pakana juhlaa joulua ???????????
Ja palvoo pakana jumalia ? Onko kaikilla havupuu sisällä ?
Ja palvoo pakana jumalia ? Onko kaikilla havupuu sisällä ?
Viettääkö moni perhe
haluan tietoo
12248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä pakan jumalaa jouluna palvotaan? Oliko se Baphomet? Jolle lapsia urhattiin/uhrataan yhä? Itte en vietä joulua, on menettänyt merkityksen sitten lapsuuden ja mitä vertaa nyky ajan joulun vietoo silloseen aikaan on se vähän muuttunut, nykyään joulu näyttää olevan täysin materiaalista juhlaa, ostetaan kaupat tyhjiks tavaroista ja lahjotaan niillä lapsia, jotka on joko ihan onnesta sekasin tai itkeevät kun eivät saaneet kaikkea mitä halusivat, ne jotka saivat leikkii muutaman päivän, viikon tai jopa kuukauden ja suurin osa hajotetaan tai unohetaan ja ens jouluna sama rumba. Ostetaan tajuttomilla määrillä rahaa tavaraa millä lapset ei oikeesti tee mitään.
Mulla ainoo hyvä muisti kuva joulusta on se että perheet kokoontu yhteen, syötiin hyviä ruokia ja ihmiset oli ilosempia kuin yleisesti.
Jouluperinteiden pakanallinen alkuperä
Joulua voi kutsua koko kansan juhlaksi hyvällä sydämellä ja piparinmurut rinnuksilla. Juhla on sävyttynyt vuosituhansien aikana vanhoilla pakanallisilla talvipäivänseisaustavoilla ja myöhemmin kristillisillä perinteillä. Joulusta on moneksi. Jokainen voi löytää joulusta oman tähtensä, oli se sitten pentagrammi tai Beetlehemin tähti. Joulua on juhlittu Jeesuksen syntymäpäivänä n. 300-luvulta lähtien. Kuitenkin moni varhaisempi pakanallinen jumaluus on syntynyt keskitalvella, joka usein symboloi auringon syntyä ja voittoa talvesta.
Kynttilät
Kynttilöitä käytettiin juhlavalaistuksena jo antiikin Roomassa, jossa niillä oli tärkeä merkitys juhlamenoissa. Suomessa joulukynttilät otettiin käyttöön 1800-luvulla. Talonpojilla oli tapana viedä joulukirkkoon kynttilä lahjaksi. Sen liekkiä pidettiin elämän ja kuolemattomuuden symbolina. Symboliikan juuret ulottavat kauemmaksi pakanallisiin uskomuksiin. Kynttilällä on pitkään ollut merkitys aurinkona ja valon symbolina maan päällä. Se on ollut tärkeä osa maagisia riittejä niin seremoniallisemman magian kuin yksinkertaisen kansanmagian parissa.
Pohjolassa joulukynttilöiden tali otettiin talteen kekrin aikoihin syysteurastusten yhteydessä. Vanhan kansa jätti jouluna kynttilän palamaan yöksi navettaan. Se toi valollaan suojauksen ja siunauksen eläimille ja ihmisille. Siunaus tuli tarpeeseen, sillä joulunaikaan uskottiin henkien liikkuvan ihmisten parissa.
Misteli
Ulkomaisissa tv-sarjoissa ihmiset pussaavat, jos sattuvat kulkemaan yhtä aikaa mistelinoksan alta. Perinteen juuret ulottuvat Brittein saarille kelttiläiseen kulttuuriin ja druidien tapoihin. Heille misteli oli pyhä kasvi. Sen uskottiin parantavan sairauksia, toimivan vastamyrkkynä ja edistävän hedelmällisyyttä.
