Lapsi palasi biovanhemman päivätapaamiselta itkien ja oli niin omituinen, ei antanut minun edes koskea itseään, ei lohduttaa eikä puhua mitään. Mietin miksi näin. Koskaan ennen ei ole käynyt näin. Oliko tapahtunut jotain, vai oliko todella niin että lapsella oli niin kova ikävä vanhempaansa, niin hän väitti. Hätä sisälläni kasvaa ja mietin onko kaikki ok vai onko sittenkin sattunut jotain siellä tapaamisella, onko siellä puhuttu jotain niin pelottavaa tai pahaa että mieli on järkkynyt vai mitä???
Nämä asiat askarruttavat minua tänään. Mutta kaikkein eniten minua askarruttaa se miksi käyttäydyn epäkypsästi ja vastoin omia periaatteitani, huomaan olevani mustasukkainen tai kateellinen tai jotain...se, että lapsi itki äidin perään ja ei kommunikoi kanssani tekee minut vihaiseksi ja lapsellisen surulliseksi, mutta että minä aikuinen ihminen tunnen jotain moista lapsesta, jonka lapsi vanhempi suhteita pitäisi tukea ja vaalia, tosin teen sitä ja ymmärrän kaiken sijaisvanhemmuuteen liittyvän mutta miksi tunnen näin?
ymmärrän että biovanhemmat ovat mustasukkaisia ja katkeria ja heillä on oikeus vikka vähän kiukutellakin meilel mutta että minä, sijaisvanhempikin alan tuntea samoin. Käyttäytymisessäni se ei onneksi vielä näy. Onko vastaavanlaisia kokemuksia, oletko ollut mustasukkainen tms. sijoitetusta lapsesta biovanhemmille?
Nämä asiat askarruttavat minua tänään. Mutta kaikkein eniten minua askarruttaa se miksi käyttäydyn epäkypsästi ja vastoin omia periaatteitani, huomaan olevani mustasukkainen tai kateellinen tai jotain...se, että lapsi itki äidin perään ja ei kommunikoi kanssani tekee minut vihaiseksi ja lapsellisen surulliseksi, mutta että minä aikuinen ihminen tunnen jotain moista lapsesta, jonka lapsi vanhempi suhteita pitäisi tukea ja vaalia, tosin teen sitä ja ymmärrän kaiken sijaisvanhemmuuteen liittyvän mutta miksi tunnen näin?
ymmärrän että biovanhemmat ovat mustasukkaisia ja katkeria ja heillä on oikeus vikka vähän kiukutellakin meilel mutta että minä, sijaisvanhempikin alan tuntea samoin. Käyttäytymisessäni se ei onneksi vielä näy. Onko vastaavanlaisia kokemuksia, oletko ollut mustasukkainen tms. sijoitetusta lapsesta biovanhemmille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoa, että joku oikeasti uskaltaa tunnustaa tällaisia tunteita!
Selkeästi välität lapsesta, se on tärkeintä. Ja sallittua! Ja tietysti se, ettet anna mustasukkaisuutesi mennä käytöksen tasolle, osoittaa kypsyyttä. Sitä tunnetta ei kuitenkaan tarvitse haudata, vaan siitä kannattaa keskustella ja sitä tutkiskella.
Mustasukkaisuutta ei aina voi selittää, enkä osaa sen paremmin sinua auttaa, koska itse olen ollut sijoitettu, en sijaisvanhempi.
siitä että ajattelet noin. Epäilit olisiko vastauksestasi apua, mutta oli siitä, kaikesta on apua ja kaikki antaa uutta ajattelmista ja ymmärrystä omaa itseään kohtaan. Kiitos.
Tunteesi ovat tosiaan ihmillisä ja minusta ihan terveitäkin, osoittaa, että todella välität lapsesta ja olet kiintynyt häneen.
Lapsen osalla voi kyseineen itkusuus ym. johtua siitä, että hänellä on lojaliteetti vanhempiaan kohtaan ja rakkaus sinua kohtaan ei olekkaan hänelle niin suoraviivainen asia, sillä hän saattaa hävetä tai tuntea syyllisyyttä siitä.
Omalla 7-vuotiaalla veljelläni oli ainakin aika vaikea pala sovittaa yhteen rakkasu siaisvanhempiin ja vanhempiin. Se, että hän tunsi rakkautta siaisvanhempia kohti näytti asettavan kysymyksen, että pettääkö hän näin vanhempiamme. Tätä on vaikea selittää...
Bio vanhemmilta toivoisinkin tässä asiassa myös ymmärrystä lasta kohti ja puhekykyä asian suhteen. Että he sanoisivat lapsilleen, jotta ei se rakkaus ole keneltäkään pois, rikkaus vaan lapselle.
