Hyvää Joulua

Rakas, pieni tyttäreni.

Emme ole saaneet tavata yhdeksään kuukauteen, mutta onneksi hyviä muistoja ei saa vietyä sen paremmin lahkolaistuomari, sosiaalitantat kuin mielisairas äitikään. Taisteluani en lopeta vaan jatkan tarvittaessa täysi-ikäisyyteesi asti. Onneksi ns karmalla on tapana toteutua, toteutui ainakin toisen eksäni kohdalla. Harmi vaan että lapsetkin kärsivät tapahtuneesta. Kun sitten isona saat luetuksi päiväkirjani sinusta, meistä ja näet kuvat, kuvat mustelmistasikin ja näet asiakirjoista miten paljon valehdeltiin jopa oikeudessa että saatiin sinut pois isältä ja estettyä tapaamiset, alat ilmeisesti vihaamaan äitiäsi, kuten oikein onkin. Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta estää lapsen ja vanhempansa tapaamísia. Tapaamiset loppuivat kun äiti näki isin uuden, nuoren kumppanin. Tämä onkin tavanomaista henkisesti häiriintyneillä äideillä. Kun ei enää muuta voida, estetään lapsen ja isän tapaamiset kostoksi. No, kosto seuraa kyllä, se on varma kuin tauti, kuten huoltamoyrittäjä Turpeisen tapa on sanoa.