Kertokaa.... Olen miettinyt tätä piiiiiiiiitkään. Siis eikö positiivisessa koulutuksessa rankaista koiraa ollenkaan? Silloinhan koira saa tehdä mitä haluaa ilman mitään seurauksia vai kuinka? Siis kyllähän minäkin toki kehun ja palkitsen koiraa kun se toimii oikein, mutta että pitäis antaa koiran tehdä typeryyksiä? ei kiitos!
Mitä tarkalleen on positiivinen koulutus?
Juri
381290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tarkoitat varmaan operanttia koulutusta? Siinä koiraa ei tosiaan rangaista, vaan sille opetetaan ihan kaikki käytös oikeaa asiaa vahvistamalla. Koiraa voidaan kuitenkin estää tekemästä pahaa etukäteen ennakoimalla. Vaatii hitommoista ennakointia ja ympäristön halintaa, taitoa, keskittymistä ja oikea aikaista palkitsemista ihan kaikissa tilanteissa, mitä vastaan tulee. En itse kouluta operantisti, kuin joitain yksittäisiä tokoliikkeitä, koen sen liian hankalaksi ja kielto tulee selkärangasta kun näen että koira on aikeissa tehdä jotain kiellettyä.
kun sanoit että kielto tulee selkärangasta niin jäin miettimään että eihän kielto ole rangaistus. Aloittajahan kysyi eikö rangaista. Itse en tunne tuota operanttia ehdollistamista, mitä se tarkoittaa oikeasti. Jotain munkkilatinaahan se on ja niin hienoa että...
Mutta eipä ole juuri tarvinnut rangaista koiraa vaikka ihan maalaisjärjellä ja mututuntumalla olen minäkin tuon opettanut. Jos ollaan tekemässä luvatonta niin se on kielto ja sitten esto. Ja kun tekee mitä pyydetään ja sallitaan, niin kehutaan. Ja vaikkei tekisi mitään nimenomaisesta pyynnöstä vaan ei tee myöskään mitään luvatonta,niin silloin sitä kehutaan kehottamalla jatkamaan samaan malliin.
Muuten olet kyllä aivan oikeassa että se vaatii pirun pitkää malttia erityisesti nuoren koirajullikan kanssa.
Ja aloittajalle: Kyllä se koiran rankaiseminen on aika turhaa. Ei se siitä mitään opi, kuin korkeintaan pelkäämään omistajaansa. Ei silti tarvitse antaa sen tehdä mitään typeryyksiä, ne voi estää. Siksi kädessä pitää olla hihna ja sen toisessa päässä koira. Ne voi myös monesti ehkäistä. Silloin pitää vain kulkea "silmät selässäkin" ja seurata mitä koissu puuhaa. Olla sen elämässä mukana, eikä räplätä iphonea.
Operantti ehdollistuminen = palautteesta oppiminen. Operanttiin ehdollistumiseen kuuluu sekä postiivinen että negatiivinen palaute. Palautteet siis palkinto ja rangaistus. Operantin ehdollsitumisen kuuluisin eläinkoe on tietenkin kun koirat alkavat kuolata kuultuaan tietyn äänimerkin, mutta huomattavasti enemmän operanttia ehdollistumista on tutkittu jyrsijöillä labyrinteissa ja saaneet sähköiskuja vääristä reittivalinnoista. Verrokkitutkimuksiakin on tehty runsaasti, eli jotkut jyrsijät ovat saaneet sähköä ja toiset taas makupaloja ja on todettu selkeästi, että sähköä saaneet oppivat nopeammin. Eli tehokkaampaahan on rangaistusten käyttö koulutuksessa, jos tehokkuutta koulutukseensa hakee. Samoissa testeissä on todettu myös se, että sähköä saaneet eläimet ovat apaattisempia, stressaantuneempia, sairauksille alttiimpia ja epäsosiaallisempia, mutta muistetaan, että ne oppivat nopeammin, mikä saattaa olla joillekin se merkityksellisin seikka. Jokainen omistajahan tekee makkaransa mieleisekseen.
Positiivinen koulutus taas on siis vain palkintojen käyttämistä palautteena, ainut käytetty rangaistus on palkinnon menettäminen jos sellaiseen tarvetta. Eli ne jyrsijät opetettaisiin vain niillä makupaloilla kulkemaan sitä oikeaa reittiään, vaikka siinä menee aikaa ja niissä väärissä reiteissä ei vain ole sitä juuston palasta odottelemassa.
Eli on toki, postiivinen kouluttaminen on osa operanttia ehdollistamista mikä on tämän hetkisen tiedon mukaisesti ainut käytettävissä oleva keino opettaa ylipäätään eläimiä, kun konstruktionismi vaatii vähän laajempaa kielellistä/käsitteellistä kapasiteettia. Mutta samoin kuin muutkin oppisuunnat tai "ismit" niin se on vain yksi suuntaus siellä, samoin kuin esimerkiksi pelkkää rangaistusta käyttävät, tai Millanit, tai Vilanderit... ne kaikki tekevät operanttia ehdollistamista; eli antavat koiralle palautteen siitä mitä se tekee ja koira oppii tuosta palautteesta.
