Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne ja ihan siksi että meillä tuntuu tämmöinen kasvatusasia olevan ihan umpikujassa. Olen avoliitossaoleva mies ja meillä on vajaan neljän vanha lapsi.
Yksi kasvatuksellinen epäkohta lienee siinä että meillä ei ole minun mielestäni riittävän tiukka kuri. Ainakin homma menee metsään siinä että äiti antaa periksi vähän joka asiassa enemmän kuin minä. Asiasta ollaan keskusteltu mutta saahan sitä lässyttää mutta itseäni sieppaa kun asiaan ei tule mitään muutosta. Meillä on lapsen kanssa kahdestaan ollessa homma ihan hallussa, eli asiat tapahtuu niin kuin käsken. En mielestäni ole kurissa kohtuuton, mutta hampaat pestään ym pakolliset hoidetaan vaikka jäähyn uhalla. Uhka riittää hyvin sillä lapsi tietää että minun kanssa venymävara on aika pieni. Kahdestaan tosiaan menee syömiset, leikkimiset, vaatteenvaihdot ym hienosti.
Äiti kun on kotona tilanne on ihan toinen. Jos komennan lasta niin lapsi uhmaa jatkuvasti. Normaalia lienee tuossa iässä ja uhmatahan pitääkin välillä. No jos äiti on ohjeistanut minua tekemään vaikka hampaidenpesun niin jouduin mielestäni oikeutetusti ottamaan uhkauksen jäähystä käyttöön noin viiden minuutin vehtaamisen jälkeen. Tapanani on laskea kolmeen jonka aikana pitää valita joko jäähy tai hampaiden pesu tai mikä homma nyt onkaan kyseessä. No äidiltä venymän hakeminen on johtanut siihen että nykyisin lapsi kirkuu uhmatakseen niin kovaa että äiti tulee rauhoittelmaan tilannetta ja hyökkää minua vastaan. Olen kuulemma niin hyökkäävä, jota en mielestäni ole. En tiedä miten lempeästi voi rajat laittaa mutta todella olen yrittänyt olla johdonmukainen ja rauhallinen. Lapsen saatuaan tahto läpi olen täysin voimaton tekemään mitään. Minulta on karsittu valta pois ja löydetty vielä syitä mitä teen väärin. Äidin mielestä pakotan lasta tekemään näitä asioita ja niinhän se onkin, mutta äiti saa sen kuullostamaan niin rumalta. Käsittääkseni tuon ikäisen kanssa neuvottelut ovat riittävän diplomaattisia kun on annettu kaksi kohtuullista vaihtoehtoa nätisti ilmoittaen ja vieläpä aikaa päättää.
Yksinkertaisesti tätä kun on jatkunut jo koko umaiän ajan olen päätymässä vaihtoehtoon että alan tekemään töitä kellon ympäri ettei tarvitse tulla kotiin riitelemään tämmöisistä. Äitin päähän ei näytä millään menevän käsitys siitä että lapsi käyttää tuota kiljumista ja huutamista manipulointikeinona. Voin tietysti olla väärässäkin. Suurella mielenkiinnolla kuulisin muidenkin mielipiteitä asiasta. Miten teillä on ratkottu tämmönen? Onko mitään tehtävissä?
Yksi kasvatuksellinen epäkohta lienee siinä että meillä ei ole minun mielestäni riittävän tiukka kuri. Ainakin homma menee metsään siinä että äiti antaa periksi vähän joka asiassa enemmän kuin minä. Asiasta ollaan keskusteltu mutta saahan sitä lässyttää mutta itseäni sieppaa kun asiaan ei tule mitään muutosta. Meillä on lapsen kanssa kahdestaan ollessa homma ihan hallussa, eli asiat tapahtuu niin kuin käsken. En mielestäni ole kurissa kohtuuton, mutta hampaat pestään ym pakolliset hoidetaan vaikka jäähyn uhalla. Uhka riittää hyvin sillä lapsi tietää että minun kanssa venymävara on aika pieni. Kahdestaan tosiaan menee syömiset, leikkimiset, vaatteenvaihdot ym hienosti.
Äiti kun on kotona tilanne on ihan toinen. Jos komennan lasta niin lapsi uhmaa jatkuvasti. Normaalia lienee tuossa iässä ja uhmatahan pitääkin välillä. No jos äiti on ohjeistanut minua tekemään vaikka hampaidenpesun niin jouduin mielestäni oikeutetusti ottamaan uhkauksen jäähystä käyttöön noin viiden minuutin vehtaamisen jälkeen. Tapanani on laskea kolmeen jonka aikana pitää valita joko jäähy tai hampaiden pesu tai mikä homma nyt onkaan kyseessä. No äidiltä venymän hakeminen on johtanut siihen että nykyisin lapsi kirkuu uhmatakseen niin kovaa että äiti tulee rauhoittelmaan tilannetta ja hyökkää minua vastaan. Olen kuulemma niin hyökkäävä, jota en mielestäni ole. En tiedä miten lempeästi voi rajat laittaa mutta todella olen yrittänyt olla johdonmukainen ja rauhallinen. Lapsen saatuaan tahto läpi olen täysin voimaton tekemään mitään. Minulta on karsittu valta pois ja löydetty vielä syitä mitä teen väärin. Äidin mielestä pakotan lasta tekemään näitä asioita ja niinhän se onkin, mutta äiti saa sen kuullostamaan niin rumalta. Käsittääkseni tuon ikäisen kanssa neuvottelut ovat riittävän diplomaattisia kun on annettu kaksi kohtuullista vaihtoehtoa nätisti ilmoittaen ja vieläpä aikaa päättää.
Yksinkertaisesti tätä kun on jatkunut jo koko umaiän ajan olen päätymässä vaihtoehtoon että alan tekemään töitä kellon ympäri ettei tarvitse tulla kotiin riitelemään tämmöisistä. Äitin päähän ei näytä millään menevän käsitys siitä että lapsi käyttää tuota kiljumista ja huutamista manipulointikeinona. Voin tietysti olla väärässäkin. Suurella mielenkiinnolla kuulisin muidenkin mielipiteitä asiasta. Miten teillä on ratkottu tämmönen? Onko mitään tehtävissä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.