Jos noina aikoina sotajoukko kohtasi metsässä mistelin alla, tuli heidän solmia aselepo kuluvan päivän ajaksi. Tästä johtuen misteli symboloi yhä rauhaa, sovintoa ja rakkautta – ja sopiipa sen alla vaikka pusu moiskauttaa toisen suul
Joulupuuro
Jouluna on tapa keittää riisipuuroa ja piilottaa siihen manteli. Mantelin löytäjä saa hyvää onnea tulevalle vuodelle tai esittää salaisen toiveen. Ennen vanhaan puurolautanen vietiin aina myös tallin, riihen tai saunatontulle. Tällä haluttiin muistaa ja kiittää tonttua, joka piti pihapiiristä huolen. Suomessa riisi on verrattain uusi tuontituote ja vanha perinteinen joulupuuro keiteltiin ohrasta.
Lyhde
Jouluna moni muistaa metsän eläimiä ja lintuja lyhteellä. Joululyhteessä yhdistyy vanhan viljauhrin perinne ja kristillinen ajatus olkien yhdistämisestä Jeesuksen syntymätalliin ja eläimille osoitettuun ystävällisyyteen.
Joulukuusi
Ensimmäiset viittaukset koristeltuun puuhun löytyvät tuhansien vuosien takaa. Asherah-jumalattaren kunniaksi koristeltiin puu, jota on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Vihreä joulupuu symboloi yhä elämää ja luo suomalaisilla yhteyttä rikkaaseen karsikkopuu-perinteeseen. Ensimmäinen historiassa mainittu eurooppalainen joulukuusi pystytettiin vuonna 1419 saksalaiseen Friburgin sairaalaan. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, oli suomalaisilla tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan. Kaupungeissa oli pieniä pöytäkuusia.
Joulupukki ja olkipukki
Joulupukki on Suomessa pukeutunut yleensä nurinpäin käännettyyn turkkiin. Tähän liittyy myös Nuuttipukki-perinne. Nuuttipukki symboloi vanhaa pakanallista joulua ja pukin hedelmällisyyttä. Saattoipa nuuttipukilla olla sarvetkin päässä tämän merkiksi. Nuuttipukki oli varsin raikulimainen hahmo, joka kierteli talosta toiseen viinaa juoden ja lapsia pelotellen.
Hedelmällisyyden juhlan sanoma muistuttaa taitekohdasta kevääseen ja auringon paluusta. Aurinko saa maan kasvamaan viljaa. Tästä muistuttaa monessa kodissa myös pieni olkipukki. Joulupukin punavalkoinen nuttu on peräisin Atlantin toiselta puolelta Coca Colan mainosväreistä. Vuohet yhdistyvät Skandinaviassa myös Thor-jumalaan, joka ratsasti taivaalla salamoita viskoen kahden vuohen vetämillä vaunuilla
Joululahjat
Nykykristitty selittää joululahjojen alkuperän helposti tarinaan, jossa itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja. Tarinan mukaan kolme zarathustralaista pappia toi lapselle kultaa, mirhamia ja suitsuketta. Antiikin Roomassa lahjojen antaminen oli perinne, joka liittyi Saturnalia-juhlaan. Pohjolassa viikingit muistivat toisiaan pienillä lahjoilla kylmän ja synkän kaamoksen keskellä. Lahja saattoi olla ihan pieni esine, vaikkapa nappi. Tärkeintä oli lahjaan liittyvä arvoitus, joka toisen tuli ratkaista ennen kuin sai lahjan omakseen.
Joululaulut
Joululauluilla ja lauluin toivotetuilla siunauksilla on pitkä historia pakanallisen ajan Wassailing-perinteeseen. Vanhimmat joululaulut ovat olleet pakanallisia lauluja, joihin on myöhemmin päivitetty sanoja esimerkiksi kristillisempään suuntaan.
