Olen juonut koko aikuisikäni, mutta on minulla ollut paljon raitistakin kautta ja paljon ns. kohtuukäyttöä eli en ole juossut suoraan suohon.
Nuorena tuli juotua aikamoisiakin määriä siihen nähden, että olen pienikokoinen nainen ja muistan joskus puhaltaneeni ravintolan seinässä olleeseen mittariin liki kolmen promillen humalat. Krapulat olivat joskus ihan infernaalisia. Mutta alkon käyttö vähentyi elämän myötä, kun tuli lapsi (toivottu) ja odotusajan olin tietysti taysin raitis eikä alko oikein maistunut muutamaan vuoteen synnytyksen jälkeenkään.
Tissuttelu alkoi pikkuhiljaa. Sitä ei oikeasti edes huomaa, kun se on olevinaan niin jaloa juoda yksi drinkki ennen nukkumaanmenoa, kiva laittaa ruokaa kavereille ja ottaa siinä sivussa pari lasillista viiniä - ei koskaan känniä, koska on vastuulla lapsi.
Kaikki arjen asiat on tullut hoidettua, töistä on pari päivää oltu poissa krapulan takia, mutta muutoin työt ovat erittäin hyvin hoidettu Tosin syyksi ei voi ilmoittaa krapulaa - se on vatsatauti, selkäkipu, flunssa tms. Joskus olen ollut poissa sen takia, että ymmärrän haisevani eikä mitkään selitykset menisi läpi. On parempi olla poissa kuin silmästä silmään itsekin nähdä se, minkä toiset näkee. Krapulassa töihin meneminen on kuin tunnustaisi, että on riippuvainen alkoholista. Selän takana puhujilta olen kuullut monta monituista tarinaa juopoista, vaan sitä en tiedä moniko kertoja on itse juoppo ja mitä minusta puhutaan.
Olin kaksi vuotta täysin juomatta ja elämä oli hyvää. Sitten jouluna repsahdin yhteen keskiolueen perhelounaalla. Ei se siitä revennyt, mutta viikon päästä join toisen keskioluen ja sitten muutaman viikon päästä löysin itseni jo katselemassa alkon tarjontaa. Selitin itselleni, että pari vuotta kuivilla osoitti, että hallitsen asian. En tiedä, onko niin. Enemmän olen kallellaan siihen suuntaan, että en hallitse. Mutta nykyiseen ahdinkooni siis jouduin sen ajattelun kautta, että opettelen erilaisia hienoja drinkkejä ja ns. erikoistun.
Ehkä jo huonompiälyinenkin on tajunnut, että en erikoistunut. Hyvin pian palasin entisiin kuvioihini ja taas on tonkkaviiniä kylmänä. Tiedän, että tähän on jokin loppu taas saatava, mutta miten. Se on kysymysten kysymys.
Olen ihminen, jolla on ihan hyväpalkkainen työ, jolla on ystäviä, jolla on useita harrastuksia, jolla on jälkikasvua, jolla on oma asunto ja jolta ei oikeasti puutu mitään muuta kuin raitis elämä.
Elän toivoen, että saan katkaistua tämän alkoholinkäytön - edes taas pariksi vuodeksi. Asiassa on puolensa ja puolensa, mutta kadehdin heitä, joilla on vielä oma tahto taskussa.
Nuorena tuli juotua aikamoisiakin määriä siihen nähden, että olen pienikokoinen nainen ja muistan joskus puhaltaneeni ravintolan seinässä olleeseen mittariin liki kolmen promillen humalat. Krapulat olivat joskus ihan infernaalisia. Mutta alkon käyttö vähentyi elämän myötä, kun tuli lapsi (toivottu) ja odotusajan olin tietysti taysin raitis eikä alko oikein maistunut muutamaan vuoteen synnytyksen jälkeenkään.
Tissuttelu alkoi pikkuhiljaa. Sitä ei oikeasti edes huomaa, kun se on olevinaan niin jaloa juoda yksi drinkki ennen nukkumaanmenoa, kiva laittaa ruokaa kavereille ja ottaa siinä sivussa pari lasillista viiniä - ei koskaan känniä, koska on vastuulla lapsi.
Kaikki arjen asiat on tullut hoidettua, töistä on pari päivää oltu poissa krapulan takia, mutta muutoin työt ovat erittäin hyvin hoidettu Tosin syyksi ei voi ilmoittaa krapulaa - se on vatsatauti, selkäkipu, flunssa tms. Joskus olen ollut poissa sen takia, että ymmärrän haisevani eikä mitkään selitykset menisi läpi. On parempi olla poissa kuin silmästä silmään itsekin nähdä se, minkä toiset näkee. Krapulassa töihin meneminen on kuin tunnustaisi, että on riippuvainen alkoholista. Selän takana puhujilta olen kuullut monta monituista tarinaa juopoista, vaan sitä en tiedä moniko kertoja on itse juoppo ja mitä minusta puhutaan.
