No eihän tämä nyt suoranaisesti tälle palstalle kuulu, mutta kun muitakaan palstoja ei käytännössä ole, niin...
Kauheaa kirjoittaa tällaista näin jouluna, mutta... Olen tässä pohtinut niinkin kauheaa asiaa kuin että pitäisikö minun kostaa eräälle ihmiselle, joka loukkasi minua 10 vuotta sitten (kyllä, siitä on niin kauan aikaa) niin pahasti, etten vieläkään ole päässyt siitä yli. En vain pääse yli, vaikka kuinka olen yrittänyt. Aina kun minulla on paha mieli jostain muusta syystä, muistan tuon ihmisen tarkoituksellisen loukkauksen ja se satuttaa minua pahasti. Vieläkin.
Nyt olen kuullut hänestä sellaista informaatiota, joka mahdollistaa minulle herkullisen tilanteen kostaa hänelle. Kyseessä olisi siis "sosiaalinen kosto". Eli mistään laittomasta ei tietenkään ole kyse.
Sanotaan, ettei kostaminen mitään auta, mutta minulla on sisälläni sellainen tunne, että jos kostaisin, tämä sisäinen ahdistus ja rauhattomuus päättyisi vihdoin. Kymmenen vuotta olen tätä kestänyt. Olen ehkä pikkumainen ja luonteessani on paljon heikkoutta, kun asia on jäänyt minua näin pahoin vaivaamaan, mutta se ei ole nyt pointtini.
Niin, kostaako vai eikö? Käytänkö tämän tilaisuuden hyväkseni? Tuoko kosto sisäisen rauhan. Tämä ihminen ei koskaan näiden kymmenen vuoden aikana ole pyytänyt minulta anteeksi tekoaan eikä ole osoittanut katumusta.
Kostaisitteko te?
Kauheaa kirjoittaa tällaista näin jouluna, mutta... Olen tässä pohtinut niinkin kauheaa asiaa kuin että pitäisikö minun kostaa eräälle ihmiselle, joka loukkasi minua 10 vuotta sitten (kyllä, siitä on niin kauan aikaa) niin pahasti, etten vieläkään ole päässyt siitä yli. En vain pääse yli, vaikka kuinka olen yrittänyt. Aina kun minulla on paha mieli jostain muusta syystä, muistan tuon ihmisen tarkoituksellisen loukkauksen ja se satuttaa minua pahasti. Vieläkin.
Nyt olen kuullut hänestä sellaista informaatiota, joka mahdollistaa minulle herkullisen tilanteen kostaa hänelle. Kyseessä olisi siis "sosiaalinen kosto". Eli mistään laittomasta ei tietenkään ole kyse.
Sanotaan, ettei kostaminen mitään auta, mutta minulla on sisälläni sellainen tunne, että jos kostaisin, tämä sisäinen ahdistus ja rauhattomuus päättyisi vihdoin. Kymmenen vuotta olen tätä kestänyt. Olen ehkä pikkumainen ja luonteessani on paljon heikkoutta, kun asia on jäänyt minua näin pahoin vaivaamaan, mutta se ei ole nyt pointtini.
Niin, kostaako vai eikö? Käytänkö tämän tilaisuuden hyväkseni? Tuoko kosto sisäisen rauhan. Tämä ihminen ei koskaan näiden kymmenen vuoden aikana ole pyytänyt minulta anteeksi tekoaan eikä ole osoittanut katumusta.
Kostaisitteko te?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse olen vähän samantyyppisessä tilanteessa. Olen ollut viimeiset 15 vuotta tietyntyyppisessä hirvittävässä kosto-viha-kriisissä, joka johtuu traumaattisista (hankalista) tapahtumista, jotka tapahtuivat koulussani.
Tiedän myös sellaisia ihmisiä, joita itse olen loukannut todella pahasti ja en ole pyytänyt anteeksi. yli 10 vuotta sitten. Ja myös noin noin 8 vuotta sitten. Mutta jos nykyään saisin pyytää anteeksi, niin pyytäisin ja voisin maksaa joitakin korvauksiakin. Mutta anteeksipyytämisen mahdollisuutta ei ole, koska en tiedä heidän yhteystietojaan. En tiedä tietävätkö nämä ihmiset sitä, että en tiedä heidän yhteystietojaan.
