Minulla on isoja ongelmia perheeni kanssa. Ensinnäkin, isäni isä oli kova kasvattaja, ja siitä johtuen isäni saattaa välillä räjähtää jostain pikkujutusta ja haukkua aivan pataluhaksi. Sitä tosin ei ole tapahtunut kuin minulle ja vanhemmalle veljelleni. Meille molemmille on sen seurauksena tullut vakavia itsetunto-ongelmia. Minuun iski masennus 8lk talvella, jolloin toivoin kuolemaa ja viiltelin. Pikkuhiljaa pääsin ylös siitä kuilusta, ja kykenin keskustelemaan isäni kanssa. Nyt olen lukion ensimmäisellä.
Nykyinen suuri ongelmani on syöminen. Vielä vuosi sitten olin lievästi ylipainoinen, mutta nyt olen laihtunut normaaliksi. Ratsastan joka päivä, joten säännöllinen liikunta on taattu. Olen päättänyt, etten kontrolloi syömistäni liikaa kunhan pysyn normaalipainoisena. Se iso ongelma tässä on, että tiedän kuinka perheeni arvostelee syömistäni selkäni takana. Kerran kuulin kuinka vanhempani puhuivat minusta pahaa, ja nyt olen epävarma heidän seurassaan. Syön epäterveellistä ruokaa joka viikko lihomatta, ja en näe siinä ongelmaa. Tiedän ettei se pidemmän päälle ole hyväksi, mutta en jaksa sen kummemmin välittää. Sekin on outoa, että perheeni on juuri sen tyyppinen, että he kaupassa kysyvät että "ostetaanko jäätelöä?" jne. Isäni on kuitenkin kertonut teekkariohjeen "kaikkea tarjottua viinaa ei ole pakko juoda".
En ole varma mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu etten saa heitä lopettamaan arvostelua ikinä. Veljieni syömisiä ei arvostella, koska he ovat armeijassa ja liikkuvat enemmän. Minulla ei ole aikaa liikkua yhtään enempää. AUTTAKAA
Nykyinen suuri ongelmani on syöminen. Vielä vuosi sitten olin lievästi ylipainoinen, mutta nyt olen laihtunut normaaliksi. Ratsastan joka päivä, joten säännöllinen liikunta on taattu. Olen päättänyt, etten kontrolloi syömistäni liikaa kunhan pysyn normaalipainoisena. Se iso ongelma tässä on, että tiedän kuinka perheeni arvostelee syömistäni selkäni takana. Kerran kuulin kuinka vanhempani puhuivat minusta pahaa, ja nyt olen epävarma heidän seurassaan. Syön epäterveellistä ruokaa joka viikko lihomatta, ja en näe siinä ongelmaa. Tiedän ettei se pidemmän päälle ole hyväksi, mutta en jaksa sen kummemmin välittää. Sekin on outoa, että perheeni on juuri sen tyyppinen, että he kaupassa kysyvät että "ostetaanko jäätelöä?" jne. Isäni on kuitenkin kertonut teekkariohjeen "kaikkea tarjottua viinaa ei ole pakko juoda".
En ole varma mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu etten saa heitä lopettamaan arvostelua ikinä. Veljieni syömisiä ei arvostella, koska he ovat armeijassa ja liikkuvat enemmän. Minulla ei ole aikaa liikkua yhtään enempää. AUTTAKAA
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harmi että vanhempasi puhuvat sinusta pahaa syömisestäsi. Ole rohkea ja kerro heille kuinka paljon se satuttaa sua. Minun veljeni pääsi juuri armeijasta ja syö ihan sikana, ja se pysyy kummiskin ihan karsean hyvässä kunnossa. Minäkin syön aika paljon ja pysyn kummiskin hyvässä kunnossa. En ees tiiä mitä mä höpisen, mutta toivottavasti tää vähän auttoi:):D:D
ok
Hei, täytyy sanoa et olet isojen asioiden äärellä. Olet hoksannut juttuja joita en itse keksinyt tuon ikäisenä. Huomaan, että arvostat itseäsi ja tiedät et osaat syödä oikein. Lisäksi tunnut ymmärtävän ettei ihmisen paino ole läheskään tärkein juttu. Kuten vaikka äly, rohkeus, sisukkuus, luonne. Ja sinulla sitä näyttää olevan. Mua harmitti aikanaan kun huomasin mitennpihalla jotkut oli painoasioista ja itsekin keksin asian vasta vanhempana. Toisaalta nyt ymmärrän et jos heille on kotona opetettu painosta arvosteleminen, niin mistä he voisivat muuta tietää. Siksi lopetin vanhempieni syyttämisenkin, vaikka tiukille se otti.
Olet hyvä, erittäin hyvä juuri tuollaisena. Usko pois! :)
Kiitos ihanista kommenteista :)
muna pyllyyn :-D
Vanhempien tehtävä ei ole arvostella omaa lastaan, vaan tukea ja rakastaa. En keksi mitään lohduttavia sanoja, jos niitä nyt edes on. Pysy vahvana ! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oma mielipiteesi itsestäsi on kaikkein tärkein.