Piparkakut
Joulun tunnetuimpiin symboleihin kuuluva esine on tuoksuva ja maistuva piparkakku. Pipari on hyvin vanha leivonnainen. Sen edeltäjiä, hunajakakkuja, valmistettiin jo muinaisessa Egyptissä. Pipareiden leipominen ja lahjaksi antaminen on ollut onnentoivotus ja niiden avulla on välitetty viestejä. Hurjimmat tarinat kertovat, että piparkakut olisivat peräisin antiikin Roomasta, jossa niitä olisi käytetty uhritoimitusten yhteydessä leivonnaisina. Tästä johtuen ne olisi siis alunperinkin leivottu uhrattavaksi tarkoitetun ihmisen muotoiseksi. Tätä kannattaa pohtia, kun seuraavan kerran haukkaa piparipojalta pään irti päiväkahvin kera.
Joulukinkku
Joulukinkku on vanha keskitalven uhriruoka. Skandinaavinen Freyr-jumala oli hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumala, joka yhdistettiin myös sikoihin. Hänen vanha juhlapäivänsä Skandinaviassa oli 26. joulukuuta, eli hyvin talvipäivänseisausta ja kristillistä nykyjoulua.
Jouluhalko
Jouluhalko on Suomeen ulkomailta tuotu perinne, joka ei ole vielä kovin yleinen. Ennen muinoin jouluhalko oli osa talvipäivänseisauksen juhlistusta monissa Euroopan maissa. Halko poltettiin takassa. Nykyään jouluhalon nimellä tunnetaan myös makea halonmuotoinen leivonnainen.
---
Joulunajan juhlia:
Italiassa joulu päättyy 6. tammikuuta. Silloin on Befanan päivä, jolloin Befana-niminen vanha ja kiltti noitanainen tuo lapsille lahjoja. Lahjat on laitettu joulusukkiin. Kiltit lapset saavat leivoksia lahjaksi ja jos joku on ollut vuoden aikana oikein tuhma, sujauttaa Befana hänen sukkaansa valkosipulia.
Saturnalia oli antiikin Roomassa vietetty talven juhla. Tätä keskitalven ylvästä juhlaa vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi 17. joulukuuta – myöhemmin jopa seuraavan viikon ajan. Saturnus oli maanviljelyn jumala, jota juhlittiin syyskylvöjen päätyttyä. Juhlaan kuului uhrin lisäksi juhla-ateria, kaduilla lauletut joululaulujen edeltävät, lahjojen antaminen ja ystävien luona vierailu ja hauskanpito.
Monet pakanauskonnon edustajat (esim. wiccat) viettää keskitalvella vanhan germaanisen talvipäivänseisausjuhlan mukaisesti Yulea – joka on englanninkielinen ”joulu”-termin arkaainen muoto. Juhlaa vietetään talvipäivänseisauksena noin 21. joulukuuta. Talvipäivänseisausta on juhlittu joidenkin lähteiden mukaan ainakin 4000 vuotta.
Joulun historia
Me nykypäivän suomalaiset tunnistamme joulun ensisijaisesti perhejuhlana, mutta varsin monet pitävät sitä yhä kristillisenä juhlapäivänä. Tämä kristillinen merkitys on kuitenkin suhteellisen nuori ja keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän uskontonsa sallima.
Mesopotamialainen Zagmuk
Muinaisen mesopotamialaisen näkemyksen mukaan, Marduk-jumala loi maailman ja ihmisen muodottomasta tyhjyydestä. Tämän tehdäkseen hänen täytyi taistella kaaoksen hirviöitä vastaan (mm. kuvan lohikäärme oikealla), jotta järjestys voittaisi. Mutta järjestyksestä tuli vaikea, sillä se väheni aina sadonkorjuun jälkeen vuoden loppua kohden. Sitten Mardukin täytyi taas taistella kaaoksen hirviöitä vastaan, jotta luonnon kuolemasta ei tulisi lopullinen. Täten taistelemalla vuosi toisensa jälkeen, joka kerta lähes häviten, hän aina uudisti maailman kukoistukseen.