Kaikista paras vaihtoehto mielestäni olisi, jos saisin puhua näiden kaikkien ihmisten kanssa ja minua loukanneet voisivat ymmärtää kärsimykseni ja itse saisin pyytää anteeksi niiltä, joita itse olen loukannut. Mutta se ei ole mahdollista tiettyjen asioiden takia.
Tilanne on siis kimurantti.
JATKOA vastaukseeni, mietelmiä kostamisesta:
- Olisiko mielialasi todella parempi kostamisen jälkeen pitkällä tähtäimellä? Mitä jos käyt mielessäsi fantasian tasolla läpi kostamisen, tai vielä pahemman kostamisen kuin mitä nyt kuvittelet? Minkälainen olo sinulle sen jälkeen tulee?
- Onko luonteessasi tai kotitaustassasi jotakin sellaista, joka tuo elämäntapaasi tai psyykeeseesi kostonhalua? Oletko ollut muulloin kostonhaluinen? Onko sisälläsi paljon "tukahdutettua vihaa"?
- Mitä mieltä olet siitä, jos jossakin elokuvassa joku on kostanut jonkun asian? Onko se ollut hyvä asia?
- Mitä mieltä olet siitä suomalaisen rangaistusjärjestelmän käytännöstä, jonka mukaan rikolliset pitää pikemminkin eristää muusta yhteiskunnasta kuin kostaa heille pahat teot tuottamalla kärsimystä?
- Voisiko minuuteesi tullutta haavaa koettaa parantaa jollakin muulla tavalla? Onko tämän henkilön kanssa keskustelu tosiaan mahdotonta tai hedelmätöntä? Voisiko kostaminen aiheuttaa myös joillekin muille ihmisille tai eläimille hankaluuksia tai kärsimyksiä?
- Jos olet kokenut pahoja ja hankalia asioita, niin olisiko niissä myös jotakin sellaista, joka pitkällä tähtäimellä voisi tuoda elämääsi jotakin hyvää? Tämä saattaa kuulostaa loukkaavalta, mutta tietyssä mielessä ehkä kannattaisi hankalimpien asioiden kohdalla miettiä myös tätä, jotta niiden kärsiminen ei olisi "turhaa".
Jos jätät kostamatta, osoitat olevasi kaiken tuommoisen idioottimaisen yläpuolella. Anna asian olla ja näytä itsellesi ettet ole vastaavanlainen hölmö. Itsekunnioituksesikin kasvaa, kun et laskeudu samalle tasolle. Oma filosofiani on, että ei väliä kuinka suuria vääryksiä koen, kunhan rehellisyyteen ja totuuteen. Muut olkoon säälittäviä mikkihiiriä,
...siis luotan totuuteen.. tjsp.
kan ja mielenrauha palajaa hiljalleen
nnattaa kostaa! Kosto on suloinen. saat hykerrykse
Koita päästä hoitoon jonnekin. Ei toi oo normaalia.
Someone's on denial
Oletko yrittnyt puhua henkilön kanssa asiasta? Väärinkäsityksiä tapahtuu ja ihmiset on vaan ihmisiä. Eri asia on, jos joku yrittää satuttaa fyysisesti tai henkisesti piinaa. Oletko itse ollut syyllinen tapahtumiin jollain tavalla? Monesti ihmiset eivät näe itsessään mitään vikaa vaan syyllistävät muita.
Minulla on ollut tilanteita joissa olen lopulta älähtänyt. Yksi piinasi todella ärsyttävällä tavalla ja kaveri puukotti selkään. Mielestäni toimin oikeutetusti vaikka joku saattoi vetää herneen nenään. Olen sanonut suorat sanalle myös parille ärsyttävälle ja epäkohteliaalle tyypille.
Osa väestöstä kärsii hillittömästä, megalomaanisesta kostonhimosta ja epäoikeidenmukaisuuden tunteista, oikeuttamisen halusta. Se on hyvin epämiellyttävä tunne. Toisaalta myös kostamisesta saattaa tulla syyllisyyden tunnetta ja sekin on hyvin epämiellyttävä tunne.