Olin kaksi vuotta täysin juomatta ja elämä oli hyvää. Sitten jouluna repsahdin yhteen keskiolueen perhelounaalla. Ei se siitä revennyt, mutta viikon päästä join toisen keskioluen ja sitten muutaman viikon päästä löysin itseni jo katselemassa alkon tarjontaa. Selitin itselleni, että pari vuotta kuivilla osoitti, että hallitsen asian. En tiedä, onko niin. Enemmän olen kallellaan siihen suuntaan, että en hallitse. Mutta nykyiseen ahdinkooni siis jouduin sen ajattelun kautta, että opettelen erilaisia hienoja drinkkejä ja ns. erikoistun.
Ehkä jo huonompiälyinenkin on tajunnut, että en erikoistunut. Hyvin pian palasin entisiin kuvioihini ja taas on tonkkaviiniä kylmänä. Tiedän, että tähän on jokin loppu taas saatava, mutta miten. Se on kysymysten kysymys.
Olen ihminen, jolla on ihan hyväpalkkainen työ, jolla on ystäviä, jolla on useita harrastuksia, jolla on jälkikasvua, jolla on oma asunto ja jolta ei oikeasti puutu mitään muuta kuin raitis elämä.
Elän toivoen, että saan katkaistua tämän alkoholinkäytön - edes taas pariksi vuodeksi. Asiassa on puolensa ja puolensa, mutta kadehdin heitä, joilla on vielä oma tahto taskussa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jankutitko palstalla paljonkin raittiudestasi silloin kun olit raitis?
"ryynineuvos"usko mua,esim tällä palstalla kadehtijoita on sullakin."Lähtötietoja"on se ensimmäinen ja uskoisin että lisää porukkaa tulee samalla asenteella.täällä lupa kirjoittaa alkoholin käytöstä ja sen tuomista ongelmista..se ap että mietit mahdollisia syitä tilanteeseesi ei välttämättä täysin koskaan selviä.et ole tyytyväinen tähän hetkeen ja haet ratkaisua.sulla kaksi vaihtoehtoa,jatkaa tai lopettaa jos kohtuukäyttö ei toimi.kuitenkin sun tehtävä on tehdä se työ laadukkaampaan elämään.Apua saat kunhan rohkaiset mielesi.ja tosi on että raittiina mennään päivä kerrallaan eli älä vaadi itseltäsi loppuelämän raittiutta.silloin se on vain kärvistelyä ja retkahdus tulee helpommin.tiedät jo kokemuksesta että olet pystynyt pitkään raittiuteen eli kaivele nyt niitä hyviä muistoja esiin vahvuudeksi itsellesi.ole itsellesi armollinen ja rehellinen.meistä kukaan ei ole täydellinen : ).
Kiitos, että vastasit ja plokkasin kirjoituksestasi kohdat
"et ole tyytyväinen tähän hetkeen ja haet ratkaisua"
"sulla kaksi vaihtoehtoa,jatkaa tai lopettaa jos kohtuukäyttö ei toimi"
"älä vaadi itseltäsi loppuelämän raittiutta"
"tiedät jo kokemuksesta että olet pystynyt pitkään raittiuteen eli kaivele nyt niitä hyviä muistoja esiin vahvuudeksi itsellesi"
ja oli siellä paljon muutakin hyvää - kiitos
Minulla on niin paljon voitettavaa elämässä vielä. Minulla on mitä hienoin lapsi, jota rakastan. Minulla on mielenkiintoinen työ ja todella ihanat työkaverit. Olen suhteellisen hyvin toimeentuleva ja minulla on myös harrastuksia, joiden kanssa viihdyn. Jos minun pitäisi kertoa, miksi tarvitsen alkoholia, minun olisi vaikea keksiä syytä. Ainoa syy, joka ehkä myös olisi tosi on, että se rauhoittaa ja siksi myös olen siitä riippuvainen.