Jokaisen ihmisen velvollisuutena oli auttaa tässä kykyjensä mukaan, ja hän teki sen panostamalla jumalansa palvontaan uudenvuoden juhlassa. Juhla kesti kaksitoista päivää, kuten kristitty joulukin. Uutenavuotena ihmisen piti saada aikaiseksi kaksi asiaa:
• Puhdistaa itsensä menneen vuoden pahoista teoista
• Uudistaa voima, jonka mennyt vuosi oli häneltä vienyt
Itsensä puhdistaminen pahoista teoista ei kuitenkaan ollut helppoa, vaan ihmisen piti löytää "korvike" itselleen, joka ottaisi vastuun kaikista hänen teoistaan. Tämä ongelma ratkaistiin ``syntipukin'' käyttämisellä. Kuninkaan, ja siis koko maan, synneistä vastasi tietysti kuninkaan syntipukki. Varsinainen kuningas luopui tuolloin kuninkuudestaan ja luovutti sen syntipukille. Ylipappi riisui vallan merkit oikealta kuninkaalta, joka polvistui Mardukin kuvan eteen ja vannoi, ettei ollut tehnyt mitään jumalaansa vastaan. Syntipukki sai nauttia kaikista virkansa oikeuksista ja nautinnoista päivän verran. Sen jälkeen hänet sitten tapettiin, jotta hän voisi kuninkaana seurata Mardukia Manalaan, taistellakseen hänen rinnallaan [Snodgrass]
Tätä kutsuttiin Zagmuk-juhlaksi. Persialaiset ja babylonialaiset juhlivat vastaavaa sacaea-juhlaa. [Snodgrass].
Roomalaisten Saturnalia
Sacaean juhlinta siirtyi myöhemmin Kreikkaan, jossa sitä juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi. Kronoksen syrjäytti myöhemmin hänen oma lapsensa Zeus. Roomalaiset omaksuivat tämän mallin, samastaen Kronoksen vanhaksi maanviljelyksen jumalakseen Saturnukseksi (lat. satus, siemennys, kuvassa planeetta Saturnus) ja Zeuksen pääjumala Jupiteriksi. Sacaeta vastasi Roomassa Saturnalia.
Saturnuksen vaimo oli Ops, sadonkorjuun jumalatar, ja hänen tunnetuimmat lapsensa Jupiter, Ceres ja Juno. Hän loi legendaarisen Kultaisen Ajan, jonka muistoksi "myöhemmin" vietettiin Saturnalia-juhlaa joulukuun 17. päivänä. Saturnalia oli vuoden suurimpia tapahtumia. Se oli alunperin vain yhden päivän mittainen, mutta myöhemmin pidennettiin kolmen, viiden, ja lopulta seitsemän päivän mittaiseksi. Saturnalia aloitti juhlajakson, joka päättyi uudenvuodenjuhlaan, tammikuun kalendeihin. Juhlajakson puolivälissä oli 25. joulukuuta.
Saturnalian ajaksi keskeytettiin kaikki kaupankäynti ja käytännössä kaikki muukin työnteko, ja orjat saivat tuona aikana olla tasavertaisia isäntiensä kanssa. Paikat koristeltiin laakeriseppelein ja viheriöivillä puunoksilla. Sytytettiin kynttilöitä ja lamppuja, sillä pimeyden henget pelkäsivät valoa. Korkeille paikoille sytytettiin kokkoja vahvistamaan Aurinkoa. Meidän nykypäiväin ``jouluhenkemme'' on lähtöisin juuri näiltä ajoilta.