Lienetkö sama henkilö, joka on kirjoittanut "kostonhimoaloituksen". Siihen vastasin talonpoikaisymmärryksellä. Lue se.
En suosittele kostoa: ei se tuo sinulle rauhaa ja vapautusta. Tulee epämääräistä pahaa oloa, hämmnetäviä tunteita. Myönnät että olet itselläsi on luonteessasi heikkoutta, niin sitä on tuolla toisellakin. Sinä et ole täydellinen ja anna se oikeus myös tälle henkilölle olla vajavainen. Jos kostat niin viha välillänne vin voimistuu.
Jos asia noin häiritsee, niin mieluummin ota tähän henkilöön yhteyttä ja kerro maltillisesti, että tuo asia vaivaa sinua vieläkin. Asian yhdessä käsitteleminen on parempi ratkaisu. Yleensä tuollaisessa tinteessa molemmat osapuolet murtuvat ja jopa eroavat sovussa ja ystävyydessä ja se tuo kyllä kesän keskelle routaa.
Onhan niitä kipeitä musitoja ja sattumia itsekullakin, mutta onneksi asioita voidaan käsitellä.
Älä kosta jouluna, Silloin sinulla ei ole koskaan joulua ja hyvää tahtoa ihmismielessä.
En ole sama henkilö kuin se, joka kirjoitti kostonhimo-aloituksen.
Kiitos kaikille aloitukseeni vastanneille. Perehdyn niihin syvällisemmin ajan kanssa. Olette selvästi ajatelleet tätä aihetta.
En ole toistaiseksi toteuttanut kostoa. Nyt minulla ei itselläni ole pahaa mieltä, joten en tunne kostamisen tarvetta. Kun minulle tulee mielipahaa, tuo vanha loukkaus taas nostaa päätään sisimmässäni, ja tunnen kostamisen tarvetta. Nyt ajattelen, etten aio kostaa loukkausta, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus, koska haluan olla hyvän puolella.
Hienoa että olet päättänyt jäädä hyvän puolelle. Kun asia nostaa päätään, nii silloin kannattaa suunnata ajtukset muualle. Kun olet tehnyt päätöksen olla kostamatta, niin sekin auttaa olemaan uskollinen ratkaisulleen.
Eletään kaikesta huolimatta hyvän siemeniä kylväen. Kun elää pitkään, niin kaikkea sitä joutuu kokemaan ja läpi käymään.
Kaikkea hyvää elämääsi.
Mä haluisin kostaa sille yhteiselle "ystävälle" joka vei naiseni!!! Täten potkasi eksä mut vaa kylmästi kadulle!!! Siinä se...Mielikuvissani ammun tän hlön exäni nähden...ja toivon sitä samaa tuskaa hälle,mitä mulle aiheutti vaihtamalla tähä yhteiseen "ystävään"!!!Mut sitä en tee,koska en halua vankilaan...ja vain siitä syystä en tee mitää,edelleekää...1,5v. jo riutunu näissä synkissä mietteissä...
Onko sun exä nyt siis yhdessä tän sun ns. ystävän kanssa vieläkin?
Voi v**** mikä teko, kummaltakin! Iloitse siitä, että olet päässyt irti tollasista ihmissuhteista. Hyi olkoon!
Parempaa jatkoa.
Jos joku rikkoo sua vastaan niin KOSTA! Helpottaa.
Heikot kostaa, vahvat antavat anteeksi ja unohtaa sekä jatkavat elämässä eteenpäin.
Mutta onko annettava anteeksi, jos anteeksi ei ole edes pyydetty? Onko silloin oikein antaa vain anteeksi? Eikö se ole epäoikeudenmukaista? Silloin oikeus ei toteudu?
Eihän Jumalakaan anna syntejä anteeksi muille kuin sellaisille ihmisille, jotka ovat katuneet ja pyytäneet anteeksi, kääntyneet ja tehneet parannuksen. Ne jotka eivät pyydä anteeksi, Jumala laittaa helvettiin. Ja Jeesus käski ihmisten olla täydellisiä niin kuin Jumala on täydellinen.
