Serkkuni on piloille hemmoteltu prinsessa

Serkkuni on piloille palveltu, manipuloiva pikku prinsessa. Tyttö ei siedä pettymyksiä tai vastoinkäymisiä, pitää itseään ylempiarvoisena kuin muita ja komentelee ja määräilee toisia jatkuvasti. Sekä lapsia että aikuisia. Lapsia hän haukkuu, ilkkuu ja määräilee lakkaamatta, aikuisille puhutaan todella epäkohteliaasti ja töykeästi, ja äitiään komentaa jatkuvasti. Hänelle tuodaan kaikki nenän eteen, häntä palvellaan, hän vaatii kaikki orjikseen. Myös muut lapset kuuluvat hänen käskytyspiiriinsä.
Tämä tyttö ei kestä, jos joku muukin onnistuu jossakin. Kukaan muu ei ikinä voi onnistua, kukaan muu ei voi koskaan voittaa. Jos joku toinen esim. onnistuu tai voittaa, niin tyttö suuttuu ja mököttää niin kauan, kunnes saa vanhempansa puolelleen, ja se onnistuminen tai voitto selitetään pois jollakin onnellisella sattumalla tai että onnistuminen olisi jollain tavoin tytön ansiota.
Tämä kuningatar ei tottele ketään, ilkkuu muita, toimii oman mielensä mukaan. On jatkuvasti äänessä, roikkuu äidissään kiinni ja lässyttää hänelle. Kakara saa kaiken mitä keksii haluta, vanhempansa pitävät tätä ainokaistaan kuin kukkaa kämnenellä ja hakevat kuunkin taivaalta.
Tämä tyttö on ällistyttävän taitava manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän pystyy häikäilemättä silmät kirkkaina valehtelemaan ummet ja lammet ja yön päiväksi. Manipuloi muita lapsia palvelemaan häntä ja vierittää omat kolttosensa heidän niskaansa. On jatkuvasti todella ilkeä ja epäkohtelias, ja puhuu minullekin usein tähän malliin: "Vitun huora älä komentele mua tai mä tökkään tän haarukan sun silmän läpi voi piru". Hänen äitinsä puolustelee tytön käytöstä sillä, että "se on vielä niin pieni".
Hänellä on kuitenkin myös kyky loistaa täydellisen suloisena pikku päivänsäteenä, ja saattaakin käyttää tätä valepukuna päästäkseen taas käskyttämään muita. Ei kuitenkaan tee näin jollei siitä ole hänelle itselleen apua. Hän on töykeä, ilkeä ja epäkohtelias kaikille, mutta odottaa silti itselleen erityiskohtelua.
Tyttö on perheensä ainoa lapsi ja pilalle lellitty. Hän on tottunut olemaan huomion keskipisteenä, ja raivostuu jos menettää asemansa hetkeksikään. Ihmettelen, että tyttö saa kotonaan valtavasti huomiota, mutta silti joka paikassa laittaa pystyyn hirveän dramaattisen teatterishown. Puhuu kovaan ääneen lapsenomaisesti ja heittäytyy vauvaksi. Hakee huomiota jatkuvasti ja tikahtuu, jos sitä ei aina saa. Olipa paikka sitten kirjasto, kauppa, ravintola, jne. aina teatteri alkaa.
Kun hän haluaa tai ei halua jotain, hän huutaa ja itkee ja kiljuu, kunnes saa tahtonsa läpi.
On jatkuvasti ilkeä, mutta ei myönnä sitä koskaan. Tämä prinsessa ei koskaan voi tehdä mitään väärin, eikä ole ikinä toisille ilkeä, vaan kaikki ovat aina hänelle. Jos asia selviää (tyttö on tehnyt pahojaan), niin hän pitää mykkäkoulua tai syömislakkoa kunnes kaikki pyytävät häneltä anteeksi.
Tyttö on luokkansa kruunaamaton kuningatar, pitää opettajaakin otteessaan. Hänen luokassaan on aina hirveä härdelli ja pyöritys, dramaattisia välikohtauksia. Tyttö manipuloi ja kiusaa luokkatovereitaan. Jakelee potkuja, läpsimisiä ja kampituksia jos joku ei tee kuten kuningatar haluaa. Haluaa päättää leikeissä aina kaiken ja ivaa muita. Koko tytön asennoitumisesta kotona ja koulussa näkee, miten juuri hän saa tehdä niitä asioita, mitä toiset lapset eivät saisi. Tyttö myös valehtelee usein opettajalle ja koulussa.
Hän on tottunut olemaan passattavana ja palveltavana. Häntä ei varsinkaan saa käskeä, eikä hän siitä yleensä piittaakaan. Ennemminkin hän odottaa toisilta jatkuvasti nöyristelyä ja orjaksi suostumista.
Olemme kokoontuneet sukujouluun, ja tyttö järjestää hirveän härdellin ja shown. Kasvatuksessahan tämä syy on, mutta onko myöhäistä muuttaa suuntaa, vai onko tyttö jo ns. "menetetty tapaus"? Selvää on, ettei normaalia juuri enää, sillä tyttö ei kykene empatiaan. Miten saada vanhempansa käsittämään, että kasvatustapaa täytyy oikeasti muuttaa?