Kirjoitan äidilleni syntymäpäivälahjaksi fiktiivistä tarinaa pohjautuen omiin lapsuusmuistoihini. Koska aihe on fiktiivisyydestään huolimatta läheinen, kaipaisin kriittisiä kommentteja, jotta näkisin tekstini uusin silmin. Tästä lähtee:
LOKAKUU
Maatuvan kesän tuoksu tuntui vielä heikosti nenässä, vaikka talvi jo kiipeili naisen säärillä, kurkisti kylpytakin helman alle ja nostatti karva pystyyn. Ilma höyrysi kirkaassa, kuulaassa illassa kun pieni perhe käveli saunamökiltä kotiin. Villiina hypähteli äitinsä ympärillä pyyheturbaaniaan tukien. Kaksivuotias Malttiina tuijotteli raukeana isosiskonsa iloa äidin turvallisesta sylistä ja hihkaisi hiljaa siskon ponnistaessa korkeaan loikkaan.
Yhdessä muiden kanssa tien ylitettyään Villiina säntäsi juoksuun. Kylpyiltaisiin rituaaleihin kuului, että kuusivuotias kiirehti sytyttämään puulieden, jotta perhe voisi nauttia yhteisestä teehetkestä. Äiti pysähtyi kuopuksensa kanssa tien laitaan, nosti katseensa tähtiin ja hymyili. Hänen ei tarvinnut etsiskellä pohjoista, tuttu kuvio löytyi nopeasti. Malttiina havahtui lämpimän makuupussin pehmeästä syleilystä kehoitukseen katsoa ylös. ”Tuo on Otava, tuo lusikanmuotoinen tähtikuvio tuolla”, äiti osoitti taivasta. Unelias tyttö toisti sanan otava ja katseli tutun sormen suuntaan. Taivas oli täynnä tähtiä.
Hetken kaartuvaa avaruutta ihmeteltyään parivaljakko lähti hiljakseen kodin ikkunasta kajastavan valon suuntaan. Hiljaisesti laulettu ”Tuiki, tuiki, tähtönen” kuului vain heille kahdelle.
LOKAKUU
Maatuvan kesän tuoksu tuntui vielä heikosti nenässä, vaikka talvi jo kiipeili naisen säärillä, kurkisti kylpytakin helman alle ja nostatti karva pystyyn. Ilma höyrysi kirkaassa, kuulaassa illassa kun pieni perhe käveli saunamökiltä kotiin. Villiina hypähteli äitinsä ympärillä pyyheturbaaniaan tukien. Kaksivuotias Malttiina tuijotteli raukeana isosiskonsa iloa äidin turvallisesta sylistä ja hihkaisi hiljaa siskon ponnistaessa korkeaan loikkaan.
Yhdessä muiden kanssa tien ylitettyään Villiina säntäsi juoksuun. Kylpyiltaisiin rituaaleihin kuului, että kuusivuotias kiirehti sytyttämään puulieden, jotta perhe voisi nauttia yhteisestä teehetkestä. Äiti pysähtyi kuopuksensa kanssa tien laitaan, nosti katseensa tähtiin ja hymyili. Hänen ei tarvinnut etsiskellä pohjoista, tuttu kuvio löytyi nopeasti. Malttiina havahtui lämpimän makuupussin pehmeästä syleilystä kehoitukseen katsoa ylös. ”Tuo on Otava, tuo lusikanmuotoinen tähtikuvio tuolla”, äiti osoitti taivasta. Unelias tyttö toisti sanan otava ja katseli tutun sormen suuntaan. Taivas oli täynnä tähtiä.
Hetken kaartuvaa avaruutta ihmeteltyään parivaljakko lähti hiljakseen kodin ikkunasta kajastavan valon suuntaan. Hiljaisesti laulettu ”Tuiki, tuiki, tähtönen” kuului vain heille kahdelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"kurkisti kylpytakin helman alle ja nostatti karva pystyyn"
Tästä ei voi montaa johtopäätöstä tehdä. Eli pornon puolelle meni saman tien. Onneksi äidillä oli vain yksi karva.
^^ Uusin silmin, todellakin!
Ihan kivaa kerrontaa, mutta kylpytakin alle ei kannata mennä kurkkimaan, se kiinnitti minunkin huomiotani ;) Entä 6-vuotias, joka sytyttää puuhellan? Aika nuori siihen touhuun, ellei ole tarkoitus kuvata jotakin vahinkoa. Kiva synttärilahjaidea äidille, eiköhän teksti kelpaa vaikka ilman kriittisiä kommenttejakin äidille lahjaksi.
Ei joo mennä sinne kylpytakin alle kumminkaan, eihän? Tuo rikkoo hiukan tätä kirjoitelman naivistista tunnelmaa ainakin minulla.
Kuka on nainen, jonka kylpytakista puhutaan? Äitikö? Alussa kannattaa jo heti tehdä selväksi kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan pudottamalla sekaan muutama ajatus tai tunne tapahtumista. Näin helpotat lukijaa mukaan tarinan maailmaan.
Jos taas tarinaa kerrotaan lapsen näkökulmasta, ei tämä varmasti mieti sitä miten tuuli nostaa äidin karvat pystyyn. O.o
Muuten kieli on hyvää ja tunnelma toimii. Eiköhän äitisi ilahdu tästä joka tapauksessa. :)