioista, että pakeneminen.. No. Se on ymmärrettävää ja luonnollista. Mutta sitten sitä epäilee, että pakeneeko toinen vai kuvittelenko vain.. Suojelenko itseäni siltä pettymykseltä, että toista ei vain kiinnosta?
Sitä haluaa antaa toiselle rauhan. Toisaalta kai, jos kyse olisi siitä, ettei kiinnosta, ehkä mitään yhteyttä ei olisi? Ja entä jos toinen vain on mukava.. Juttelee siksi, että se on "kohteliasta". Tosin, tää mies väitti mulle, että on seurassani niin rento ja vailla paineita, että kykenee olemaan. Hyvä vai huono asia?
Enpä mä itsekään kai oo mennyt ihan suoraan sanomaan, että "tykkään susta" tai muutakaan. Tosin muuten oon varmaan aika transparent. Eikä mieskään oo mitään myöntänyt. Tuntuu, että vois olla, mut en silti viitsi ajatella niin. Mun vaistot on menneet monesti metsään näissä asioissa. Jotenkin myös koen, että koska en voi itselleni myöntää asiaa se ärsyttää tätä miestä eikä hänkään myönnä mitään.
Mulle on tullut vibaa, että mies epäilee mun motiiveja olla kiinnostunut hänestä. Kovin myös pelkää, että ripustaudun häneen.
Ollaan juteltu paljon seksin merkeissä ja oon ottanut sen lähinnä leikkinä. Rakastan sitä, kun hän saa mut nauramaan. Hän saa mut himoitsemaan itseään. Mutta sitten tapahtuu jotain. Jotenkin musta yhtäkkiä tuntuu, että se on väärin himoita häntä. Et hän epäilee, että ajattelen häntä vain seksimielessä. Ja sitten hän itse kynsinhampain pitää siitä seksipuheesta kiinni.
Tai sitten, ehkä hän itse vaan haluaa sellasta. Seksiä, nothing else. Jos meen seksin suuntaan, sekään ei oo hyvä asia ??
Pään pyörälle ainakin saanut, jos ei muuta.
Ja ihan toisaalta tiedän mitä mies odottaa. Hän odottaa sitä, että olisin vaan oma itteni enkä etsis kokoajan sitä, mitä hän musta haluaa.
Ja mitenniin pitäs irl tehdä jotain ! :D Ihan ennenkuulumatonta xD
ja haaveiden täyttyä, toteuta ne ja elä onnellisena elämäsi loppuun.
No miten pitkään sä olet musta haaveillut?
Entä minä? mitä minulle jää haaveitako vain?
Meistä moni haaveilee.. ja toivoo myös juuri tätä itselleen.. Minä en niin usko.. toivoa vain voin:)
Kerro ;)
vain sadussa saa haaveilemansa naisen. kyllä on niin kylmää kyytiä saanut
kun on yrittänyt yhtä naista mutta ei se vain tule
- ei hurmaamalla
- ei lahjomalla
- ei puhumalla
Tunnen sinut joteskin olet samanmoinen kuin minä.Minä olen tuntenut niin monia vuosia sen etten kehtaa sitä edes mainita.Olet pysäyttänyt minut ja antanut minulle sisäistä uskoa että kohtaamme vielä silleen kunnolla.Sinua ei voi ohittaa elämästään vaan kun kaikki on kohdallaan niin jatkamme siitä mihin jäimme.Elämäntilanne on ollut haastava ja vaikeakin.Tunne ja järki on ollut pakko pitää tasapainossa.
Lupaathan mainita kun kohtaamme kunnolla? :)
onko n>m vai m>n ? Siis tämä Tärkeälle viesti?
Kerro ihmeessä. Eihän se puhuminen sido ketään mihinkään. Ajatuksiahan voi vaihtaa muutenkin.
in the name of love - ei kannata haudata noin syviä suuria ainutkertaisia tunteita sisimpäänsä jos on mahdollisuus jotenkin ilmaista niitä
Aloittajalla on herkät sanat hallussaan. Liikutuin niitä lukiessani.
Unelmia on hyvä olla, ja yhteiset unelmat kantavat karikkojen yli. En niistä luovu - ethän kirjoittaja sinä myöskään. Ne ohjaavat kahden rakastuneen oikeaan suuntaan - lähelle toisiaan.
Levollista ja toiveikasta tunnelmaa jokaiselle.
Lupaan sinulle tänään ja tulevina päivinä.Jopa pyydän!
Olethan jo kaapannut sydämmeni !
http://www.youtube.com/watch?v=RmVFG2tBLHA&feature=player_detailpage
nyt haluaisin kyllä tietää milloin tuo alkoi
Aika kiitää, oisko jo neljättä vuotta. Täällä palstalla ehkä n. puoli vuotta. Ei toi kysymys mulle ollut, just vasta heräsin ja jäin pohtimaan hukkaan mennyttä elämää.
Harvoin täällä enää, vielä enemmän hukkaan heitä silloin. Nyt aikaa hieman, en halua nousta vielä.
sama aika -täällä pidempään...
jos uskaltaisin, tunteistani, niistä ajatuksista sinulle mitä sisälläni on. Ne on siellä kaipuauksena, ikävänä, itkuna ja voimauttavinakin tunteina. Ne ajatukset antaa voimaa jaksaa ja jatkaa muuten niin tyhjäksi jäänyttä elämääni,
kuin hiekka-aavikkoa sade kastelisi kun olet ajatusteni aarre, se mistä janoinen voi juoda.
Olen odottanu jo kauan, toivonut hiljaa, ollut taustalla, vaiti, etten palästytä sinua luotani, ettet pakene tunnettasi, sitä tunnetta missä elät, mistä haaveilet.
Olen elänyt odottamalla sitä päivää milloin saan tuon kaiken kuulla sinulta, sinulta itseltäsi, en kenenkään toisen kertomana, vaan varmistumalla että se olet sinä joka sen minulle kertoo, mitään siitä salaamatta, niistä tunteista ja ajatuksista miten haluat elämämme jatkuvan.
Kerää rohkeutesi ja kerro, sillä silloin minäkin uskallan ja kerron kaiken sen mitä sisälläni tunnen.
Tämä kaikki on sinulle minulta, naiselta miehelle, miehelle keneen uskallan luottaa ja uskoa elämäni, suuren ja kaikkivoivan rakkauden edessä.
miksi rakastuin vasta nyt, enkä joskus nuorempana..ehkä kaikki rakkaus on ollut jossain piilossa sisälläni, tullakseen esille nyt. s
http://www.suomi24-static.fi/trafiikki/kumppanipaikat/e-kontakti/294x100_kuvat.jpg?0756
Sitä minäkin oon ihmetellyt monet kerrat tunteet tulevat ja menvät, mutta rakkaus on ja pysyy...
Täh?
http://tinyurl.com/nainenxxx
Aloittajalle kysymys, oletko lähelläni?
Olen, jos niin tahdot.
Ei kun mun lähelläpä on ap.