Aluksi suoritettiin muodollinen uhri Saturnuksen temppelissä, mutta päinvastoin kuin normaaleissa Roomalaisissa riiteissä Kreikkalaiseen tyyliin paljain päin. Seuraavaksi oli vuorossa suuri juhlapäivällinen, johon pukeuduttiin kevyesti, käyttäen päähineenä pehmeää hiippalakkia, pilei, joka oli vapaan miehen tunnus. Pilei voidaan nähdä meidän tonttulakkimme esikuvana. Aterian päätteeksi kaikki huusivat "Hoo Saturnalia!" Taloudesta saatettiin valita saturnalicius princeps, saturnalian herra, jolle annettiin oikeus käskeä muita. Moraalisiin rajoituksiin suhtauduttiin avomielisemmin ja ihmiset vaihtoivat lahjoja keskenään, erityisesti viimeisenä päivänä. Tyypillisiä lahjoja olivat sigillariat, pienet savinuket, lapsille ja cerei, kynttilät, aikuisille. [Mythica] [Bruma] [Snodgrass-3].
Juhlastaan huolimatta Saturnuksesta itsestään ei tullut kovinkaan suosittua Roomassa
Kalendit
Kuukauden ensimmäisiä päiviä kutsuttiin kalendeiksi (kalendae) ja tammikuun kalendit (kolme päivää) päättivät jouluajan. Tuonakin aikana paikat olivat vihreästi koristeltuja ja ihmiset antoivat lahjoja toisilleen. [Snodgrass-3].
Poseidea
Muita vähäisempiä juhlia oli mm. kreikkalainen Poseidea, jota vietettiin 23. joulukuuta, eli kreikkalaisittain 8. poseideonia, Poseidonin kuuta. Huolimatta Poseidonin normaalista roolista merten valtiaana, hänen nimensä saattaa merkitä Maan Herraa (Doorien Poteidon, Potei Dan), joka olisi yhteensopivaa Saturnuksen kanssa maan jumalattaren, Rhean, puolisona. [Bruma]
Larentalia
Joulukuun 23. päivänä Acca Larentian (ehkä kreikan akko, naurettava nainen, tai sanskriitin akka, äiti) juhla. Täten Acca Larentia voisi olla Mater Larum, suojelushenkien äiti, muilta nimiltään Lara, Larunda, Larentina ja Mania. Rooman syntytarinan mukaan Larentia toimi Romuluksen ja Remuksen kasvattiäitinä, tai joidenkin lähteiden mukaan oli itse naarassusi. Tästä syystä häntä on juhlittu prostituoituna. Tässä juhlassa häntä kuitenkin juhlitaan jumalallisten lasten vanhempana, siten vanhempain-riittinä (Parentalia). [Bruma, LSJ s.v. akko; SFR 210-2]
Bruma
Mitra uhraamassa härkää
Talvipäivänseisaus on nykykalenterissa 21.-23. joulukuuta, mutta vanhassa roomalaisten käyttämässä juliaanisessa kalenterissa se oli vasta 25. päivä. Tätä päivää kutsuttiin nimellä Bruma, lyhin päivä. Se oli Sol Invictuksen, voittamattoman auringon, uskonnon juhlapäivä, jona Aurinko osoitti olevansa yhä voittamaton. Tämä uskonto oli melko läheinen samoihin aikoihin vallinneen Mitra-uskonnon kanssa, joka saapui Persiasta Syyrian kautta ja saavutti suosiota erityisesti kolmannella vuosisadalla, keisari Aurelianuksen myötä. Se oli hyvin suosittu Roomassa, erityisesti roomalaisten sotilaiden keskuudessa, kunnes kristinusko lopulta syrjäytti sen. [Bruma, OCD s.v. Sol; SFR 212]
Germaanis-Skandinaavinen Yule - Jul -
JouluPohjois-Euroopan Kelttiläisillä ja Skandinaavisissa alueilla vuoden katsottiin muodostavan kahdeksankapulaisen "pyörän". Uusivuosi ajoitettiin useimmiten Kekriin, nykyiseen kristilliseen pyhäinmiestenpäivään. 21.-23. päivä Joulukuuta oli kuitenkin talvipäivänseisaus, jota vietettiin hyvin samankaltaisesti kuin muinaisessa Roomassa. Norjalaiset kutsuivat tätä nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul), joka tarkoitti pyörää, ja jota vietettiin joulukuun 25. päivästä tammikuun 6. asti, siis kuten me nykyään vietämme Jouluamme.