Rankaisu, siis minkälainen? Itsellä nyt menossa koirat 4 ja 5. Kuusivuotias narttu ja puolitoistavuotias uros. Koskaan en ole fyysisesti rangaissut koiraa. Meillä toimitaan vastaehdollistamisella, eli palkkio oikein tehdystä asiasta. Myös jätän huomiotta tarpeen vaatiessa. Aina olen koiralle opettanut ihan ensitöikseen katsekontaktin ja jo sillä pääsee pitkälle ja en koskaan ole torunut esim. kun nuori koira levitti klapeja pitkin poikin huushollia ja oli järsinyt palasiksi. Lähinnä nauratti. Jos tapaan juuri tekemässä jotain ei sallittua, kunnon nuhtelu riittää ja aina on tajunnut, että noin ei saa tehdä. Olen myös käyttänyt lehteä niin, että läimäytän omaa jalkaani vasten ja kyllä heti reagoidaan. Jotkut käyttävät sitä, että tarttuvat niskavilloista ja hieman ravistelevat ihan niin kuin emokin saattaa tehdä. Itse en tee, koska missä kulkee raja, entäs jos olen tosi vihainen ja menee yli homma, sehän ei ole hyvä. Edelliset koirani olen saattanut haudan lepoon ihan vanhuuttaan ja yhden kahdeksan vuotiaana kun sairastui, mutta kaikki ovat olleet sosiaalisia, ystävällisiä ja eivät koskaan ole murisseet perheelleen eivätkä muillekaan. Sana EI on tuttu ja toimii. Nyt kyllä sanon usein koiran nimen EI sanan eteen ja ne kyllä erottavat kumpaa tarkoitan ja jopa vanhempi koira ojentaa nuorempaa joskus kun tietää, että noin ei saa toimia. Ohjaan myös ei toivotusta asiasta koiran huomion toisaalle. Juttelen myös paljon koirilleni ihan lenkilläkin ollessa ja toinen jopa omalla tavallaan vastaa minulle. Ihan vaan omalla vou, vou tyylillään. Huvittavaahan se joskus on ja meitä myös katsotaan pitkään, mutta ei välitä. On kiva omistaa ystävällisiä, avoimen uteliaita koiria eikä rankaisemalla, jopa pelkäämiseen asti kuritettua eläinparkaa. Kun muistaa vaatia koiraltaan asian viemisen loppuun, niin hyvin pärjätään. Ymmärrän ison vaativan rodun kanssa ei ole aina helppoa, mutta esim. tuo selälleen pakottaminen ei ole järjin fiksu juttu. Mielestäni selättäminen eli alistaminen ei kuulu tämän päivän opetusmetodeihin. Alkuun opetan aina uudet asiat sisällä ja silloin olen vain kahdestaan koiran kanssa, jotta huomio säilyy varmasti minussa ja kun olen saanut koiran ymmärtämään mitä siltä haluan, niin voin myös ulkona vahvistaa opittua asiaa. Lenkillä ollessa lähinnä puolet esim 5 km lenkistä on aina jonkinmoista tokoa. Jos ei muuta, niin seis, odota, mars, sivulle juttuja. Ja myös metsäpolulle mennessä ilmoitan aina, että mars eteen ja silloin siirrän vain toisen koirista kulkemaan edelle ja toinen pysyy takana. Ja niin ne myös tekevät. Vanhempi koira kaipaa enemmän herkkupalkkaa ja nuorempi saa pallon ja sille riittävät myös ylitsevuotavat kehut. Eikä se vastaehdollistaminen tosiaankaan ole kovin vaikeaa, vaan itseasiassa aika helppoa.
Selättäminen ja alistaminen muutenkin aika outoa. Villissä laumassa alistuva koira menee ITSE selälleen jos se alistetaan. Eli se on periaatteessa vapaaehtonen valinta koiralta meneekö selälleen vai ei. Siksi en usko koiran tuntevan muuta ku ahistusta ja uhkaa jos sen fyysisesti selättää. Ei se viesti mene perille vaan koira näkee ihmisen vain suurempana uhkana...
vain jos koira on alistuvaa sorttia. JOS tuo toiminta olisi vapaaehtoista kaikkien kohdalla, niin silloin ei olisi koiramaailmassa yhtään tappeluita vaan kaikki koirat vaan kirmailisi laitumella leikkiä lyöden kuin peipposet ikään.
Mutta tosiasia kyllä on että näin ei tapahdu. Silloin nämä dominantit yksilöt kaksi kerrallaan ottavat yhteen, selvittävät välinsä ja toinen antautuu, pakon edessä. Siten selviää lauman hierarkia. Ja siihen ajatukseen kai tämä alistaminen perustuu.
Pääosin tuo on aivan turha toimenpide ja jos siihen menee, niin se on sitten kerrasta hoidettava loppuun saakka, muutoin tulos on juuri tuo mitä sanoit että koira kokee omistajansa uhkana eikä mahdollisuutena.
Sitä kyllä tarkoitinkin ku sanoin että on koiran oma valinta meneekö selälleen. Jos ei niin syntyyhän siitä tappelu. Mutta ihminen ei ole koira vaikka kuinka yrittäisi ja mielestäni ei tulisikaan yrittää elää liian paljon koiran maailmassa. Jos fyysisesti selätät koirasi niin ei se kyllä ainakaan sinuun luota, koiralaumassa koirat sitten tappelun jälkeen tietävät paikkansa. Ihmisen fyysisestä alistuksesta syntyy epäluulo eikä koira enään luota ihmiseen. Vaikka saisikin selättämisestä hyvän tuloksen, siis koiran ongelma häviää, niin ei se johtajuuteen perustu vaan pelkoon. Oikealla energialla voit saada koiran vaikka selälleen jos niin haluat. Kun suutun koiralleni se tuntee sen ilman että otan siitä fyysisesti kiinni. Se käpertyy palloksi eikä katso minua silmiin. Tottakai olemassa ongelmakoiria joiden kanssa tämä ei toimi, mutta jos pitää fyysisesti koiralle paikan näyttää niin ei siinä paljoa luottamusta sitten ole, ja peruskoulutuksessa kyllä mennyt jotakin vikaan..
