Eli siis.. Olen aivan kamala ihminen. Tiedän sen. Olen pettänyt kerran edellisessä suhteessa, ja tiedän, että olisin siihen valmis myös uudestaan. Mikään ei estä minua. Omatunnon ääni päässäni on vaimentunut, olen aivan paatunut, moraaliton. Olihan se pettäminen sitten inhottavaa, oli morkkis, mutta aika nopeasti siitä selvisin.
Nyt olen tavallaan suhteessa (emme siis seurustella) mutta saa nähdä mitä tästä tulee. Välitän hänestä paljon ja hän on mulle tärkeä, mutta silti olen samaan aikaan ihastunut vaikka kuinka moneen muuhun tyyppiin.. Hänen pariin kaveriinsa, minun kavereihini.
Kun baarissa multa kysytään, oonko varattu, sanon että en ole. (No enhän minä vielä tavallaan olekaan, mutta pitäisi kai sanoa etten ole vapaakaan). Tämä naiseni ei todellakaan suostuisi siihen, että tapaillaan muita, saati että mentäisiin sänkyyn muiden kanssa.
Kai minusta tuli vähän kyyninen p*ska, kun vuosia sitten eräs tyttö johon olin aivan rakastunut, petti minua ja jätti minut ja vielä tuhosi itsetuntoni täysin (syyttä suotta, hän oli kai vähän narsistinen). No olin sen jälkeen ainakin vuoden ihan vihannes. Siitä asti en oo oikeen kehenkään osannut luottaa.. Ja mun suhteista on tullu tosi hankalia ja koko mun elämänasenne on perseestä.
Haluaisin olla tämän naisen kanssa vakavissaan, hän on ihana. Mutta onko se väärin, jos en kerta ole "varma mun tunteista" ja olen ihastunut muihinkin, pelkään että petän? Epäilen myös kokoajan hänen tunteitaan minua kohtaan, en tiedä miten miellyttäisin häntä, nään painajaisia joissa hän jättää minut etc
Nyt olen tavallaan suhteessa (emme siis seurustella) mutta saa nähdä mitä tästä tulee. Välitän hänestä paljon ja hän on mulle tärkeä, mutta silti olen samaan aikaan ihastunut vaikka kuinka moneen muuhun tyyppiin.. Hänen pariin kaveriinsa, minun kavereihini.
Kun baarissa multa kysytään, oonko varattu, sanon että en ole. (No enhän minä vielä tavallaan olekaan, mutta pitäisi kai sanoa etten ole vapaakaan). Tämä naiseni ei todellakaan suostuisi siihen, että tapaillaan muita, saati että mentäisiin sänkyyn muiden kanssa.
Kai minusta tuli vähän kyyninen p*ska, kun vuosia sitten eräs tyttö johon olin aivan rakastunut, petti minua ja jätti minut ja vielä tuhosi itsetuntoni täysin (syyttä suotta, hän oli kai vähän narsistinen). No olin sen jälkeen ainakin vuoden ihan vihannes. Siitä asti en oo oikeen kehenkään osannut luottaa.. Ja mun suhteista on tullu tosi hankalia ja koko mun elämänasenne on perseestä.
Haluaisin olla tämän naisen kanssa vakavissaan, hän on ihana. Mutta onko se väärin, jos en kerta ole "varma mun tunteista" ja olen ihastunut muihinkin, pelkään että petän? Epäilen myös kokoajan hänen tunteitaan minua kohtaan, en tiedä miten miellyttäisin häntä, nään painajaisia joissa hän jättää minut etc
Vastaukset 6
Vanhimmat
Määkin kohellan kaikkien kanssa. Kaverit on "kavereita" ja jokatoinen päivä ihastuksen kohde vaihtuu. Yritin olla hetken suhteessa mutta se kaatui sekoiluuni. Sitten tapasin naisen jonka vuoksi olisin tehnyt mitä tahansa ja kukaan ei mennyt hänen edelleen. Suhde kaatui hänen vuokseen ja minä jatkan sekoiluani ja odotan, koska seuraavan kerran tapaan samanlaisen naisen.
Voi ei.. Iha kauheeta. Iha ku mulla. Miks elämä on näin vaikeeta.. En jaksa tämmöstä
Itehän sä teet elämästäsi paskan. Miks sä et muuta tota pelleilyä ja ala ottaa vastuuta teoistas. Tollainen sekoilu ei auta teitä kumpaakaan tulevissa suhteissa, sitten kun pitäis onnistua, teillä ei oo mitää eväitä sellaiseen suhteeseen.
Aivan helppo vastata: kasvakaa ensin aikuisiksi. Kuulostaa nuorten ja henkisesti kehittymättömien touhuilta, aika ja ikä korjaa -jos korjaa.
Mietin vain, voiko siitä moraalittomiudesta ja omantunnon puutteesta enää parantua? Kun on jo niin paatunut, että on valmis pettämään ja vaikka kenen kanssa, viimeistään kovassa kännissä. Voiko siitä enää päästä?
Kerran mulla oli nainen ketä rakastin enemmän ku elämää, olin siitä nii onnellinen ja ylpee, en ees katellu muita. Sit ku se lähti en oo löytäny mitää vastavaa, sen jälkeen oon alkanu pettämisen
Löytäkää ensin syy pettämisellenne, onko se itsetunnon pönkitystä vai sitä ettei uskalla luottaa kehenkään ja ikäänkuin suojelee tunteitaan vai jotain muuta? Kysykää itseltänne miksi teette niinkuin teette. Ainoastaan omien tunteiden tunnistamisen kautta on mahdollista parantua. Ensimmäinen askel on se, että tunnistaa että se on ongelma ja haluaa muuttua, musta on hienoa että te olette tehneet niin. Kaikki ei todellakaa tee, vaan jatkaa paatunutta pettämiskaavaansa. Myöskin se, että tunnistatte että teillä on ongelma, auttaa asiaa jonkun verran, koko homma on sen jälkeen hallussanne. Ehkä ette osaa hallita ajatuksianne, mutta tekojanne voitte hallita. Kun noita pettämisajatuksia tulee, tunnistakaa että ne on vaan ajatuksianne eikä niiden tavitse johtaa tkoihin.. ja kysykää itseltänne miksi. Kirjoittakaa ajatuksenne vaikka paperille niin ne on helpommin tietoisesti käsiteltävissä.