Ei ole lainkaan rasistista saatkka islamofobista väittää, että insesti ja raiskaukset ovat olennainen osa kunniakulttuuria, kirjoittaa kunniaväkivaltaa vastustavan GAPF (Glöm aldrig Pela och Fadime) -järjestön puheenjohtaja Sara Mohammed.
On tehtävä selkeä ero kunniakulttuurista kumpuavan väkivallan ja pottunokkaisen vaimonhakkauskulttuurin välille. Vasta sen jälkeen on mahdollista käydä kunniaväkivallan vastaista taistelua. Ei ole rasistista tai islamofobista väittää, että insesti ja raiskaukset kuuluvat kunniakulttuuriin. Minusta ne ovat olennainen osa sitä.
Tehtäköön heti selväksi, että minua ei hetkauta tippaakaan islamofobiksi haukkuminen, kun taistelen naisten oikeuksien puolesta poliittisen islamin piirissä. Vaikuttaa siltä, että islamofobia-termin määritelmä nykyään on väännetty muotoon; jos et hyväksy sharia-lakeja, olet islamofobi.
”Rasistiksi” nimittelykään ei tunnut missään. Alan jo tottumaan siihen. Kunniakulttuurin piirissä esiintyvää väkivaltaa ja loukkauksia kritisoivia nimitetään usein rasisteiksi. Olen sanonut tämän aikaisemmin ja sanon saman nyt: Minust on tuplarasismia kääntää katseensa ja olla välimättä kunniakulttuurin uhreista. Ne jotka hyötyvät rasisti- tai islamofobi-leimaa pelkäävien nössöydestä ovat itse islamisteja ja rasisteja, joiden korkein päämäärä on loukata ”toisten” ihmisoikeuksia.
Insestistä. Jos tyttö joutuu tällaisen sattumuksen uhriksi perhepiirissä, voi perhe päättää hankkiutua hänestä eroon, ettei mahdollinen totuuden paljastuminen pääsisi lokaamaan perheen mainetta. Tässä on siitä esimerkki:
Heinäkuussa 2012 nuorukainen raiskasi 15-vuotiaan siskonsa, joka tuli tämän jälkeen toisen veljensä murhaamaksi Irakin Kurdistanissa, mikä on minun synnyinmaani. Kunniamurhannut sai 10 vuotta ja raiskanneelle annettiin elinkautinen.
Olen itse tavannut 13-vuotiaan raiskauksen uhrin Soleymaniassa sijaitsevassa vankilassa vuonna 1998. Lapsi tunsi olonsa turvallisemmaksi vankilassa kuin sen ulkopuolella. Hän pelkäsi vankilasta poispääsyä, koska koko suku jonotti muurien takana valmiina kunniamurhaamaan hänet sen siliän tien. Tytön raiskannut pääsi pälkähästä ilman seuraamuksia, sillä hän oli lahjonut oikeat henkilöt.
Tarkoitan siis sitä, että kunniamurha voi olla ratkaisu perheelle, jonka maine saattaa saada tahran, mikäli insestisattumus tai raiskaus paljastuu. Vaikka insestiä ei missään nimessä pidetä sosiaalisessa kulttuurimielessä pidetä hyväksyttävänä, ja vaikka raiskaaja saa suvun vihan ja rangaistuksen niskoilleen, tyttö ei ole koskaan ”syytön” tapahtuneeseen. Tyttö on aina tahra suvun maineelle.
Tämän lisäksi lähisuhteissa tapahtuu raiskauksia – kuin myös lapsi- ja pakkoavioliittoja, joita juhlitaan ankarasti perhepiirissä mässäilemällä herkkuja ja pistämällä jalalla koreasti.
Göteborgs-Posten http://rahmispossu.net/2013/10/24/insesti-ja-raiskaukset-ovat-osa-kunniakulttuuria/
On tehtävä selkeä ero kunniakulttuurista kumpuavan väkivallan ja pottunokkaisen vaimonhakkauskulttuurin välille. Vasta sen jälkeen on mahdollista käydä kunniaväkivallan vastaista taistelua. Ei ole rasistista tai islamofobista väittää, että insesti ja raiskaukset kuuluvat kunniakulttuuriin. Minusta ne ovat olennainen osa sitä.
Tehtäköön heti selväksi, että minua ei hetkauta tippaakaan islamofobiksi haukkuminen, kun taistelen naisten oikeuksien puolesta poliittisen islamin piirissä. Vaikuttaa siltä, että islamofobia-termin määritelmä nykyään on väännetty muotoon; jos et hyväksy sharia-lakeja, olet islamofobi.
”Rasistiksi” nimittelykään ei tunnut missään. Alan jo tottumaan siihen. Kunniakulttuurin piirissä esiintyvää väkivaltaa ja loukkauksia kritisoivia nimitetään usein rasisteiksi. Olen sanonut tämän aikaisemmin ja sanon saman nyt: Minust on tuplarasismia kääntää katseensa ja olla välimättä kunniakulttuurin uhreista. Ne jotka hyötyvät rasisti- tai islamofobi-leimaa pelkäävien nössöydestä ovat itse islamisteja ja rasisteja, joiden korkein päämäärä on loukata ”toisten” ihmisoikeuksia.
Insestistä. Jos tyttö joutuu tällaisen sattumuksen uhriksi perhepiirissä, voi perhe päättää hankkiutua hänestä eroon, ettei mahdollinen totuuden paljastuminen pääsisi lokaamaan perheen mainetta. Tässä on siitä esimerkki:
Heinäkuussa 2012 nuorukainen raiskasi 15-vuotiaan siskonsa, joka tuli tämän jälkeen toisen veljensä murhaamaksi Irakin Kurdistanissa, mikä on minun synnyinmaani. Kunniamurhannut sai 10 vuotta ja raiskanneelle annettiin elinkautinen.
Olen itse tavannut 13-vuotiaan raiskauksen uhrin Soleymaniassa sijaitsevassa vankilassa vuonna 1998. Lapsi tunsi olonsa turvallisemmaksi vankilassa kuin sen ulkopuolella. Hän pelkäsi vankilasta poispääsyä, koska koko suku jonotti muurien takana valmiina kunniamurhaamaan hänet sen siliän tien. Tytön raiskannut pääsi pälkähästä ilman seuraamuksia, sillä hän oli lahjonut oikeat henkilöt.
Tarkoitan siis sitä, että kunniamurha voi olla ratkaisu perheelle, jonka maine saattaa saada tahran, mikäli insestisattumus tai raiskaus paljastuu. Vaikka insestiä ei missään nimessä pidetä sosiaalisessa kulttuurimielessä pidetä hyväksyttävänä, ja vaikka raiskaaja saa suvun vihan ja rangaistuksen niskoilleen, tyttö ei ole koskaan ”syytön” tapahtuneeseen. Tyttö on aina tahra suvun maineelle.
Tämän lisäksi lähisuhteissa tapahtuu raiskauksia – kuin myös lapsi- ja pakkoavioliittoja, joita juhlitaan ankarasti perhepiirissä mässäilemällä herkkuja ja pistämällä jalalla koreasti.
Göteborgs-Posten http://rahmispossu.net/2013/10/24/insesti-ja-raiskaukset-ovat-osa-kunniakulttuuria/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätä meillekin. Monikulttuuria.