Se on käsittämätön tunne, joka ihmisessä on, kun alkoholin houkutus saa ylivallan. Sen riippuvuuden voi järjellään ymmärtää ja jopa todeta ääneen "taas tässä mennään", mutta siitä huolimatta askeleet johtavat alkoon. Olen jopa rukoillut, että joutuisin liikenneonnettomuuteen tai sairastuisin siten vakavasti, että joutuisin olemaan hieman pidemmän jakson sairaalassa, jotta saisin katkon, mutta samalla tajunnut, että homma ei sillä etene. Tahdon on tultava sisältä. Itse se on ymmärrettävä. Minä olen mietiskelijä ja onneksi nyt tulee paljon pyhiä. Ehkä pääsen itseni kanssa sovintoon. Rauhaa teille kaikille.
Kerro vielä, että miksi olet "ryynineuvos"?oletko sekakäyttäjä ja vedät alkoholia ja pillereitä yhdessä : (
Feikille jälleen tiedoksi,jospa kirjoittaisit ihan itse keksimälläsi nikillä kun niin suuri tarve.mua ei AP:n nikki kiinnostanut vaan teksti,ok?
A-klikalla ollaan kiinnostuneita, että onko avun tarvitsija pelkkä alkoholisti vai sekakäyttäjä. Ammattilaisia asia kiinnostaa, amatöörejä ei.
Ryynineuvos tulee ihan muualta kuin sekakäytöstä. En ole kaupanpitäjä, mutta yhdellä sukulaisellani oli kyläkauppa ja häntä leikillä sanottiin ryynineuvokseksi siis ihan siksi kun myi jauhoja. Ajattelin toisena nikkinä laittaa ryytineuvos, mutta ihan sellaista tietoa ei eri mausteista ole, että ihan sitä kehtaisin käyttää. Ryyneistäkin vain kaura-, vehnä-, riisi- ja ohrajauhotkin löytyvät oman kodin kaapista.
Näin on maallinen taival kapea :)
Hienosti ja vaatimattomasti sanottu tuo ettei puutu kuin raitis elämä.
Itse asiassa nöyrästi on vielä kuvaavampi.
Kumpa olisi sitä oikeaa nöyryyttä niin riittävästi, että osaisi oman ongelmansa rehellisesti kertoa omin nimin ja naamoin.
Apua on saatavilla, mutta liian ylpeä taidan vielä olla sitä vastaanottamaan. Näppäimistö minua nöyrempi vielä taitta olla. Itse en uskalla.
"ryynineuvos"ei ole heikkoutta myöntää ongelmansa.se on oikeasti vahvuutta ja sussa on sitä kun pohdit asiaa hyvin syvällisesti.korkin kiinnilaitto harvoin tapahtuu kivuttomasti ja se vaatii suuria henkisiä ponnisteluja muuttaa totuttu ns turvallinen kuvio.sulla oikeus olla myös ylpeä ja rakastaa itseäsi.mitä hyvää haluat tarjota itsellesi?sinä tiedät jo vastauksen.tuhontielle et takuulla joudu jos raittiuteen päädyt.askel kerrallaan ja vaikka hetki kerrallaan.se on aina eteenpäin.pidäthän yhteyttä?
Ymmärrän kyllä tuon heikkouden ja vahvuuden juomisen lopettamisessa. Lopullinen vahvuus tuntuu kuitenkin odottavan nurkan takana. Olen luonteeltani hyvin rationaalinen ihminen ja ympärilläni olevat ihmiset voimistavat tätä kuvaa ja samalla estävät minua antautumasta tielle, jolle haluaisin tai jota ainakin haluaisin kokeilla. Osittain se on ihan hyväkin, mutta toisaalta se ei koskaan anna minulle tilaisuutta huutaa ääneen, vaan kaikki odotavat minun aina olevan se rauhallinen kaiken selvittävä minä. Voisiko minullekin sallia enemmän kuin matemaattisesti ratkotut tehtävät?
Sisälläni hyvin syvässä on koko ikäni ollut ympäristöstäni vieras tunne ja sen myötä olen aina tuntenut, että arvomaailmamme ovat erilaiset. Olen mukautuja ja osittain sen myötä myös sopeuttanut käyttäytymistäni ympäristöni toiveiden mukaiseksi. Nyt koen, että on tullut valinnan hetki. Vähän niinkuin, että on minun vuoro.
Oikeasti vuorohan on ollut minulla koko ajan, mutta olen vain käyttänyt aikaani tyhmästi. Vielä tyhmempää olisi jatkaa sen käyttämistä samalla tavalla edelleen.
Menisin mielelläni viettämään aikaa hiljaisuuteen, mutta pieni pelko on siitä, jos vieroitusoireet iskevät. En haluaisi, että yleisiin rekistereihin painautuis tiedot riippuvuuksistani. Olen hämilläni. Mistä apua haen?
