Oma ulkonäkö on alkanut vaivaamaan mua todella paljon. Mun on aina vaan pakko yrittää näyttää hyvältä joka paikassa. Vilkuilen peilejä missä sitten kävelenkin. Musta on tullut myös vainoharhainen. Jos jossakin joku katsoo mua vähänkin pitkään tai jotkut nauraa niin mä heti kuvittelen,että ne nauraa mulle tai ajattelee,että olenpas mä kamalan näköinen tai jotain muuta vastaavaa. Jos mä jonnekin menen,niin tarkkailen aina ihmisiä mun ympärillä,Ja jotenkin tuntuu siltä että kaikki vain tuijottaa niin arvostelevasti.
Mä kaipaan vaan hyväksyntää joka paikassa. Jos joku jätkä esim. tulee juttelee mun kaverille eikä mulle,mä suutun siitä heti.Ja kuvittelen että se johtuu mun ulkonäöstä.
Joskus mulla on hyviäkin päiviä ja oon ihan tyytyväinen itseeni,mutta jos vaikka jossakin peilissä tai valokuvassa oon mielestäni hirveän näköinen,niin heti on päivä pilalla.
Onko muilla samoja ongelmia kun mulla?
Mä kaipaan vaan hyväksyntää joka paikassa. Jos joku jätkä esim. tulee juttelee mun kaverille eikä mulle,mä suutun siitä heti.Ja kuvittelen että se johtuu mun ulkonäöstä.
Joskus mulla on hyviäkin päiviä ja oon ihan tyytyväinen itseeni,mutta jos vaikka jossakin peilissä tai valokuvassa oon mielestäni hirveän näköinen,niin heti on päivä pilalla.
Onko muilla samoja ongelmia kun mulla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Että ei se ulkoinen kauneus ole tärkeintä ihmisessä.Jos joku ei hyväksy ulkonäköäsi,olit sitten minkä näköinen tahansa, niin hän ei ole se oikea..pää pystyyn vaan.Ihmiset ovat erinäköisiä!
itserakkautta!
Luultavasti ihmiset eivät kiinnitä mitään huomiota ulkonäköösi.
Useimmat eivät huomaa lainkaan minkä näköinen joku muu on.Kauppiaat ovat vartavasten kehittäneet kaikenlaiset ulkonäkö-myytit.
Eiköhän tuo kuullosta ihan tavalliselta tekstiltä nuoren aikuistuvan naisen suusta.
Jos pidät itseäsi rumana ja olet huolissasi muitten mielipiteistä, niin aivan luonnollisesti tulkitset kaiken näitten odotusten mukaisesti. Sun pitää muistaa, että tämä on vain oma näkökulmasi asioihin. Muut eivät välttämättä yhtään kiinnitä huomiota sinuun tai ulkonäköösi. Oma asenteesi voi myös vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Keskity mieluummin iloisiin ja tärkeisiin asiohin, jotka vievät huomiosi muualle.
Olet erittäin huonosta itsetunnosta kärsivä nuori nainen jolla on vaara muuttua ajan mittaan itsekkääksi narsistiksi.
Mulla liikkuu ihan samanlaisia ajatuksia koko ajan päässä, on ollut jo kauan. Mulla ei vaan aina liity ulkonäköön, vaan kaikkeen mitä teen tai olen. Yleensä yksi oma ajatus ei pilaa päivääni, vaan jos joku sanoo ilkeästi, niin sitten en unohda sitä koskaan. Tiedän, et tää on vakava ongelma, mut kun siitä ei vaan pysty puhumaan kenellekään. Anonyymisti kirjoittaminen on helppoa, mutta sitten kun ajatteleekin, että Suomi24:n keskustelupalstaltakin löytyy huijareita ja ilkeitä ihmisiä, niin minkäs teet, kun keksit itsellesi koko ajan tekosyitä? Siis nää nyt on vaan mun omia kokemuksia ja voi olla sekavia, mutta onpa tää mun pollakin aika sekava. Yleensä kaikesta pääsee hetkeksi yli huumorin avulla, mutta eipä sekään loputtomiin auta. Tänäänkin jätin menemättä kouluun noiden ongelmien takia. Kenenkään on aivan turha sanoa, että mene puhumaan lääkärille, koska en pysty puhumaan näistä kasvotusten. Muiden on varmasti vaikea tajuta, mutta olen aina ollut hiljainen sivustaseuraaja, niin verbaaliset lahjatkin ovat jääneet aika vähiin. Hyvä, jos itse edes tajuan tästä viestistä mitään, mutta kuten sanoin jo yllä: pää on aika sekavassa mielentilassa. :/ Oon myös monesti miettiny, et onko mulla luulosairaus tai joku maanis-depressiivisyys-juttu... Tosin tuli just mieleen: En tiedä, toisaalta teiän kommentit voi vaikuttaa sitten siihen, että luulen taas jotain muuta?
Kuulostaa siltä että sulle tekis hyvää saada puhua jonkun kanssa, esim. koulupsykologin, kuraattorin tai papin kanssa.
Mulla ei muuten niinkään olisi ongelmaa ulkonäköni kanssa, mutta rintani ovat aivan kamalat mielestäni. Kuulostaa varmasti naurettavan pinnalliselta, mutta saan järkyttäviä synkkyyskohtauksia niiden takia, ja suutun avomiehelleni jos esim tvssä näkyy joku megabeibe isoilla rinnoilla varustettuna. Tunnen vain olevani jotenkin vajavainen ja riittämätön.
Kaikki tämä paska pelkkien tissien takia :´-(
Hei Emmi!
Olisin voinut kirjoittaa samaisen tekstin parisen vuotta sitten. Minulla oli ihan sama ongelma: krooninen hylätyksi tulemisen pelko jos en omasta mielestäni näyttänyt hyvältä. Syynäsin aina kaikki valokuvat, että miltä näytin. Ja peilit olivat vihollisiani. Minua oli aina kehuttu sieväksi ja otin hirmuisen paineen siitä, että minun oli sitä myös oltava! ajatukseni alkoivat pyörimään niin pahasti ulkonäköni ympärillä, että menetin yöuneni ja sairastuin masennukseen (ei tarkoita, että sinulle kävisi niin..!!). Vasta masennuksen myötä opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olet vielä hyvin nuori ja teidän, että iässäsi (niinkuin kaikissa ikävaiheissa) hyväkystyksi tuleminen on tärkeää. Sinun iässäsi varmasti ulkonäköasiat korostuu kun etsitään itselle seurustelusuhdetta ja halutaan miellyttää vastakkaista sukupuolta. Muistathan, että fiksut pojat katsotvat muutankin kuin ulkonäköä, nimittäin sydäntä. Jos olet hyväsydäminen ja lämmin, et varmasti jää yksin.
Usko minua, sinua vajaa kymmentä vuotta vanhempaa elämää nähnyttä nuorta naista. Sinä et halua poikaystävää joka surustelee ulkokuoresi kanssa vaan sinun sielusi kanssa. Et varmasti ole yksin ongelmiesi kanssa!
kaikken hyvää sinulle Emmi ja uskoa itseesi.
Ihminen on kaunis kun hänellä on hyvä sydän =)