Olen nyt siinä iässä, että on viimeinen hetki päättää tuleeko mitenkään lasta.. biologinen kelloni lyö viimeisiään, ei siinä mtn. Tuntuu että en tahdo enää koskaan hoitoihin sillä yhden lapsistani olen menettänytkin.. Mieheni on taas sitä mieltä, huutaa ja riehuu, että jos minä en saa lapsia niitä ei tule yksinkertaisesti ja asia on haudattu, mies alkaa jo tuntumaan minusta ahdasmieliseltä... olen luetellut kaikki maailman keinot saada lapsia, mutta miehen vastaus on aina kylmä ei. Hän näkee että mikään muu asia ei ole mahdollista kun oma joka on mulle henkisesti stressavaa.. avioliitossa melk. 16v. jo, ikää päälle 30 ja tässä kriisissä oon jopa yrittänyt etsiä sateenkaariperheestä apua jos joku tavalla tai toisella osaisi auttaa.. mutta, mies ei ole edes kiinostunut tutkimaan lakia, mitä keinoja olisi käytössä ei edes vapaaehtoispuolelta, olen sanonut että kun on noin kylmä niin sinä tai toinen suhde.. mitä teen, kadun ikuisesti jos en saa mitenkään lasta?? Nämä ovat naisen elämän suurimpia päätöksiä jota mieheni ei tunnetasolla edes viitsi ymmärtää.. minua satuttaa tämä, itken vaan, eikö kukaan auttaisi minua?
Mitä teen ?
yksinsurussa
8160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sulla toteutuu jo suunnilleen 12/32 sääntö. Jos et saa lasta niin se on tarkoitettu niin. Parempi tälle pallolle, että osa jättääkin lisääntymättä. Miehesi on varmasti oikeassa. Käyttäkää tästä eteenpäin ehkäisyä ettei tule vahinkoa.
Vaihda miestä ja nopeesti! Jos jo muutenkin alkaa tuntumaan ahdasmieliseltä koko äijä, niin vaihtoon vaan. Itse en kattelisi tommoista, vaan tekisin asialle jotain. Miehesi ei ole yhtään asiassa kanssasi samaa mieltä, sinä haluat jotain ja hän ei ollenkaan, ja siitä sitten ei keskustele kylmää "eitä" enempää.
Etsi itsellesi oikea, huom. oikea mies, joka kanssa asiat sujuu eikä tunnu ahdasmieliseltä ja jonka kanssa voi keskustella aroistakin asioista, esim tuosta lapsiasiasta. Älä tuhlaa aikaasi enään! Tee asialle jotain, ehkä voit sen kauan haluamasi lapsen saadakin :) Näin on monelle käynyt :)
yksin surussa. tiedän kuka voi auttaa sinua, saanko sähköposti osoitteenne, niin kirjoitan teille, ja kerron.
Jos lasta ei ole tarkoitettu, niin silloin ei ole.
Muistakaa jotta vanhemmat on lasta varten, eikä lapsi ole vanhempien haluttu lelu.
Kasvakaa jo aikuisiksi.
Siis mikset saa lasta? Jos ukossa vika, niin etsi uusi, sillä sulla on kolmekymppisenä vielä hyvin aikaa. Jo parissa vuodessakin ehtii tapahtua vaikka mitä!
Älä vaan missään nimessä tee lapsia tähän kylmään maailmaan. Itselleni on tehty kaksi aborttia kun miehet eivät osanneet päättää haluuko lapsia vai ei. Kylmä totuus on että pillua halusivat vaan mutta eivät sen seurauksia ja molemmissa tapauksissa kortsu petti.
Ottakaa mieluummin vaikka kissoja
Jos haluat, voin hoitaa ongelman. Pitää olla ovulaatiolima just irronnut...
Tällä tavalla on kaikki lapseni saaneet kerrasta alkunsa. Ovat kauniita, pitkiä ja pärjäävät koulussa.
Heti alkuun: miehesi ei ole väärässä. Jos tuo on hänen mielipiteensä, niin sinun täytyy sitä kunnioittaa. Etkä voi sitä muuttaa. Mutta yhtälailla sinun mielipiteesi on oikea, eikä miehesi vois sitä väheksyä, jos vaikka esim. haluaisit adoptiolapsen.
Jos jatkat miehesi kanssa, sinun pitää päättää nyt, että et katkeroidu. Jos jatkat suhdetta katkerana, niin ennuste on huono. Katkeruus varjostaa muitakin yhteiselämänne sektoreita. Eli tienne johtanevat eroon joka tapauksessa. Tai sitten kituutat huonossa suhteessa ja kadut jo pelkästään sitä sitten vanhana.
Jos päätät, että et katkeroidu, niin siinä tapauksessa jatkatte elämäänne kenties lapsettomana ja etsikäätte iloa muista asioista. Elämässä on muitakin asioita, mistä voi saada iloa ja onnea.
Vaikka päätät. että et katkeroidu, niin mieti, onko suhteenne edes kokonaisvaltaisesti sellainen, mitä elämältäsi haluat? Pystytykö keskustelemaan noin yleensä muista tärkeistä asioista miehesi kanssa? Haluatteko elämältä samoja asioita?
Mieti oikeasti motiivejasi lastenhankintaan. Jos olet sitä mieltä että "nomuttakunmähaluan" tai "vain lapsi tekee minut onnelliseksi", niin aika heikoilla mennään. Et voi sälyttää vastuuta onnestasi lasten harteille, vaikka se siltä hetken tuntuu, kun lapsi on pieni.