Germaanit, Gallit ja Britonit viettivät Roomalaiseen tapaan Brumaliaa 25. päivänä. Sitä kutsuttiin monilla nimillä, kuten Jiuleis ja Guili. Suurin osa perinteestä oli siis tullut Roomalaisten tuomana heidän valloittaessaan Länsi-Euroopan n. 70eaa-300jaa.
Sen voidaan katsoa olleen Thorin (kuva oikealla), Skandinaavisen pääjumalan, juhla. Toisaalta sitä juhlittiin Thorin isän, viisaan Odinin (kuva alla) juhlana, joka on taas samaistettavissa Saturnukseen Jupiterin isänä. Jupiter ja Thor olivat hyvin samanlaisia - molemmat olivat jumalista vahvimmat ja molempien symbolina oli salama. Odin on yhdistettävissä myös Germaaniseen Wotan-viisaudenjumalaan sekä myös Suomalaiseen Väinämöiseen. He kaikki olivat hyvin samankaltaisia viisaita miehiä kristillisten tietäjien, Roomalaisen Merkuriuksen, Kreikkalaisen Hermeksen ja Egyptiläisen Thothin tapaan. Kolminaisuus viisas isä - jumalatar - valon poika tuntuisi siis olevan havaittavissa hyvin monessa vanhassa uskonnossa.
Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaatton ja joulupäivän aikana. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin olevan suojauksena pahoja henkiä vastaan. Se oli tavallaan sisätilaversio kokosta, sillä talven kylmyydessä ei juhlintaa haluttu pitää ulkosalla. Puusta säästettiin aina oksa, jolla voitiin seuraavana vuonna sytyttää taas seuraava puu. Muutenkin tämän puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Joulupölkky oli yleensä tehty punatammesta, mutta myös orjanlaakerin, mistelin, männyn, kuusen ja katajan ikivihreät oksat olivat erityisen arvostettuja, sillä kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa. [Harmon]
Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita myös egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Puunpalvonta, joka oli yleistä eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa, säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin esimerkiksi skandinaviassa, jossa talo ja lato koristeltiin uutenavuotena ikivihreillä paholaisen poispelottamiseksi. Se säilyi edelleen perinteenä laittaa joulupuu talon sisälle tai edustalle, jota seurattiin myös Saksassa. Joulukuusen nykymuoto on kuitenkin lähtöisin Saksasta, jossa kuusi pystytettiin jouluna symboloimaan paratiisin tiedon puuta. Siihen ripustettiin muun muassa omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli).
Jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana Joulukinkku, joka alunperin oli luultavimmin Odinin porsas, joka syötiin hänen kuolleille sankareille järjestämissään pidoissa. Odinin pyhän juoman, siman, juominen on nykyään tavallista ainoastaan Vappuna, mutta ruotsalaisperäinen glögi kyllä korvaa sen talven kylmyydessä hyvin.
Me nykysuomalaiset tunnemme joulun parhaiten sen kristillisen perinteen kautta. Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt juhlivat lähinnä vain pääsiäistä, Jeesuksen kuoleman ja jälleensyntymän juhlaa. Olihan pääsiäinen myös juutalaisten suurin juhlapäivä.
Isis ja Horus
Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi, kuin Jeesus itse. Selkeitä esikuvia Jeesuksen syntymätapahtumalle on esimerkiksi egyptiläisen Horus-jumalan syntymä Isis-jumalattaren toimesta. Tuolta ajalta (n. 3000eaa-400jaa) on muun muassa lukuisia patsaita, joissa Isis imettää Horus-lasta (kuva oikealla). Isiksen palvonta oli hyvin yleistä melko pitkään kreikkalais-roomalaisilla alueilla, Välimeren seudulla. Isiksen temppelit muuttuivat vähitellen, katolisen kirkon pakon edessä, Neitsyt Marian luostareiksi. Toinen selkeä Jeesuksen syntymän esikuva on Mithra.