Kyllä positiiviseen vahvistamiseenkin liittyy aina rangaistus, koulutus perustuu pariin positiivinen vahviste (eli jokin palkinto tmv jonka koira kokee miellyttävänä ja lisää palkintoon johtanutta käytöstään) ja negatiivinen rankaisu (eli jotain hyvää poistetaan, käytännössä palkinto jää saamatta. Mikäli palkinto merkkaa koiralle jotain, se kokee sen poisjäämisen rankaisuna). Toinen pari on positiivinen rankaisu (eli jotain epämiellyttävää lisätään, esim hihnan nyppäisy, ärähdys tai lyönti niskavilloista tarttuminen) ja negatiivinen vahviste (jotain epämiellyttävää poistetaan, eli käytännössä koira toistaa käytöstä, jossa sitä ei nypitä hihnasta, lyödä tai nipistellä). Molemmat toimivat ja siksi monesti väännetäänkin, kun ihmiset eivät ymmärrä tätä, tottumis ja omantunnon kysymys.
Lisäisin vielä, että käytännössä koiran elämän pitäminen positiivisen vahvistamisen ja negatiivisen rankaisun oppien mukaisena on käytännössä mahdotonta, jokainen hihnan kiristyminen, koiran kulkemisen estäminen vaikkakin ilman kipua tai uhkaamista vain jalan pitäminen pennun edessä ettei pääse pahantekoon on positiivista rankaisemista ja paineen löysääminen, hihnan löystyminen, jalan siirtäminen pennun edestä taas negatiivista vahvistamista. Mutta koulutuksellista hyötyä noissakin tilanteissa on mahdollista saada kun miettii milloin koira saa sen helpotuksen ja mikä käytös näinollen vahvistuu, käytännössä hihna löystyy kun koira luopuu vetämisestä (ja voidaan jatkaa halutun käytöksen vahvistamista palkitsemalla) ja jalka siirtyy kun pentu perääntyy ja lopettaa koiruuksien suunnittelun.
Positiivisen vahvistamisen hankaluus taas on siinä, että koira päättää itse minkä kokee palkintona, se voi olla jonain hetkenä omistajan tarjoama lelu tai makupala ja seuraavana hetkenä nämä ei kiinnosta pätkääkään, kun on mahdollisuus päästä jahtaamaan kissaa. Vastaehdollistamisella taas voi saada hallintaan monta tunnetilaa samalla tekniikalla, koira saa makupaloja omistajaltaan kun on peloissaan, innostunut, aggressiivinen tmv makupalat rauhoittavat ja tunnetila tasaantuu ja ne tulevat omistajalta, joten koira ottaa useiden satojen toistojen myötä automaattisesti kontaktin omistajaan kun sitä pelottaa tai se rupeaa käymään kierroksilla, teoriassa juuri noin yksinkertaista, käytännössä sitten jotain aivan muuta. Meillä puoli vuotta mennään uusien koirien niin pentujen kuin aikuistenkin kassa makupala-automaatteina, ruokaa ei kippoon asti jää muruakaan kaikki menee uusien tilanteiden ja asioiden vastaehdollistamiseen, mutta tuloksena on melko hyvin hallinnassa monenlaisissa tilanteissa olevia koiria. Tämä tosin jatkuu jossain määrin koko koiran elämän, mutta mukaan tulee myös käytökset, jotka osaltaan helpottavat, kun koira on valmiiksi rauhallinen ja osaa rauhoittua, sen on myös helpompi noudattaa vaikka pysähtymiskäskyä, kun mielii lähteä kissan perään.
Tuota makupala-automaattina toimimista ei vaan pysty käsittämään. Kirjoitit että, " koira saa makupaloja omistajaltaan kun on peloissaan, innostunut, aggressiivinen tmv makupalat rauhoittavat ja tunnetila tasaantuu ja ne tulevat omistajalta"
Eli toisin sanoen palkkaat koiraa ei toivotuista tunnetiloista. Kyllä koira on muilla keinoin saatava pois ei toivotusta ja palkataan, kun tasaantuu ja käyttäytyy toivotusti. Älkää nyt jumalauta työntäkö nakkeja aggressiivisesti käyttäytyvän koiran suuhun. Eikai kukaan sitä olotilaa halua vahvistaa.
"Älkää nyt ********* työntäkö nakkeja aggressiivisesti käyttäytyvän koiran suuhun. Eikai kukaan sitä olotilaa halua vahvistaa. "
Tuo nuutti nyt varmaan kyllä tarkoitti että pyritään korvaamaan se aggressiivisuus lounastauolla periaatteena saarioisten mainoslause Hyvä ruoka - parempi mieli.
Ja yllättävää kyllä, se näyttäisi joskus jopa toimivan. Yksi isäntä tässä lähiseudullla sai tuon homman ainakin meidän ohittamisemme osalta hallintaan juurikin sillä että alkoi syöttää broilereita koiralle sillä aikaa kun mentiin ohi. Koissu keskittyi siihen eikä meihin. Ei se nyt vieläkään silti ihan hanskassa ole, mutta kuitenkin joskus päästään onnistuneesti ohi ilman isompia serenadeja vaikkei se syöttäisikään sitä.
Oma puhumalla ohi-menetelmäni oli kyllä paljon nopeampi mutta olimmehan jo harjoittaneet sitä muihin onnistuneesti ennen kuin tämä naapuri otti omansa.
