Kukkahattutäti

Kukkahattu kukkistelee
Joko kaikki tuntevat kukkahattutädin, tuon internetin keskustelupalstoilta karanneen hahmon, joka sormi pystyssä ja lieri läpättäen rientää suvaitsemaan tai paheksumaan milloin mitäkin asiaa, ihmistä tai ilmiötä?

Kohta taas kukkahattutädit itkevät, kuinka väkivaltaisia tietokonepelit ovatkaan ja ne pitää nopeasti kieltää.

Kukkahattutädit pilasivat jo lätkän – seuraavana nyrkkeily ja moottoriurheilu?

Kukkahattutädillä viitataan naiiveja, holhoavia tai moralisoivia käsityksiä esittävään henkilöön. Olipa kyse sitten maahanmuuttopolitiikasta, jääkiekkoväkivallasta tai nykynuorista, pehmeiden arvojen edustaja saa helposti päähänsä kukkahatun. Tavallisesti kukkikseksi leimataan nainen, mutta ei kukkahattusetäkään ole tuntemattomuus.

Mutta minä olenkin tällainen globaali ymmärtäjä, päähäntaputtelija ja kukkahattusetä.

Useimmiten kukkahattutäti-nimityksellä on negatiivinen, halventava kaiku. Asiayhteyden mukaan kukkis kuuluu samaan sarjaan kuin suvakki (maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva, sanasta suvaitsevainen), tiukkapipo, viherpipertäjä, sosiaalitantta tai moraalinvartija. Tuomitsemalla keskustelukumppani kukkahattutädiksi hänen käsityksensä vesitetään epärealistisina ja lapsellisina. Hyväntahtoista hölmöä ja hänen näkemyksiään ei tarvitse ottaa tosissaan.

Toisaalta kukkahatustaan – eli arvoistaan – voi olla myös ylpeä, kuten Ninni Luhtasaari, Jaana Ristola ja Anni Kössi, jotka ovat päättäneet antaa kukkahattutädille positiivisen merkityssisällön. Kuka tahansa voi osallistua heidän tasa-arvoa puolustavaan yhteisötaiteelliseen projektiinsa ja ilmoittautua samalla julkikukkikseksi lähettämällä hankkeen verkkosivuille oman kukkahattuvalokuvansa (www.kukkahattutäti.com).

Kukkahatun oma elämä
Kukkahattutäti on jo niin tuttu ja tavallinen ilmaus, että hattu on jo aikaa sitten irronnut tädistä ja alkanut elää omaa elämäänsä. Kukkahattutäti lyhenee esimerkiksi kukkahatuksi.

Kukkahatut ovat pilanneet maailman.

Nyt ehdotettu kerjäämisen kieltävä lakialoite ei tule kuitenkaan menemään läpi, kun kaikenmaailman kukkahatut sitä vastustavat.

Kukkahattua on siis mahdollista käyttää niin sanottuna bahuvriihiyhdyssanana. Bahuvriiheille on ominaista, että olennon, tyypillisesti ihmisen, osalla tai varusteella viitataan koko olentoon. Samasta ilmiöstä on kyse puhuttaessa foliohatusta, toisesta verkkokeskustelujen vakiohahmosta. Foliohatuilla on taipumusta mielikuvituksellisten hypoteesien luontiin ja salaliittoteorioiden rakenteluun.

– – pian varmaan joku joditabletteja pureskeleva foliohattu rientää todistamaan, että neljäs valtakunta nousee, sillä jo Nostradamus jne.

Foliohatuille taitavat olla jotain sukua propellihatut, teknisten vempeleiden kanssa puuhailuun mieltyneet pellepelottomat.

Ei kai sitä oikea propellihattu olisi jos ei joskus kokeilisi epävakailla beta-versioilla koodata.

Nykyisin asioita tehdään kukkahattu päässä tai ilman sitä; kukkahattu milloin puetaan ja milloin riisutaan; ennen kiristi pipo, nyt kukkahattu – onneksi sitä voi myös löysätä.

Alkoholipolitiikkaa ei pidä tehdä kukkahattu päässä.

Ohjaaja vinkkaa, että jos kukkahattu kiristää päässä, esitys kannattanee jättää väliin.

Voit työnhaussa löysätä kukkahatun nyöriä hiukan ja ottaa aavistuksen rennommin.

Kukkahatun voi siis asettaa päähänsä myös tilapäisesti esittäessään esimerkiksi pehmeitä arvoja korostavan tai moraalisesti kantaa ottavan mielipiteen. Sen jälkeen kukkahatusta voi taas luopua.

Vedän kukkahatun päähäni ja valitan siitä, kun BB-talossa ei tunnuta puhuvan muusta kuin tupakasta.

Noniin, nyt riisun kukkahatun pois päästä ja lopetan saarnan.

Niin ikään kukkahattu – tädillä tai ilman – saattaa viitata puhujan pehmeään tai ankaraan puoleen.

Mun sisäinen kukkahattutäti nostaa päätään taas.

Ilman korttia en kuitenkaan ajaisi. Sen verran sisäinen kukkahattu säätää elämääni.

Enää kukkahattu ei viittaa välttämättä henkilöön, vaan se voi määrittää muitakin asioita.

On tämä kukkahattuyhteiskunta niin pilalla.

– – täydellisessä kukkahattumaailmassa ei laittomia aseita olisi.

Tämä on tyypillistä kukkahattupuhetta.

Voi herranlettas mitä kukkahattumeininkiä.

Kun tuntee kukkahattutädin, voi päätellä, millainen voisi olla kukkahattuyhteiskunta, -maailma tai ‑puhe. Kukkahattumeininki lienee sukua kukkahattuilulle tai kukkistelulle.

En itsekään yleensä jaksa pahemmin kukkahattuilla ikärajoista, mutta come on, eivät K18-pelit kuulu mihinkään lasten lelukuvastoihin.

Jätetään nyt kansalaisuus mainitsematta, niin ei tarvi kenenkään kukkistella.



Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja.

Esimerkit on poimittu internetistä.