Jeesus antoi meille anteeksi kaikki rikkoumukset ja senkin että emme koskaan saavuta Jumalan lain vaatimuksia ja vain Jeesuksen sovitustyön kautta Jumala näkee meidät täydellisinä.
Raamtussa myös sanottaan, että on jätettävä kosto Jumalan huoleksi. Jos ihminen tekee toiselle pahaa ja ei pyydä anteeksi tai halua sopia, Luoja kyllä näkee, on oikeudenmuakinen ja muistaa ja hoitaa asiat puolestamme. parempi on alkaa siunaamaan pahantekijää ja voi käydä niin, että hänellä alkaa puseron alla polttamaan.
Sinäkään ,joka luulet olevasi täydellinen, et sitä ole ja et voi täyttää ihmisenä täydellisyyttä. Piutää antaa anteeksi, vaikka toinen ei sitä pyydä'
Isä meidän rukouksessa kehotetaan antamaan vain anteeksi: ei siinä ole ehtona, ett' jos toinen tulee katuen pyytämään.
Suhde Jumalaan on eri asia.
Onkin aika jännää katsottavaa kun ihmiset pistävät sitä oikeutta toteuttaen. Lopputulos kun ei välttämättä kestä päivänvaloa sitäkään vähää kuin se alkuperäinen rikos oli, mutta omasta mielestään ovat ihan kiistatta hyvien puolella aina, riippumatta mitä törkeää saavat aikaiseksi kieroutuneessa oikeudentajussaan.
Alkuperäiseltä kirjoittajaltakin lähtis nyt sitten kosto liikenteeseen siinä kohtaa kun alkaa jokin, ihan mikä tahansa asiaan mitenkään liittymätön elämän vastoinkäyminen harmittaa? Hän onneksi taisi päättää nousta moisen yläpuolelle mutta monella muulla ei järki riitä edes kyseenalaistamaan olisko kuviossa jotain ihan pientä ja joskus vähän suurempaakin pielessä.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3070516/miesta-luultiin-pedofiiliksi-poltettiin-hengilta
Samoin liturgiassa ensin pyydetään anteeksi (synnintunnustus), vasta sitten annetaan anteeksi (synninpäästö). Ei kannata antaa anteeksi ennen kuin syyllinen on tunnustanut lähimmäiselleen (uhrille) virheensä. Olemme siis samalla kannalla.
Ne, jotka eivät tunnusta syntejään ja/tai pahoja tekojaan, kulkevat leveää porttia ja laveaa tietä pitkin (Vuorisaarnassa), joka on tulevaisuudeltaan huonompi kuin synnintunnustajien tie (ahdas portti ja kapea tie).
Sananl. 20:22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua. > Siirry
Matt. 5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; > Siirry
Matt. 5:40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; > Siirry
Luuk. 6:29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. > Siirry
Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. > Siirry
Room. 12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. > Siirry
Room. 12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra." > Siirry
1Tess. 4:6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. > Siirry
1Tess. 5:15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. > Siirry
1Piet. 3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Entä jos ei edes tiedä aiheuttaneensa toiselle pahaa oloa?? Viestin kirjoittaja ei kertonut edes mistä on kyse!!
Niinhän siellä Raamatussa sanotaan,mutta omassa elämässäni en ole huomannut Jumalan kostaneen minun puolestani minulle pahaa tehneille ihmisille. Tilanteeni on samanlainen kuin aloittajalta,paitsi että minua ovat loukanneet useampi ihminen jopa useamman kymmenen vuoden takaa,enkä voi koskaan unohtaa niitä. Samoin viime vuosien aikana minua on loukattu muutaman ihmisen toimesta niin,että en koskaan unohda. Olen sairastunut näiden vaikeiden tilanteiden takia usein psykoosiin, ja kärsimykset ovat olleet mittaamattomat. Minua on kehotettu antamaan anteeksi,mutta en ole pystynyt. Ja onko se anteeksiantamista,kun en pysty unohtamaan niitä loukkauksia,ja ajattelen niitä jatkuvasti. Unohtamaan en pysty.