Joulu tulla jolkuttaa

Tämä jouluviettoni on poikkeuksellinen johtuen asunnottomuudesta. Myin asuntoni viime marraskuussa ja olen asunnoton 4 viikkoa. Yövyn vuorotellen jossain. Etsin ja löysin mieleiseni asunnon, mutta byrokratian takia kaupanteko viivästyi. Vasta ensi vuonna pääsen uuteen kotiini.
Joulua vietän nuorimman lapseni luona. Ei voitu pitää perinnejoulua... Onneksi on hyviä muistoja niin monista jouluista.
Mettis, ei voi mitään olosuhteelle kun vaimosi on sairaalassa. Jaksathan silti viettää
oman joulun oman fiiliksesi mukaisesti. Lämpimät jouluhalit! Et ole ainoa...

Tykkäisin viettää joulun yksin tai korkeintaan kaksin hiljaisuudessa luonnon keskellä, tuijotellen lämpimästä akkunan läpi järvelle, omissa vähäisissä ajatuksissani viipyillen. Sen sijaan vietän taas kerran joulun pyhät kaupungissa perheeni ja anopin seurassa. Meneehän se näinkin, osaamme jo olla keskustelematta juuri mistään, ettei mene turhaksi riitelyksi. Mitäpä sitä enää vanhaa kiusaamaan eri mieltä olemalla.

Nuoret tulivat kotiin ennen joulua, lähtevät kuka milloinkin. Lapsiperheenä kuljettiin mummuloissa ja haudoilla. Nytkin käydään haudoilla, mutta muuten ollaan kai kotosalla, jos ei sitten jonnekin kutsuta jonakin päivänä.
Remppa on meneillään ja järjestys sen mukainen, joten ei voi itse kutsua ketään. Kuusikaan ei nyt mahdu sisälle.
Vanhat poistuvat, joten edelliselle: ei se anoppi ikuisesti jouluseurana ole.
Ehkä joskus vietämme hotellijoulua siipan kanssa ja vieraillaan lasten luona. Jouluna syödään kinkku, jota muuten ei huusollissa nähdäkään. Toivottavasti suklaata ei tule älyttömästi.

Kipeiden käsieni kanssa en ole pystynyt haravoimaan syksyn lehtiä pois lumen alta, eikä nuoret ole ehtineet tulla auttamaan. Nyt on lainattuna kasa haravoita naapureilta, yllätän jälkikasvun jouluaaton haravointitalkoilla, siisti piha on minulle paras joululahja.

Terveydentilani vuoksi olen joutunut ostamaan ison osan tarjottavista valmiina, vain kinkun ja laatikot paistan itse, niin ja tietenkin tortut kahvin kanssa talkooväelle.

Kahdestaan ukkelin kanssa. Ai niin, onhan meillä kissakin ja sille kai pitäisi jotain herkkuja ostaa:) Ei meille kukaan tule, toivottavasti ainakaan. Joulun jälkeen tulee (ehkä) yksi vanha ystävä käymään, mutta mahtaako hän muistaa, kun on vuoden ollut alzheimerin kiusattavana.

Miehen veli tekee kuolemaa (voiko niin sanoa, että tekee?) joten tiedä sitten mitä tässä lähipäivinä on ohjelmassa.

Ei meillä ole koskaan mitenkään erityisesti vietetty joulua. Mies aikoinaan hommaili kaikkia kalkkunoita, kinkkua ja laatikoita, mutta yksikseen sai ne melkein syödä. Minä en pidä jouluruoista paitsi makeasta porkkanalaatikosta ja lanttulaatikosta. Niitäkin vain vähän lautaselle.

Kerro vaimollesi terveisiä täältä Turun suunnalta. Toivottavasti hän paranee.

Kiitos, samoin sinulle.
Itse joulusta kohdallani sanoisin että joulu on läheisten yhdessäoloa ja
leppoisaa onnistuessaan.

Piti ihan kelata aikaa taaksepäin, että minkälaisia jouluja sitä onkaan vietetty...

Tänä jouluna olen kahden lapseni kanssa kotona, kumpikin tuli meille kun taas puolisoni on työreissulla ja tulee vähän ennen uutta vuotta.
Tätä ennen minulla oli kotijoulu 2008.
Työni on matkatyötä muilla mailla. Pari kertaa on päässyt perhe matkaan sinne missä olen ollut kulloinkin.
Ensi vuonna olen, nykytietämykseni mukaan, jossain sellaisessa maassa jossa joulut toivotellaan sanoin Feliz Navidad... ;)