Olen lievästi CP-vammainen. Odotan huhtikuussa syntyvää vauvaa, ja kumppanini ja minä suunnittelemme naimisiinmenoa ennen lapsen syntymää.
Olen saanut ristiriitaisia tietoja siitä, mitä sosiaaliviranomaisilta on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Tähän asti omat kokemukseni sosiaaliviranomaisista ovat olleet myönteisiä, mutta tiedän myös vammaisperheitä, jotka ovat joutuneet hankaluuksiin. Äärimmäinen esimerkki sosiaalipuolen hätiköidystä toiminnasta on Hernesniemen perheen lasten täysin perusteeton huostaanotto, joka onneksi purettiin.
Lapseni isä on myös lievästi vammainen, mutta jonkin verran paremmassa kunnossa kuin minä. Aion pyytää vuoden alussa lisää avustajatunteja, mutta vielä en ole maininnut raskaudestani viranomaisille.
Nyt kysyisin, missä vaiheessa ja millä tavalla sosiaalipuoli on lähestynyt muita vammaisperheitä. En kaipaa kauhutarinoita perheiden hajottamisista vaan asiallista kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, mitä teiltä on kysytty ja millaisia tukipalveluja teille on tarjottu. Onko sossujen suhtautuminen ollut erilaista sen mukaan, ovatko vauvan vanhemmat naimisissa vai avoliitossa? Isyyshän tunnustetaan edelleen lastenvalvojalle, joka on myös sosiaaliviranomainen, mikäli pariskunta ei ole naimisissa.
Onko kenellekään käynyt niin, ettei vauvan hoitoon tarvittavia lisäavustustunteja olisi myönnetty? Miten kielteistä päätöstä on perusteltu? Sivumennen sanoen me asumme Helsingissä. Miten tukipalvelujen tarjoamiseen on vaikuttanut se, onko vauvan vanhemmilla työpaikka vai ei? Me työskentelemme kumpikin freelancereina, mutta lapsen isä on aiemmin ollut työpaikoissa ja etsii nytkin kokopäivätyötä. Lähipiirini pelkää sosiaaliviranomaisten suhtautuvan kielteisesti siihen, ettei meillä kummallakaan ole työpaikkaa.
Tarkoituksemme on olla sosiaalipuolen kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. En näe syytä pelätä pahinta, mutta lukisin mielelläni muiden saman elämänmuutoksen läpi käyneiden kokemuksista.
Olen saanut ristiriitaisia tietoja siitä, mitä sosiaaliviranomaisilta on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Tähän asti omat kokemukseni sosiaaliviranomaisista ovat olleet myönteisiä, mutta tiedän myös vammaisperheitä, jotka ovat joutuneet hankaluuksiin. Äärimmäinen esimerkki sosiaalipuolen hätiköidystä toiminnasta on Hernesniemen perheen lasten täysin perusteeton huostaanotto, joka onneksi purettiin.
Lapseni isä on myös lievästi vammainen, mutta jonkin verran paremmassa kunnossa kuin minä. Aion pyytää vuoden alussa lisää avustajatunteja, mutta vielä en ole maininnut raskaudestani viranomaisille.
Nyt kysyisin, missä vaiheessa ja millä tavalla sosiaalipuoli on lähestynyt muita vammaisperheitä. En kaipaa kauhutarinoita perheiden hajottamisista vaan asiallista kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, mitä teiltä on kysytty ja millaisia tukipalveluja teille on tarjottu. Onko sossujen suhtautuminen ollut erilaista sen mukaan, ovatko vauvan vanhemmat naimisissa vai avoliitossa? Isyyshän tunnustetaan edelleen lastenvalvojalle, joka on myös sosiaaliviranomainen, mikäli pariskunta ei ole naimisissa.
Onko kenellekään käynyt niin, ettei vauvan hoitoon tarvittavia lisäavustustunteja olisi myönnetty? Miten kielteistä päätöstä on perusteltu? Sivumennen sanoen me asumme Helsingissä. Miten tukipalvelujen tarjoamiseen on vaikuttanut se, onko vauvan vanhemmilla työpaikka vai ei? Me työskentelemme kumpikin freelancereina, mutta lapsen isä on aiemmin ollut työpaikoissa ja etsii nytkin kokopäivätyötä. Lähipiirini pelkää sosiaaliviranomaisten suhtautuvan kielteisesti siihen, ettei meillä kummallakaan ole työpaikkaa.
Tarkoituksemme on olla sosiaalipuolen kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. En näe syytä pelätä pahinta, mutta lukisin mielelläni muiden saman elämänmuutoksen läpi käyneiden kokemuksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En osaa neuvoa muuten kuin vain että otat yhteyttä advokaattiin (lakiasianajajaan) , joka puolustaa sinua. Hän on sinun puolellasi.