Kertokaapas te jotka asiasta paremmin tiedätte tai olette ehkä itsekin kokeneet, millaista on mielisairaalassa/psykiatrisessa sairaalassa? Hoito? Henkilökunta? Onko esim omat huoneet jne? Saako olla kännyköitä, TV, tietokone jne? Tehdäänkö itse ruokaa, pestään pyykit jne? Kertokaa siis ihan kaikkea mitä tiedätte.
Kiitos :)
Kiitos :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jotkut paikat on ihan kauheita, kuten Peijaksen osastot (3kpl). Siellä tulee pahaa ruokaa joka aterialla. Kaikki hoitajat eivät todellakaan ole mukavia ja koskaan ei tiedä miten lääkäriä tapaa ja minkälainen lääkäri on. Jos lääkäri on kamala, joutuvat kaikki hoitajat tottelemaan sen antamia käskyjä hoitosi suhteen, eivätkä he välttämättä saa käyttää omaa järkeänsä. Huoneet ovat pieniä ja sisustusta ei ole. Kaikki osastot ovat suljettuja. Kännykkä saa olla tilanteen mukaan. Telkkari on oleskeluhuoneissa. Tietokonetta en ole nähnyt potilaiden käytössä mutta nyt kun niin monella on kännykässä netti, niin ei voi kaikkea kieltää. Vaikka hyvin harvalla tästä paikasta saattaa hyviäkin kokemuksia olla.
Kellokoskella asiat ovat toisin. Voit saada enemmän keskusteluja hoitajan kanssa ja lääkäriäkin voit nähdä useammin. Täälläkin, niinkuin jokaisessa paikassa riippuu ihan siitä, että minkälainen hoitaja/lääkäri on, kun ihmiset ovat erilaisia. Itse ei täälläkään tehdä ruokaa mutta ruoka on parempaa ja parempikuntoiset voivat mennä syömään ruokaa toisessa rakennuksessa sijaitsevaan ruokalaan. Kännykkä saa yleensä olla. Telkkari on oleskeluhuoneissa. Tietokoneista en tiedä, kun Kellokoskella on niin paljon eri osastoja.
Pääasiassa riippuu kohtelu ihan siitä, että minkälaista sairautta sairastat ja missä kunnossa olet.
Jotkut sairaalat/osastot ovat mukavempia ja viihtyisämpiä, kun joissain taas kohtelu ei ole hyvää.
Jos on sairaalaan menossa niin kannattaa ottaa vähän selville, että mihin on menossa ja missä kunnossa itse olet sairautesi vaiheessa. Kuinka kauan jaksat ja millaisessa ympäristössä.
Joillain sairaala auttaa hyvin mutta toisille voi jäädä ikäviäkin kokemuksia esim. hoitohenkilökunnasta ja jos on ollut pakkohoidossa.
Joillekkin sairaalan osasto voi olla lepopaikka vähäksi aikaa.
Ei mulla nyt ole, kun vaan omakohtaisia kokemuksia ja kaikki tietysti kokevat asiat erilailla, kun ollaanhan me erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia sairauksia. Olemme erilaisissa elämäntilanteissa. Kai kokemus riippuu hyvin paljon myös siitä.
Kiitos vastauksesta :)
Olisi kiva saada useammasta näkökulmasta vastauksia :)
Kortinpeluuta,välillä psykiatri kuulustelee,taas kortinpeluuta.Sitten kun psykiatri on keksinyt lääkityksen,että olet varmasti zombie,päästetään pois.Ruoka oli hyvää.
Omat vaatteet saa olla.
Ei voi pitää yhteydenpitovälineitä.
Alussa ei pääse ulos pihalle lainkaan.
Illalla pakkolääkitys Temestaa että nukkuu ja antipsykoottisia että saadaan zombieksi & kaistapäiksi.
Jos et syö lääkkeitä tai aiheutat häiriöitä, rauhoituspiikki perseeseen ja lukkojen taa.
Ei juurikaan hoitokeskusteluja, ainakaan hyödyllisiä.
Kuntosali monessa paikassa on, mutta riippuu hoitohenkilökunnasta riittääkö sinne valvojaa.
Omat vaatteet sai olla sekä puhelin ja läppäri. Paljon mukavia hoitajia ja hyvä lääkäri jota näki kerran kaksi viikossa. Ulos pääsi jonkin ajan jälkeen. Hyvä paikka oli ja auttoi kun oli ihan paskana eikä olisi selvinnyt muuten. Riippuu kai paikasta, että millainen meininki.