Sehän se tuntuu olevan monesti se vaikein asia ymmärtää, ja itsekin aika skeptisesti aikoinani tuohon rauhalliseksi syöttämiseen suhtauduin. Ideaalitilanteessa koira ei ilmennä voimakasta pelkoa/aggressiivisuutta/innostumista, kun syöttäminen aloitetaan, se ei myöskään pääse kiihtymään koulutuksen aikana, vaan rauhoittuu ja lopulta lakkaa reagoimasta ja vasta kun rauhallisuus on saavutettu se pääsee tilanteesta pois, siitä ei pääse ilmentämällä ei toivottuja tunteita/käytöksiä, siinä lienee tämän tekniikan tärkein osanen. Käytännössä tarkoittaa hallittua ympäristöä, jotta ne reaktion aiheuttavat ärsykkeet eivät tule liian lähelle, vaan koiran saa hallittua ja rauhoitettua.
Kyllä myös voi odotella että koira itsekseen rauhoittuu, se on sitten floodingia. Riskinä vain on ettei koira rauhoitu, tilanne menee ohi ja koira pääsee tilanteestä pelkäämällä tai aggrella, ja silloin vahvistuu juurikin nuo edellämainitut. Rualla pääsee nopeammin toivottuun lopputulokseen eli rauhalliseen tunnetilaan, jossa koiraa voi kouluttaa mitä siltä tilanteessa ikinä halutaankin.
Rangaistuksiakin voi käyttää, ne vähentävät käytöstä. Eli koira voi lopettaa haukkumisen, rähjäämisen ja murisemisen, mutta tunnetilalle rangaistukset eivät tee mitään, todennäköisesti aggre ja pelkotapauksissa pahentavat sitä, Yleensä näistä tulee niitä, jotka "purevat ilman varoitusta" kun murinat sun muuta eleet on näppärästi saatu poistettua koiran käytösvalikoimasta. Innostuneen koiran kanssa voi rangaistusten passivoiva vaikutus olla ihan hyödyksikin.
Ihan siitä miten olet koirasi kouluttanut. Minun koirani yhdistää namin oikeaan käytökseen. Jos antaisin namin kun koira on innostunut jne niin ei se kyllä siitä rauhotu. Ottaa namin ja jatkaa samaa innostunutta käytöstä.. Meillä toimii katsekontaktin vaatiminen, odotus, rauhallisuus, sitten nami.
Koirasi varmaan ylipainoinen jos syötetään namia joka ongelmatilanteessa ja siihen asti kunnes koira rauhottuu...
Että mitä teet kun koira ohittaa tilanteen mallikelpoisesti? Sillonko ei anneta namia?!
Vastaan viimeiseen kysymykseesi nuutin puolesta, toki häntä ja hänen menetelmäänsä paremmin tuntematta että eiköhän hän sano koiralleen kiitos, hyvin meni(eikä namita enempää) eli toimii aivan kuten minäkin joka EN syötä koiraani vaan vien puhumalla ohi. Täsmennän lisäksi tuohon naapurin menetelmään, josta kerroin (ja johon nuutti sitten otti kantaa) ja joka hänen, siis naapurin, kohdallaan osoittautui kohtuullisen toimivaksi.
Tässä naapurini tapauksessa hänellä oli jotain broilerinsiipiä tai koipipaloja mukanaan ja otti esiin hyvissä ajoin sekä alkoi syöttämään koiraa kädestä pitäen. Ei kerralla koko herkkua vaan koira järsi sitä isännän kädestä koko ohituksen ajan. Se kiinnitti koiran huomion pois meistä, ei tessu edes tajunnut että olimme menneet ohi ja sitten se olikin jo aivan turhaa alkaa mitään showta pitämään.
Eli tossa nakituksessa kuten puheella tai katsekontaktilla ohiviennissä on oikea ajoitus äärettömän tärkeää. Se tulee aloittaa silloin kun koira on vielä rauhallinen. Kun kiihtymys on alkanut on jo myöhäistä. Tämän oikean ajoituksen oppii jokainen kun vain seuraa oman koiransa reaktioita. Nakitusta jatketaan kunnes kiihtymystä aiheuttava kohde on ohi. Jos koira kesken nakin tai minkä tahansa herkun järsimisen sijaan pyrkii tuijottamaan sivusilmällä mahdollista uhkaa, omistajan on hyvä puheella ja käsielein kehottaa koiraa jatkamaan ja keskittymään siihen nakin kaivamiseen nyrkin uumenista.
Kun tuota naapuritalon isäntää seurailin, niin kyllä sitä hänelläkin meni aikaa löytää se oikea tekniikka että ei se helppoa ole. Eiköhän se ole vähän niin että kaikilla jotka ovat koiransa remmirähjäriksi(tai -rähjärinä) saaneet, mene se oma aikansa että siitä pois opettaa. Pääasia on kuitenkin että jotain edes tekee, kyllä se kiitos sieltä jossain vaiheessa tulee rauhallisen koiran muodossa.
Ehkä voikin toimia. Mutta tiedostaako koira sitten ollenkaan sitä toista koiraa. Koska jos ei niin olet takaisin ruudussa yksi ku päätät yrittää ilman nakittamista? Koska eihän koira ikinä ota sinuun kontaktia vaan nakkiin..?
