Jotta kukaan ei kerskaisi

Toisessa ketjussa minua moitittiin siitä etten ymmärrä kristinuskon sisältöä, koska teot eivät määrää pelastusta vaan usko. Olen asiasta hyvin tietoinen ja ruodinkin hieman tässä nyt kyseistä asiaa.

Sanotaan, että pelastuksen määrää uskolla saatava armo, ettei kukaan voisi kerskata teoillaan. Mielestäni tässä menee moni asia pieleen, eikä vähiten mittasuhteet. Tuokin väite kuuluu usein hokeman luontoisena eikä kestä juuri kriittistä tarkastelua.

On tyypillistä että kristitty tunnustaa ettei uskovat ole sen parempia ihmisiä kuin ateistit teoiltaan. Luonnollisesti ensimmäinen asia joka tuossa väittämässä tuntuu menevän pieleen, on juuri se että jos uskovat tai uskosta osattomat eivät poikkea ihmisinä teoiltaan, niin millä voidaan moraalisesti oikeuttaa toiselle ryhmälle ikuinen taivas ja toiselle ikuinen kadotus. Tämä on mielestäni niin yksinkertainen moraalinen asia, että mielestäni jokaisen tulisi ymmärtää sen olevan perustavaa laatua olevaksi epäoikeudenmukaisuudeksi. Tätä perustellaan toisinaan sillä, että ihminen ei halua vastaanottaa armoa. Vaikka asia jopa olisi näin ( mitä se ei ole ) niin siitä huolimatta tuomari joka langettaa yhtäläisistä teoista uskosta osattomalle ikuisen rangaistuksen, syyllistyy väärään tuomioon. Jos Matti on syyllistynyt vaikka varkauteen, ja kieltäytyy ottamasta vastaan lievennystä tuomioon, ei tuomarilla ole oikeutta tuomita Mattia ikuiseen rangaistukseen. Ajallisesti ääretön rangaistus on aina kohtuuton.

Hokemassa mielenkiintoista on se, että perusteluksi uskolla pelastamiseen tarjotaan sitä ettei kukaan kerskaisi teoillaan. Ajatellaampa että Matti niminen uskova on tehnyt koko aikuisikänsä väkivallantekoja, varkauksia, raiskauksia ja kohdellut paskalla tavalla lähimäisiään. Hän on kuitenkin tullut uskoon viimeisinä elinvuosinaan ja tunnustanut syntinsä. Kuinka hän nyt voisi kerskata teoillaan? Toisaalta, jos meillä on Hessu niminen uskova, joka on elänyt verrattain säntillisesti ja huomioinut lähimäisiään, ja hän sitten kerskaa teoillaan ihmisille, on tätä toimintaa vaikea pitää minään suurena vääryytenä. Korkeintaan voidaan ajatella että Hessu hieman egoilee ja pullistelee teoillaan. Jumalahan voisi yksinkertaisesti luokitella kerskaamisen synniksi ja koko ongelma poistuisi sillä. Kumpi mielestäsi teki enemmän pahaa, Matti joka ei kerskannut ja teki suunnilleen kaikki pahuudet ennen tuloaan uskoon, vai Hessu joka kerskasi mutta kohteli lähimäisiään suhteellisen hyvin? Useimmat varmasti ajattelee että Hessu on ihan asiallinen kaveri vaikka vähän onkin rehvakasta sorttia.

Jos se, ettei kukaan voisi kerskata, on syy sille miksi ihmisiä pitää pelastaa juuri uskon avulla, johtaa se väistämättä siihen että mittasuhteet heittää häränpyllyä. Kerskaaminen kun ei edes vahingoita toisia ihmisiä millään muotoa. Kun ihmisiä pelastetaan uskon avulla on tilanne verrattavissa siihen että vain ne pelastuisivat jotka kykenee hyppäämään seivästä 3 metriä. Rammat, vanhukset, lyhyet, heikkokuntoiset tai muutoin kyvyttömät eivät selviydy vaatimuksesta joka on näennäisen tasapuolinen koska se on kaikille sama mitta. Samalla tavalla usko Jeesukseen on hankalaa tai mahdotonta eri kulttuureissa erilaisen uskon käsityksen omaksuneille, skeptisille henkilöille jotka näkevät kristinuskon tarinassa ongelmia tai vaikkapa ihmiselle joka suhtautuu kaikkiin uskontoihin pitäen niitä ihmismielen tuotteena. Lisäksi käsittääkseni naisia on uskossa miehiä enemmän joka sekin kertoo ettei uskominen yhtä todennäköistä ole saavuttaa. Tietenkin on myös ihmisiä jotka tarvitsevat enemmän keinotekoistakin auktoriteettiä elämälleen kuin toiset. Tämäkin on omiaan lisäämään uskoa. Kaikkiaan persoonaerot selittää asiaa paljon.

Oletettavasti se, että ihmiset tuomittaisiin mielummin tekojensa perusteella olisi oikeudenmukaisempaa kaikkia kohtaan kuin se, että ihmisiä tuomitaan uskon avulla riippumatta elämän aikana tehdyistä teoista vain sellaisen mitättömän asian takia kuin se, että jotkut ihmiset saisivat huvittua siitä kun joku kerskaa ja pullistelee teoillaan jotka ovat hyviä.