Joulu on monelle kiireistä aikaa sekä työssä että kotona, stressiä riittää niin ruuista, lahjoista kuin vallattomista villakoiristakin. Vastapainoa tälle kaikelle tuo Kauneimmat joululaulut, jotka ovat jo pienestä pitäen olleet ainakin minulle yksi niitä vuoden kohokohtia. Kirkkoon olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi ja etenkin Kauneimmat joululaulut ovat koko kansan ja koko perheen yhteen kokoava hetki. Niinpä ison leipomisurakan jälkeen lähdin kahden pienen neidin ja heidän äitinsä kanssa kuuntelemaan ja toki myös laulamaan joulumieltä saapuvaksi. Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun toisiksi viimeisessä rivissä istuessamme kiltit lapsukaiset onnistuivat paikallaolollaan häiritsemään yksittäistä takapenkin pariskuntaa niin paljon, että meille kerrottiin erillisistä lasten joululauluista ja että meidän ei mielellään tarvitsisi olla kirkossa siinä hetkessä. Ketään muuta nämä kaksi- ja neljävuotiaat lapsukaiset eivät kuitenkaan onnistuneet häiritsemään, vaan keräsivät ison määrän hymyjä lähellä istuvien kasvoille. Ja me emme todellakaan olleet ainoa seurue, jossa oli lapsia mukana.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ole lapsi-ihmisiä ja joihinkin paikkoihin lasten tuominen ei ole sopivaa, mutta koskaan ennen en ole törmännyt tilanteeseen, että lapset eivät olisi tervetulleita kirkkoon laulamaan joululauluja. Toki on selvää, että kyseessä oli vain yhden pariskunnan mielipide, mutta se loukkasi lasten äitiä syvästi ja sen myötä poistuimme paikalta kesken kaiken, ilman joulumieltä. Haluaisinkin muistuttaa kaikkia tasapuolisesti siitä, että jokainen meistä on tervetullut kirkkoon ikään, kokoon ja näköön katsomatta. Kehnolla tuurilla se takana istuva täti nyt vaan sattuu olemaan seurakunnan huonoin laulaja tai naapurin pienokaiselle iskee itku kesken saarnan, mutta yhteisenä uudenvuodenlupauksena voisimme jokainen yrittää löytää ripauksen suvaitsevaisuutta ja pienen määrän harkintaa ennen pisteliään kommentin ääneen sanomista. Yritetään kohdella muita, niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ole lapsi-ihmisiä ja joihinkin paikkoihin lasten tuominen ei ole sopivaa, mutta koskaan ennen en ole törmännyt tilanteeseen, että lapset eivät olisi tervetulleita kirkkoon laulamaan joululauluja. Toki on selvää, että kyseessä oli vain yhden pariskunnan mielipide, mutta se loukkasi lasten äitiä syvästi ja sen myötä poistuimme paikalta kesken kaiken, ilman joulumieltä. Haluaisinkin muistuttaa kaikkia tasapuolisesti siitä, että jokainen meistä on tervetullut kirkkoon ikään, kokoon ja näköön katsomatta. Kehnolla tuurilla se takana istuva täti nyt vaan sattuu olemaan seurakunnan huonoin laulaja tai naapurin pienokaiselle iskee itku kesken saarnan, mutta yhteisenä uudenvuodenlupauksena voisimme jokainen yrittää löytää ripauksen suvaitsevaisuutta ja pienen määrän harkintaa ennen pisteliään kommentin ääneen sanomista. Yritetään kohdella muita, niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi on nämä vartalokorsetit ja sukkanauhaliivit, puhumattakaan korkeakorkoisita kengistä. Siinä sitä kokonaisuutta, millä pyrstöäsähän heiluttaa.
Joulu on onni! Siinä panolle lupaus...
Siis korkeakorkoiset kengät ja panosta lupaus...