Kristityiltä meni melko pitkään asettaa kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen ``voittamattoman auringon syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.
Vähitellen 25. joulukuuta sai kannatusta, kunnes vuonna 529 siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista käsin hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin kaiken työn ja kaupanteon (paitsi kokeilta, leipureilta ja muilta vastaavilta). Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat 12 päivät pyhäksi juhla-ajaksi. Nykymaailma on jo tästä perinteestä luopunut, mikä voi harmittaa nykyihmistä, joka joutuu menemään töihin vain parin lomapäivän jälkeen.
Armenian kirkko ei hyväksynyt 25. päivää missään vaiheessa Jeesuksen syntymäpäiväksi, vaan pitäytyy tammikuun 6. päivässä, meidän loppiaisessamme. Sen jälkeen, kun Justinianus oli vahvistanut joulun vieton Itä-Roomassakin, juhlittiin siellä loppiaisena Jeesuksen kastetta. Lännessä taas juhlittiin loppiaisena itämaan tietäjien vierailua Jeesuslapsen luona.
Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "ekr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy. Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisien muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi käännytettäessä pakanoita kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristilliset siis muokkasivat vanhasta valon jumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valon jumalansa syntymäjuhlan.
Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, Roomalais-Katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2) [Reed]. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.
Joulu Suomessa
Vanhoissa Suomalaisissa perinteissä oli marraskuun ensimmäisenä päivänä - tai sitä edeltävänä iltana - vietetty kekri vuoden suurimpia juhlia. Se oli tuolloin sekä sadonkorjuun, että uudenvuodenjuhla. Kekri kulki pitkään joulun rinnalla, mutta väistyi kuitenkin vähitellen, kristillisen kirkon vallan vakiintumisen myötä. Monet kekrin perinteet, kuten kinkku, juomat ja ennustukset, ovat myöhemmin siirtyneet joko joulunviettoon tai nykyiseen uuteenvuoteen. Esimerkiksi Pellon jumala seisoo yhä joulupöydässä, sen joululeivässä, jonka jotkut yhä koristavat tähkin. [Vaismaa]
Työpaikoilla vietettävät pikkujoulut muodostuivat perinteeksi vasta 1920-luvulla, ylioppilaiden toimesta. Kone Oy oli ensimmäisiä tämän tavan omaksuneita yrityksiä.
Tämän päivän pakanajoulu
Eri kansoilla siis oli monia Auringon syntymäpäiviä, tai "uudenvuodenpäiviä". Ajan myötä vähitellen kaikki alkoivat luultavimmin viettää toistensa juhlapäiviä hieman eri nimillä ja merkityksillä ja näin saimme varsin monta hyvin samankaltaista ja -merkityksistä juhlapäivää: kekrin, joulun, uudenvuoden ja pääsiäisen.
Myös nykypakanat juhlivat joulua auringon syntymäpäivänä ja perhejuhlana.
Uskonnoton perhejuhla
Vaikka kuvaukset näistä vanhoista joulun ja uudenvuoden eri versioista tuntuvat päällisinpuolin olevan hyvin uskonnollispohjaisia, ei tämä välttämättä ole kovinkaan oikea kuva. Esimerkiksi roomalaisilla oli saturnalian vietossa vain suhteellisen lyhyt uskonnollinen alkuosa; loppu oli perhejuhlaa ja iloista ja rauhallista joulunviettoa, kuten meilläkin.
Vaikka monet uskonnot ovatkin todenneet joulun hyväksi ajaksi viettää uskonnollista juhlaa, ei joulu itse tarvitse uskontoa.
Yritetään uudestaan kun edelliseen en saanut yhtään asiallista vastausta vaan jokainen vastaaja hyökkäsi suoraan henkilöön kiinni. Yritetään edes, joohan.
