Alkaa yhdestä askeleesta
Elämän matkalle lähtekäämme.
Elämän matkalle lähtekäämme.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä, vaihteeksi myötätuuleen. Riittääkö uskoa?
Matkoista pisin, on vasta edessä. On kuljettava poispäin, on kuljettava varjoisen jyrkän kallion reunamilla, jonne auringon valo ei osu, aluskasvillisuuden seassa, pukeutuneena 70 luvun tuuli-asuun, vihreä pipo päässä, vihreät kuulat poskessa, jos vaikka sokeripiikki yllättää. Laput silmillä korvatulpat korvilla. Korpea päin, ei kuitenkaan Rovaniemelle saakka, jonnekin Kolin synkkiin metsiin. Sinne rakennan majani, siellä asustelen, kallioltaan luontoa ihailen. Löydän itseni uudelleen, sylkäisen vaan ja palaan töihin. Joku päivä totean, siinähän sinä mies olet, eikä tunnu missään.
Näin se menee, jos mikään muu ei auta.
Miksi on mennä noin ja tehdä asiat noin vaikeasti?
Tuon kaiken ymmärrän jos elämyksiä tahdot. Eikö olisi mukavempaa jakaa noita kokemuksia ja elämyksiä kahden?
Pelkäätkö jotain vai pelkäätkö että jos paljastat sisällä olevan herkkyytesi joku käyttää sitä hyväksi tai satuttaa sinua?
Jos kohtaat sen oikean miehen hän kyllä arvostaa tunteitasi ja pyrkii olemaan loukkaamatta sinua.
Suurinta rohkeutta elämässä on elää tunteiden mukaan.
Tyhmä ei kuitenkaan pidä olla eikä antaa toisten käyttää sinua hyväksi.
Ps.
Loppupeleissä ihanan naisen loukkaaminen satuttaa enemmän kunnon miestä kuin sitä naista. Tämä on henk koht koettu.
Mukavaa joulupäivää
No vaikea ja vaikeaa. Mikä nyt ei olis vaikeaa. En ole etsinyt oikeaa miestä, siitäpä tässä taitaa olla kyse. Vaikea tässä tätä nyt, ei täällä kaikki oo jotakin etsimässä. Lomppasen metsään tai löydän jonkun muun tien itseeni.
sinä päivänä kun synnymme, siitä alkaa lähestyminen kuolemaan.
Se on vain matka minkä kuljemme, vaihtelevalla menestyksellä.