Jos nyt esimerkiksi ottaa vaikka remmirähjäämisen, aloitan kouluttamisen siitä, että koira katsoo toista koiraa, on jonkin verran hermostunut, mutta vain sen verran että kykenee vielä syömään (taistelemaan tai pakenemaan valmistautuva koira ei syö, vaikka nenän edessä heiluttaisi sisäfilepihviä). Kun koira on rauhoittunut, eikä hotki ruokaa, jota tulee jatkuvana virtana, yksi makupala ei ihmeitä tee, kuten joku jo mainitsikin, pidetään pieni tauko, jolloin koira yleensä kääntyy vilkaisemaan kouluttajaa, jolloin palkitaan tämä vilkaisu. Kun vilkaisut tulevat säännönmukaisesti aina kun koira on ensin huomannut toisen koiran vaaditaan pidempi kontakti. Kun kontaktissa on kestoa parikymmentä sekuntia, aletaan lyhentämään välimatkaa, eli koira saa palkinnon vilkaistessaan ensin toiseen koiraan ja käännyttyään sitten ottamaan kontaktin ja saa tasonsa mukaan palkan tietyin väliajoin. Itse en viitsi kouluttaa tähän mitään erityistä käskyä vaan vastaantuleva koira toimii "käskynä" omalle koiralleni ottaa kontakti ja aloittaa käytös jota kutsutaan ohittamiseksi. Tällä hetkellä talossa asuu kodinvaihtaja jolla oli ongelmana mm remmirähjääminen, nyt kahdeksan vuotias rouva sai palkan ohittamisesta muistaakseni viime kesänä, kun olin lepsulla tuulella. Ohitukset ovat niin varmoja ettei niistä enää palkkaa makseta.
Joten en nyt sanoisi, että ruokaa käytän hämäämiseen, jotta koira ei edes huomaisi vastaantulijaa, vaan päinvastoin, keskityn remmirähjäämisen varsinaiseen ongelmaan, joka ei mielestäni ole itse rähjääminen vaan se että koira kokee tilanteessa olonsa nii uhatuksi, että kokee puolustautumisen tarpeellisena.
Käytännössä aloitetaan klassisen ehdollistumisen purkamisella ja kun tämä on hallinnassa vaihdetaan operantin puolelle ja aloitetaan käytöksen muokkaaminen.
Toi mainittu naapuritalon isäntä ei ole vielä päässyt tohon pisteeseen vaan on siinä syöttövaiheessa vielä. Mutta itse ajattelen että siinä vaiheessa kun tuota ensikertaa kokeilee, niin itse ainakin taputtelisin taskua merkitsevästi. Kysyisin koiralta "haluatko?". Ja alkuvaiheessa antaisin sen nakin tai broileripalan vasta ohituksen jälkeen. On sellainen kutina että pitäisi onnistuman tolla tyylillä se nakista irtautuminen.
Tämä samainen vanha tuttu väittelyn aihe; kokeeko koira palkkana, kun sitä ruualla palkitaan ongelmatilanteissa...
Minä kysyn jälleen kerran palkkioksi väittäjiltä sen fysiologisen prosessin kulkua mitä koirassa tapahtuu? Kuvatkaapa se, miten se on jotenkin nakitusta vastustavaa.
Minäpä sitä odotellessa kerron mitä tapahtuu kun nakitat koiraa jolla on ärsykekynnys ylittymässä... Koira näkee toisen koiran, sen stressihormonien taso alkaa nousta sen elimistössä, kun se nousee tietyn rajan yli, koira siis reakoi. Nyt kun sinä näet, että koirasi alkaa nostella kierroksia, tiedät, että siellä alkoi nyt adrenaliinien tuotanto ja kortisolit jyllätä, joka aiheuttaa pian sellaisen hormonitilan koiraan, että se on täysin viettiensä vallassa, sinä alatkin tunkea nakkia sen suuhun. Hetkinen koiran elimistö kysyy, nyt alkoikin tulla endorfiineja ja kaikkea muuta kivaa mielihyvää tuottavaa hormonia. Piru vie, sehän laimentaa ihan täysin hyvän stressin alun, mitäs nyt, minä en joudukaan täysin viettieni valtaan. Herranjestas: minähän näen tuon toisen pedon ja minun elimistööni virtaa silkka mielihyvää koko ajan, johtuukohan se tuosta toisesta koirasta vai onkohan minulla näin hyvä olo ihan sen takia, että minä olen suuntautunut tuohon omistajaani, ihan sama...
Tiedän inhimillistetysti ja kärjistäen kerrottu, mutta yhtään me ihmiset emme muista eläimistä eroa siinä, että hormonit ne on ne jotka määrää meidänkin tunnetilat, aivan samoin kuin koirillakin. Tietyt asiat nostavat stressiä, tietyt asiat rauhoittavat.
Se että pysähdytään nakittamaan koiraa siksi aikaa kun toisia menee ohi on toivottavasti vain ohimenevä vaihe nuoren tai uuden koiran opetuksessa. Tavoiteenhan pitää olla kuitenkin siinä, että koiran päässä (tai siellä adrenaliinien kotipesässä) ei tapahdu yhtään mitään silloin kun se näkee toisen koiran. Eli jos koiraa viedään tarkoituksella tilanteisiin joissa sitä joudutaan nakittamaan,jotta pysyy rauhallisena, ei se mitään koiralle opeta, vaan tämän tottumisen rähisemättömään ohittamiseen pitää tapahtua siellä niin kaukana, että vielä ei stressihormonin poikastakaan ole kerennyt syntyä.