Tapakristityt yleensä ihmettelevät miten pakanat juhlivat joulua ja
mihin se perustuu. Tämä taas ihmetyttää pakanaa, joka hyvin tietää, että alun perin joulu on ollut pakanallinen valon voittamisen juhla tai voittamattoman auringon juhla, joka ajoittuu talvipäivänseisaukseen ja jonka kristityt ovat aikoinaan monopolisoineet, niin kuin monet muutkin asiat. Pakanakansat ympäri maailmaa ovat ymmärtäneet talvipäivän seisauksen päivän pitenemisen alkamisena ja tätä valon juhlaa on juhlittu ainakin pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Koomista
tässä on se, että on täysin epäselvää, mikä väitetyn Jeesuksen
syntymäpäivän pitäisi olla, sillä siitä on toista sataa versiota esim.
tammikuun 6. päivä ja huhti- tai toukokuun 20. päivä jne. ja kaiken
kukkuraksi vuosikin on ihan epäselvä, jos sitä on edes ollutkaan.
Taannoisessa Tieteen Kuvalehdessä no: 16/ 06 kerrotaan, että Jeesus teki syntymää 11 vuotta ja kuolemaa 4 vuotta! Joka tapauksessa 350 -luvulla joulu sijoitettiin ilmeisesti paavin määräyksellä siihen, missä se nyt on eli 25. päivä joulukuuta.
Varsin monet joulutavoistamme ovat peräisin roomalaisten
pakanallisista saturnaliajuhlista ja niihin on sekoittunut aineksia
monilta eri aikakausilta ja eri kulttuureista. Germaaneilla joulu oli
ikivanha pakanallinen vuodenvaihteen, vuodentulon ja vainajien juhla.
Mm. pakanallinen kekrin juhlinta sekoittui joulun viettoon ja siihen
kuului n. viikon pituinen juhlinta reippaine syömisineen, juomisineen ja porsaineen, jos sato sen salli. Itä-Suomessa
saatettiin vielä 1800 -luvulla sanoa "herrain joulu, talonpojan kekri".
Tapoihin kuului myös lahjojen jako perheenjäsenille, tuttaville ja
palvelijoille sekä kynttilät valon voittamisen symbolina. Lounais-
Suomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa oli tapana myös ripustaa puinen, kynttiläkruunua muistuttava valaisin kattoon joulun juhla-ajaksi.
Joulukuusi ja lahjoja tuova joulupukki ovat kotiutuneet Suomeen Keski-Euroopasta 1800-luvun alkupuolella. Eläimenhahmoiset ja erityisesti pukinhahmoiset osanottajat liittyivät naamiokiertueineen osaan kekrin juhlintaan. Joulupukin nimi juontaakin juurensa Suomessa juuri tuosta pakanallisesta eläinhahmotraditiosta.
Näin ollen pakanat voivat ylpeänä juhlia joulua hyvällä omalla
tunnolla omanaan eikä uskovaisilta kopioituna. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunutta joulun kaupallistumista voidaan mielestäni pitää kristillisyyden voittokulkuna, sillä sen nimissä lähimmäisen rakkaus ja hyväntekeväisyysaate kääritään kerran vuodessa kullanhohtoisiin käärepapereihin. Se mikä ei kilahda omantunnon lievittämiseksi joulun tienoilla Pelastusarmeijan patoihin ja kirkon kolehtihaaveihin, lentää savuna ilmaan uutena vuotena.
Omassa perheessämme on aina vietetty joulua lähes sadan vuoden eli kolmen sukupolven ajan ilman joulukirkkoa, virsiä ja muita kristillisiä symboleja ja on pyritty ympärivuotiseen rationaaliseen käyttäytymiseen.
Ettei totuus unohtuisi:
Pakanalliseen järkiperäiseen traditioon pohjautuen tulisi kaikkien palauttaa mieliin miten kukin toteuttaa ihanteitaan omassa ympärivuotisessa elämässään ja ympäristössään näyttämällä joulunakin hyvää esimerkkiä.