Jos on käyttänyt alkoholia/päihteitä runsaasti jo vuosikaudet, niin ymmärrän pelon leimaantuna julkisen terveydenhoitosektorin rekistereihin.
Tosiasia kuitenkin on , että pitkään jatkunut alkon käyttö ohjaa ennen pitkää
väistämättä suurkuluttajan hoidon piirin, yleensä sisätautipoliklinikalla.
Alkon käytön aiheuttamat närästykset tai refluksitauti , vatsavaivat, tapaturmat, kariutuneet ihmissuhteet, rahaongelmat ja mielialaongelmat ovat hälytysmerkkejä ja myöhemmin sisäelinsairaudet tulevat ilmi, mutta lääkärisi näkee ne riskit jo veriarvoistasi hyvissä ajoin sillä monet arvot kuten verisolujen tilavuusosuudet yms. kielivät runsaasta käytöstä.
Parempi ottaa asia itse esille sillä mikäli sisäelinsairauksia tulee myöhemmin, on ikävä maata vuoteella, katuen salaamistaan ,kun hoitohenkilökunnalla ei ole enää lopullisessa vaiheessa keinoja auttaa, vain seurata vierestä ja yrittää helpottaa poislähtöä edes jollain tavalla.
Moni asian reilusti esille ottanut, tapansa muuttanut, entinen suurkuluttaja, saa aivan hyvän ja asiallisen kohtelun hoitohenkilökunnalta myöhemmin ainakin lääkäreiltä.
Ei kannata uskoa juoppojen, nettijuttujen ja tietämättömien mahdollista pelottelua leimaantumisesta.
Paremmat mahdollisuudet elämässä saa, jos ongelmia aiheuttavasta riippuvuudesta pääsee eroon tai oppii käyttämään kohtuullisesti, toki riippuen ongelman luonteesta.
Tärkeintähän on oma tahto , mutta tukea ja hoitoa riippuvuussairauksiin saa myös, tehokastakin, mikäli on valmis apua ja tukea vastaanottamaan.
Riippuvuus hoitamattomana johtaa suurempiin vaikeuksiin ja aina ennenaikaiseen kuolemaan kuin rehellisyyteen perustuvat tiedot potilasasiakirjoissasi.
olen itse halunnut säilyttää alkoholismi diagnoosin papereissani.mitään haittaa siitä ei ole ollut.alunperinkin aloitin toipumiseni rehellisenä vaikka kaksi vuotta ratkeilin koko ajan.sinäkään aikana en lopettanut avun vastaanottamista ja apua myös sain."ryynineuvos"sun päätös tulee kun sen aika on.tiedän kuinka tuskaisaa on raiteilla järjellä ja tunteella kun nautinto muuttuu kärsimykseksi.mä yksi aamu vain totesin että tämä oli nyt tässä,mitään erityistä ei ollut sattunut.jotakin vain tapahtui..
Ryynineuvokselle,
Samastuin tekstiisi, en ehkä osaa vastata kysymysten kysymykseesi, mutta voi olla että olen pikkasen pitemmällä raitistumis prosessisa.
Olen itse myös ulospäin hyvässä "hapessa". Asunnot, autot, kesämökit, hyvä duuni ja jne..
Eikä edes vanhempani tiedä että olen ollut suurkuttaja yli 20vuotta.
Alkoholia en ole voittanu enkä varmaan voitakkaan mutta sen otetta voi heikentää.
tässä sulle keskeinen neuvo:
Myönnä itselle, että haet alitajunassa syystä ja "oikeutusta" käyttää alkoholia -estä se ennen kuin edes olet ostanut sitä viini pulloa.
Esim. kun suunnittelet ystäväporukalle illan järjestämistä kotonasi ja keskustelet siitä parhaan kaverin kanssa -peru se!!
oikeasti haluat vain syyn käyttää alkoholia.
Järjestelet Leville perheen reissua.. -Peru se jos edes milli sekunnin verran mielessä käy A
Ystäviä voi toki tavata, mutta tapaa ympäristössä jossa voit olla 100 varma että et käytä alkoholia.
"Eikä edes vanhempani tiedä että olen ollut suurkuttaja yli 20vuotta."
Kyllä kaikki tietävät. Sen näkee naamasta ja haistaa.
Tuo tilanteiden välttely toimii aikansa.jossakin vaiheessa on otettava totuus käsittelyyn koska miten voi loputtomiin esim jättää illanvietto kutsut/pidot väliin ilman vastapuolen ihmettelyä?ja tosi on että kyllä se pullo aukeaa ihan itsekseen kotona ollessakin,ei siihen muita ihmisiä tarvita komppaajiksi.