Tuossa yksi teoria. Mutta entä jos koira, niin kun sanoit, reagoi ja kohta nousee sille tasolle ettei pysty enää kontrolloimaan itseään. Jos sillon nakitat niin koira huomaa että kun hän rupee menemään jäykäksi/murista tai mitä lie, niin sillon tulee nakki suuhun ja mielihyvän tunne. Niin koira sitten oppii että kun tuijotetaan/muristaan jne niin sillon tulee nakkia...
Öööh... Yksikään koira ei syö silloin kun se on ylittänyt reaktiokynnyksen...
Jos nyt kuitenkin löytäisit jostain koiran joka söisi, niin sama silti; stressihormonien määrä elimistössä laimenisi elimistön tuottamien endorfiinien ansioista.
Riippuu tosi paljon koirasta ja sen ominaisuuksista toki, omaani ei enää pysäytä muu kuin pakeneminen paikalta nopeasti, jos se murisee. Jotkut helpommin ääntelevät yksilöt taas murisevat jo varhain ja kykenevät vielä silloin muuttamaan toimintansa, eli jos koira on haukkuherkkä muutenkin, kannattaa kokeilla, vieläkä se murisemis tilanteesta olisi suunnattavissa muuhun tekemiseen...
Mutta kiva, että esitit teorian jälleen kerran. Jos nyt palaat kysymykseeni juuri teille tätä toisteleville, niin saanko saman fysiologisina tapahtumina koiran elimistössä? Miten siis tunteee stressitilastaan palkitsemisen palkitsevaksi, kun tuo annettu ruoka kuitenkin laannuttaa sitä stressitilaa?
Joku täällä paljon kertoo siitä kuinka juttelee koiralleen; aivan sama reaktio. Omistajan ääni on yhdistynyt koiralle tiettyyn tunteeseen, rauhalliseen hyvään oloon, jolloin elimistössä on hyvänolon hormoneja, näinpä pelkkä puheen kuuleminen rauhoittaa koiraa... Tämä ei toimi kaikilla, toisin kuin kirjoittaja aina jokaiselle esittää keinoksi hallita rähinöitä, koska jokaisella koiralla ei puhe automaattisesti laukaise endorfiinien tuotantoa, mutta ihan jokaiselle elukalle mieleinen ruoka sen laukaisee aina.
Eli edelleen sanon, kyse ei ole siitä mitä tehdä silloin kun huono on jo housussa ja koira reakoi jo vastaantulevaan, koska koira ei siinä kuitenkaan havannoi mitään muuta kuin sen oman olotilansa. Ja sitä koiran omaa olotilaa rauhoitetaan laittamalla elimistön mielihyvähormonituotanto käyntiin, jolloin stressitila laimenee. Sen oikea aikaisen palkkaamisen, tai jos haluaa vaikka oikea aikaisesti rangaista -jos on niin taitava-, aika on muulloin ja se on silloin kun koiraa opetetaan. Ja koiraa ei opeteta kohtaamaan toisia enää siinä vaiheessa kun koiran elimistö on stressitilassa, siinä tilanteessa voi keskittyä enää vain mahdollisimman vähäisen vahingon syntymiseen, laannuttamalla koiran kokemaa stressiä. Monia asioita opetetaan käyttämällä hyväksi stressiä, mutta toisten koirien sietäminen ei todellakaan ole yksi niitä.
Mitä jos hoitais kotona asiat kuntoon, eikä nakittais koiraa pilalle. Ei koiran koulutuksessa tarvitse ajatella asioita fysiologisina tapahtumina elimistössä. Nuo on kirjanoppineiden pelleilyjä.
Yhdyn tuohon edelliseen. Jos nakitan koiraani ja vielä puhun rauhallisella äänellä niin kyllä se näkee sen palkkiona hyvästä käytöksestä. Mistä tiedän? Koska koira on todella fiksu ja nopea oppimaan. Yritin alussa palkita koiraa kun se teki jotain väärin ja lopetti käskystä. Se huomasi tämän ja rupesi sitten tekemään pahaa, lopetti, jotta saisi namia. Siksi minun pitää ensin saada koiran huomio ja sitten nakittaa katsekontaktista tai rauhallisuudesta. Löydä koirallesi sopivin tapa ja laita kirjat piiloon.
Niin, kirjoistakin voi opetella tämän itsestäänselvyyden, sitä saa mitä vahvistaa. Jos sattuu vahvistamaan asiaa, jota ei ole tarkoittanut, sitten vain muutetaan omaa käytöstä ja mietitään mitä tuli tehtyä pieleen. Jos vastaan tulisi koira, jolla aggre tai pelkokäytös lisääntyisi, muutetaan koulutusta, ei se sen kummempaa ole, ei vain ole vielä moista turrea vastaan tullut. Koirat ovat yksilöitä, mutta siltikin mitä oppimiseen tulee aika yksinkertaisia otuksia.
En ymmärrä miksi kirjoista ja kokeneemmiltä ihmisiltä opettelu olisi jotenkin huono asia, tai niin ainakin tulkitsin edelliset kommentit. Eläinten oppiminen on toki lastenkengissä ja olen aivan varma että tällä alalla on vasta raapaistu pintaa. Mutta siltikin yksi ihmiselämä ei riitä yrityksen ja erehdyksen kautta oppimaan kaikkea mitä jo nyt tiedetään, mieluummin opiskelen ja kuuntelen muiden kokemuksia, kuin toistaisin kaikki virheet ja harha-askeleen mitä muut ovat tehneet. Vaikka tokihan vastaan voi tulla tilanteita, joissa ei auta muu kuin myöntää olleensa väärässä, se voi ottaa luonnon päälle, mutta ei tulisi mieleenkään lytätä toisten kokemuksia ja onnistumisia, vaikka he tekisivätkin asiat eri tavalla, miten se on keneltäkään pois?