Millä osastolla saa pitää puhelinta ja/tai läppäriä? Mitä tarkoittaa olla paskana eli minkälaiseen tilanteeseen sait apua?
Kyll' pitk'niemess' ainakin saa olla puhelin.
Harjavallan suljetulla nuorten osastolla oli ihan mukavaa mun mielestä. Välillä keskusteltii omahoitajien kanssa, harvemmin sitten lääkärin kanssa. Jotkut hoitajat oli tosi mukavia mutta mukaan mahtui myös niitä kamalia tapauksia jotka valittivat kaikesta ja saattoivat huutaa oikeen kunnolla suuttuessaan. Lääkäristä en tykännyt yhtään mutten sen kanssa kauheasti joutunut olemaan tekemisissä. Lääkitys aloitettiin ja sitä muuteltiin välillä, ei siitä koskaan hyötyä ollut mutta kaikki siellä oli suht hyvässä kunnossa eikä mitään zombeja, toisin kuin joissain muissa paikoissa. Siellä oli pari yhden hengen huonetta mutta yleensä oli yksi huonekaveri, se oli ihan kivaa kuitenkin kun oli mukavaa porukkaa. Kännykkää tai tietokonetta ei saanut olla, kerran päivässä sai soittaa yhden puhelun osaston puhelimesta. Telkkari oli olohuoneessa ja sitä katsottiin aika paljon yhdessä. Ruokaa ei tehty itse, kuitenkin siellä oli ihan hyvää ruokaa vaikkei tietenkään joka päivä. Pyykin pesusta en muista kun siitä on niin pitkä aika kun olin siellä. Aluksi kun sinne meni niin ei saanut käydä ulkona muuten kuin hoitajan kanssa, myöhemmin sai ulkoiluluvan sairaalan alueella. Hoitajien kanssa käytiin pitkillä lenkeillä ja kuntosalilla käytiin kerran viikossa. Koulu-ikäiset kävivät sairaalakoulua ja koulusta päässeet kävivät työtoiminnassa jossa sai tehdä kaikkia käsitöitä. Olin samalla osastolla kolme kertaa ja joka kerta viihdyin ihan hyvin. Olin sielläkin masentunut ja onnistuin viiltelemään mutta jotenkin se oli niin turvallisen oloinen paikka ja suurin osa ihmisistä oli mukavia joten pärjäsin ihan hyvin..
Harjavallan aikuisten osastolla oli kamala henkilökunta. Ihmis- ja potilasoikeuksia ei ollut. Ylilääkäri oli ylimielinen sadisti, joka ei kertaakaan kysynyt vointia. Samoin aikuisten osastolla ei saanut olla kännykkää tai tietokonetta. Osaston puhelin ei ollut käytettävissä. Pyykinpesua ei ollut.
Ulos ei päässyt piha-aluetta pidemmälle, joten fyysisten tarpeiden tyydyttäminen oli kielletty. Käsityö oli sallittu vain maksua vastaan, ei omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Kai se riippuu niin paljon tilasta. Kun itse menee vapaaehtoisesti suhteellisen hyväkuntoisena, ei uhkana itselleen tai muille, ei psykoottisuutta, ilman päihdeongelmaa, saa kyllä olla omat puhelimet/läppärit/mp3 soittimet.
Saa liikkua vapaasti ulkona heti alusta pitäen, saa tietysti myös lähteä pois koska haluaa. Lepopaikka, jossa voi hyvässä lääkityksessä turvallisesti opetella uudelleen tiettyjä juttuja, sosiaalisia ja muita, sen jälkeen kun tapahtuu ns. pohjakosketus itsensä kanssa.
Suljetummat osastot on sitten eri juttu.
Potilasohjeessa elektroniset laitteet on kielletty. Jaetaan potilaille.
Ruoka ei riitä kaikille.
Osa potilaista nukkuu käytävillä lattialla patjoilla.
Imovanea jaetaan kaikille ilta yhdeksältä.
Yhteinen päiväohjelman luku aamusta - kaikki kuulemassa, mitä kenellekin tehdään ja miten ja missä kunkin kuuluu olla. Potilaan yksityisyyden suoja nolla.
Puhut puutaheinää, ei pidä paikkaansa.
Psykiatriankeskuksen B4 akuuttiosasto oli ihan kiva vaikka olin siellä vain yhden päivän vaikka menin pakkolähetteellä