Lapsi voi tosiaan ikävöidä vanhempiaan ja tuntea ristiriitaisuutta sekä sinua, että vanhempiaan kohtaan nästä tunteista.
Mukavaa syksyä teille.
On totta, että etenkin pidemmissä sijoituksissa lapsen ja sijaisvanhempien välille saattaa ja todennäköisesti syntyy tunnepitoinen yhteys.
Miettikääpä vaikka, kuinka moni lapsi kiintyy myös päiväkodin tätiin ja saattaa muistella vieläkin lämmöllä? Eikä vanhemmat ole tästäkään mustasukkaisia! (kai?)
Vanhempien tulisi hyväksyä, että lapsi tulee muodostamaan muitakin tunnepitoisia suhteita. Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit.. Yhteistä kaikilla välittäminen.
Lapsen jotakin toista kohtaan tuntema rakkaus ei vähennä rakkautta biologisiin vanhempiin tai ole heiltä poissa.
Jos rakkaus sijaisvanhempiin ei ole mistään pois, miksi samalla teorialla niin paljon puhutaan rakastajattarien ja rakastajien rakkaudesta. Tämän mukaan senkään ei pitäisi olla puolisoilta pois.
kuiten kirjoitit.
Minusta ei ole ollenkaan samasta asiasta kysymys.
Rakastan suurta määrää ihmisiä mutta se ei ole pois puolisoltani eikä ole kysymys samasta rakkaudesta mikä on aviopuolisojen välinen rakkaussuhde.
Rakastan lapsiani eikä sekään ole pois joltakin muulta rakastamaltani ihmiseltä. Rakastan sijaislapsiamme eikä sekään ole esteenä että enkö voisi rakastaa muitakin.
Rakastajien ja rakastajattarien rakkaussuhteeseen kuuluu muutakin kuin rakkaus tai ei rakkautta ollenkaan vaan Ttyhjä" suhde.
Siksi kysynkin myös sinuta että, mitä rakkaus sinulle on ja -merkitsee?
Minkälaiset eväät sinulla on rakkaudesta? Tämä on aihe meille kaikille tehdä itsetutkielma omasta näkemyksestään "rakkaus".
Kirjoita itsellesi paperille myönteiset ja kielteiset ajatukset/tuntemukset rakkaudesta. Palaa sitten parin viikon kuluttua ja kerro näkemys ja kokemasi muutos ajatuksiisi.
Onneksi täällä joillakin on ajatusmaailma selkeää ja kirkasta. Sijaisisä jos et ymmärrä, niin yritä edes ymmärtää, pahvi.
aikuisen rakkautta lapseen aikuisten väliseen puolison pettämiseen, sitäkö tarkoitat.
Sen kuvan ainakin kirjoituksestasi sai.
Ehdottaisin vakavasti lukemista, lukemista ja lukemista.On paljon asiantuntijoiden kirjoittamia hyviäkin teoksia lapsista, heidän maailmastaan, henkisestä kasvusta ym ym.
Vaikuttaa siltä, ettet tiedä muusta kuin omista pienistä ympyröistä ja olet katkera ja kateellinen kaikille, joilla menee vähänkin paremmin kuin sinulla.
Taidat muuten kirjoitella tänne monella eri nimimerkillä, sen verran tuttua tekstisi jo on.
Jakautunut persoonallisuus?
olisi aivan sopiva ajankohta tehdä tuon tapainen itseanalyysi jota ehdotin nimim. "Mörkö":lle.
Muuten hae jatkossa lohtua vertaisryhmistä.
On vaikea ymmärtää vajaasti ajateltua tekstiä, sen voin minäkin myöntää. Olethan vertaiseni kirjoittamaan.
Älä katkeroidu jos moni kysyy "hä" mitä meinaat.
"pahvi" = varmaan rakkautta jota meinasit.
Sijaisisä mielestäni sanoi kaiken tarvittavan.
Mietipä tilannetta, että sinulla on yksi lapsi. Kun perheeseen syntyy toinen, onko se ensimmäisen pettämistä, että rakastat myös toista tai kolmatta tai niin edelleen.
Miehen ja naisen (väheksymättä myöskään samaa sukupuolta olevien parisuhdetta) välinen rakkaus ei mielestäni ole sama asia kuin lapsen ja aikuisen.
Toisaalta, jos parisuhde on "vapaa", en näe syytä miksei useamman partnerin rakastaminen voisi heille sopia. Omapa on asiansa. itse en ole sitä tyyppiä, ja epäilen tuollaisissa suhteissa elävien rakkauden syvyyttä.