Tottakai niitä kirjoja saa lukea ja niistä oppia. Mut sit tulee aina näitä "mut tein ihan niin ku kirjassa sanottiin". Laita mielummin aikaa siihen että katselet koiraa esim koirapuistossa, miten koira viestittää mitäkin toiselle jne. Esim minun koirani ei ymärrä mitään jos sormella näytän minne mennään, pelkkä katse oikeaan suuntaan niin ymmärtää heti. Koiranikin tekee niin minulle kun haluaa esim ulos niin heiluttaa päätä oven suuntaan. Opin koiraltani jotta hän voisi ymmärtää minua. Minä jätin kirjat, istuin alas, katsoin kun koira leikki muiden koirien kanssa, katsoin sitä kun se söi, kun se murisi muille koirille liian lähelle tulemisesta. Nyt ei enää tarvitse ajatella, vaan tiedän melkein aina mitä koira haluaa. Kun muut ihmiset eivät ymärrä ja minä tulkkaan koiraani niin kyllä se sen jälkeen onkin ilmiselvää mitä koira tarkoitti ja että ilmaisi asiansa juuri tällä tavalla.
Pikainen vastauskierros...
Tieteillä on yleensä tapana perustua käytäntöön, muutenhan ne ovat melko turhia. Tieteitä tehdään juuri sen takia, että saadaan hyviä käytäntöjä.
On todella typerää yrittää kouluttaa koiraa vain epäonnistumisten kautta.
Eli jos sinulla on koirasi kanssa kontakti ongelma, niin sinä opettelet sitä kontaktia silloin kun ongelmaa ei ole, eli harjoittelet häiriöttömässä paikassa. Silloin voi välillä tulla myös niitä ongelmapaikkoja, eikä koira niitä yleistä ainoaksi mahdollisuudekseen saada ruokaa.
Kouluttajasta riippuen epäonnistumiseen määritelty prosentti on jotain 1-20 väliltä. Jodienkin mukaan siis yksi harjoitus sadasta saa olla noita epäonnistuneita, joidenkin mukaan taas jopa yksi viidestä saisi olla...
Mä en ymmärrä miksi tieteeseen perustuvat asiat olisivat huonompi kuin jonkun mututuntumalla tehdyt omat kokemukset koiran kouluttamisessa, niin nimittäin selitystäsi voi tulkita.
Jos jokin on tieteellinen asia, se on väärin, mutta jos taas joku Pertti Vilander on oman kokemuksensa mukaan jotain kokenut, sen täytyy olla oikein? Kokemuksilla on se paha taipumus, että ne on näkemyksen mukaan vääristyneet. Tiede taas ei sitä ole.
Jos taas luet koirankouluttamisesta tieteellisestä näkökulmasta tai menet vaikka jonkun ammatillisen koirankoulutusohjaajan pakeille, eli ammattitutkinnon eläintenkouluttamisesta suorittaneen kouluttajan luokse, niin silloin saat juuri sitä tieteellistä näkökulmaa. Eläintenoppiminen ei ole lastenkengissä suomessakaan, kuten muualla maailmallakaan, siitä tiedetään paljon. Kysymys on vain kohdistatko kysymyksesi oikeille tahoille; niille jotka ovat asioita tieteellisesti oppimisteorioiden, fyosiologian, kehityspsykologian, kehitysbiologian ja käyttäytymistieteiden jne kautta tutkineet, vai niille joilla on vaikka kymmenen oman koiran kokemus.
Pointti onkin se että sinä et voi yleistää.
Opit omasta koiristasi. Opit ehkä myös kolmesta seuraavastasi ja kahdesta edellisestäsi.
Silti et voi mitään yleispäteviä tieteellisiä havaintoja tehdä koirien käytöksestä, koska havaintojasi värittää aina omat näkemyksesi. Sitä paitsi et myöskään katselemalla sohvalta käsin voi tietää mitä koirassasi fysiologisesti tapahtuu missäkin tilanteessa; siksi et voi päätellä koiran motiiveista suurinta; onko kyseessä mielipaha vai mielihyvä, et ennekuin olet ottanut labrakokeet ja tutkinut välittäjä aineiden pitoisuudet elimistössä.
Olen oman koirani saanut tuolla menetelmällä koulutettua niin ettei se enää kiinnitä vastaantulevaan huomiota vaan kun koira tulee vastaan, oma koirani hakeutuu sivulle kontaktiin odottamaan makupalaa.
Meillä ohitusongelma alkoi kun rotikka kävi päälle kerran ohitustilanteessa ja sen jälkeen koirani rähjäsi muille vastaantuleville, aloitti siis oman puolustuksensa jo hyvissä ajoin. Aloin kouluttaa tuota pois sillä että heti kun näin koiran tulevan, aloin syöttää koiraa niin että se file oli siinä koiran kuonon edessä. Syöttäminen piti aloittaa todella aikaisin koska muuten koira veti semmoiseen tilaan ettei syöminen enää onnistunut. Moni koiranomistaja kritisoi tätä, pitivät sitä lahjomisena mutta mulle se oli keino saada se huomio vastaan tulevasta koirasta. Lopputuloksena oli siis se että kun näkyi tulevan koira vastaan, koira hakeutui sivulleni kontaktiin ja annoin välillä namia palkaksi siitä.
Koulutuksessa ei rangaista ollenkaan.
Tilanteet, joissa koiraa joutuu rankaisemaan, eivät ole koulutuskentällä tapahtuvia asioita.
