Opin kysymyksiä

Usko on aina henkilökohtainen, vaikka se tulee ulkoapäin aivopesun tuotoksena. Siis kuulosta ja luulosta.

Kukin uskoo tavallaan ja siihen tapaan vaikute tulee mainitusti aina ulkopuolelta. Esim. helluntailainen&vapaakirkon kattorakenteiden mulkoilukin on uskoa, johon saippuan ja pesuharjan tarjoili esim. Niilo. Niilohan ei välittänyt perimätietoa, vaan uskoa joka periytyi aiemmista aivopesuista.
Raamatussa on perimätieto, Niilossa oli aivopesty usko. Mieti; omaa henkilökohtaista uskoa uskotellaan eteenpäin totuutena ;)

En ota kantaa siihen, et onko Niilon usko oikeaa tai väärää, mutta se on fakta että se on aivopestyä uskoa.
Niiloille on aivopesty, että ihminen pelastuu jostain uhkasta tms. mulkoilemalla kattorakenteita ja lukemalla ääneen jotain loruja. Niin tyhmänä he pitävät kaikkivoipaa Luojaa, et Hän muka tommottii tyhjänhuitomista vaatisi.

Sellainen usko, johon ei liity ulkoista vaikutetta, ei tavallaan ole uskoa, vaan elämää aidoimmillaan sellaisenaan tässä ja nyt. Usko käsitteenä on turha, itsessään uskojalleen kuitenkin usein helpotus, mutta vain korvike hänelle, joka ei ole omaksunut elämää sellaisenaan. Usko on tavallaan oopiumia joka antaa voimaa jaksaa huomiseen jos ja kun originaali elämäntapa on hukassa.

Mitä on originaali elämä? Se on sitä kun ihminen elää vapaana ulkopuolisten ihmisten uskonnollisista vaikutteista ts. ei ime aivoihinsa uskomuksia, vaan elää kokemusten tuomien elämysten kautta, eikä pyri jakamaan omia kokemuksia eteenpäin ainoana totuutena, sillä kokemuskin on aina henkilökohtainen.


Uskonnonvapaus on vähän niin ja näin moraalin kannalta. Se on ihmeellinen vapaus... kun sitä alkaa miettimään. Oikeampaa olisi puhua aivopesun vapaudesta. Henkilökohtaiseen uskoon sinällään ei voida vapausrajoitteilla edes vaikuttaa, paitsi tietty marttyyrikuoleman kautta.

ugh

En malta olla komentoimatta, mutta esität viisaita-ajatuksia uskosta ja uskomisesta lähellä joulua