Monet näköjään sekoittavat koiran koulutuksen ja kasvatuksen.
Ja koiralle näillä termeillä ei ole tasan mitään merkitystä. Kun muokataan koiran käytöstä puhutaan koulutuksesta, tapahtui se missä hyvänsä ja millä keinolla hyvänsä. Termeistä voi ihmiset saivarrella maailman tappiin, mutta koiran näkökulmasta asioilla ei ole mitään eroa.
Positiivinen koulutus:
- positiivinen palkinto -> lisätään jotain tavoittelemisen arvoista, esim. makupala, kehu, ruoka...
- Positiivinen rankaisu -> lisätään jotain välttelemisen arvoista, esim. pakote.
Eli positiivisessa koulutuksessa lisätään aina jotakin. Ja negatiivisessa koulutuksessa toisinpäin, poistetaan jotain.
Negatiivinen koulutus:
- negatiivinen palkkio -> poistetaan jotain välttelemisen arvoista
- negatiivinen rankaisu -> poistetaan jotain miellyttävää, esim. ruoka...
Niiin, noh teoriassa juu. Mutta käytännössä koulutus ei voi perustua ainoastaan lisäämiseen tai vähentämiseen. Jos lisätään jotain, se täytyy myös poistaa. Jos jotain poistetaan, jotain täytyy ensin lisätä.
Jos ajatellaan, että koulutan koiraani lisäämällä miellyttävää, mutta koska en halua rankaista, en koskaan vähennä mitään. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kaikki mitä koira tekee saa minut palkitsemaan. Jos jotain käytöstä ei palkita, käytetään rankaisua.
Epämiellyttävää lisätessä, epämiellyttävä täytyy myös poistaa, jolloin käytös joka sai epämillyttävän poistumaan on ollut kannattava ja se vahvistuu. Jos rankaistaan kaikkea koko ajan ja rangaistus ei helpota missään vaiheessa on tuloksena todennäköisesti hermoraunio koira. Myös opittu avuttomuus tulee kylkiäisenä.
Jatkanpa tähän perään, eli minulla 2-vuotias isokokoinen kodinvaihtaja, jolla yllättäen ongelmana ohitukset. Käytiin sellaisella ohituskurssilla, missä neuvottiin oikea aikaista palkkaamista. Me tosin emme saaneet jäädä ryhmään, koska yllättäen koirani räyhää. Saimme siis tehtäväksi harjoitella ohituksia niin kaukaa, ettei koira pääse räyhäämään. Palkata pitäisi siinä vaiheessa, kun koira näkyy ja omani on rauhallinen. MUTTA kun tälläistä tilannetta ei tule. Kun koira näkyy, sille räyhätään, riippumatta etäisyydestä. Toinen ongelma on että neuvottiin ettei räyhäämisiä saisi tapahtua eli käytöksen vahvistua. Me asutaan kaupungissa. Käyn paljon lenkkeilemässä autolla metsissä, mutta jopa matkalla parkkipaikalle saattaa törmätä muihin. Ja muutenkin olisi kiva tehdä lenkkejä välillä ihan naapurustossa.. neuvoja? Vinkkejä?
Noh, ihan hyvä neuvo, mutta voisit kysyä apua esim yksityistunneilla, jotta pääset edes siihen vaiheeseen, että kaukaa näkyvä koira siedetään.
Omalle kohdalle tullut tässä suhteessa haastavin tapaus sai "paskahalvauksen" kun kuuli edes etäisesti koiran haukkuvan, jos se näki koiran se luuli kuolevansa, niin paniikkiin se meni. Koulutus aloitettiin siitä, että eräs tuttava, jolla haukulla ilmaiseva hakukoira meni noin 200 metrin päähän, jotta itse pystyin vielä koiran haukun kuulemaan. Sitten vain siedätettiin. Kun toisen koiran vihdoin pystyi tuomaan näköetäisyydelle, oli sekin vain pieni piste ja tottapuhuena jallitin koirattomia tuttavia auttelemaan ja kantamaan edestakaisin matkalaukkua, oma koira kun ei eroa huomannut.
Töitä tehtiin todella paljon, ajallisesti vaati varmasti satoja tunteja, niin vahvaa pelko tämän tapauksen kohdalla oli, mutta kyllä tämänkin sessen kanssa lopulta pystyi koirat ohittamaan aivan lähietäisyydeltä. Tämän koiran kohdalla pelko oli ihan perusteltua, se tuli minulle useaan otteeseen turpaan saaneena, arpia oli mahassa ja kurkussa, joten voi olettaa että se oli yritetty tappaa.
Yritä vain saada apua, kun reaktio tulee noin vähästä, et pysty harjoittelemaan ellet pysty pitämään toistakin koiraa niin pitkään paikalla, että reaktio laimenee.
Tää ei pelkää, vaan häntä ja karvat pystyssä rähjää. Mä en katsonut niistä yksityistunneista hyötyväni, koska siellä ei niitä toisia koiria olisi. Muuten koira on aivan unelma. Ja takapakkia tulee aina jos lähtee normi hihnalenkille, kun ei muuta maailmaa pysty kontrolloimaan. Eli ihan käytännön vinkkejä tarvitsisin. Tuttujen kaverikoirien kanssa, kun ei onnistu kun tunnistaa. Ja tuntemattomat eivät vielä ikinä ole olleet niin pitkään paikallaan, että koira olisi räyhäämisensä lopettanut. Tämä kanssa rupee jo haukusta tai ilmahajuista jo valmistautumaan räyhäämiseen. Ennakointi siis todella haastavaa!