Vilho selviytyi Estonian uppoamisesta: Hengissä kuin ihmeen kaupalla
Vilho Itäranta, 79, selviytyi hengissä Estonian uppoamisesta. 989 ihmisestä eloon jäi vain 137.
Estonia upposi, koska aluksen keulavisiirin lukot eivät kestäneet vasta-aallokon painetta. Visiiri irtosi, ramppi aukesi ja vesimassat syöksyivät autokannelle.
Matkustaja-autolautta M/S Estonia lähettää ensimmäisen hätäkutsunsa 28. syyskuuta 1994 kello 1.22.
Selkävaivoista kärsivä kirvesmies Vilho Itäranta on hytissään kuudennella kannella, kun hän havaitsee, että jotakin on pielessä. Pöytiä ja matkalaukkuja kaatuu.
Itäranta huutaa kaverilleen, että on päästävä äkkiä ulos. Itäranta juoksee pitkin laivan kapeaa käytävää pikkukalsarit ja t-paita päällään. Hän suuntaa toiselle puolelle Estoniaa, joka on kallistunut voimakkaasti, kello 1.25 jo yli 40 astetta.
Itäranta pääsee ulos. On pilkkopimeää. Taivaalta tulee lumiräntää. Seuraavaksi pelastuslauttaan, Itäranta ajattelee.
Tyttö ottaa Itärantaa kädestä, ja samalla useampi henkilö roikkuu hänessä, kuusikymppisessä miehessä, kiinni.
Yhtäkkiä Itäranta vedetään pelastuslauttaan, jossa on jo puolisen metriä vettä. Vesi on kylmää, sillä meren lämpötila on vain 8-10 astetta. Tuuli on puhaltanut kumiveneen katon osittain irti.
Pienet mahdollisuudet
Pintapelastaja Juho Ala-Lahti saa hälytyksen Estonian merihädästä kello 1.30, parikymmentä minuuttia ennen kuin Estonia katoaa laivojen tutkakuvista.
Viking Mariella saapuu onnettomuuspaikalle kello 02.12, ja ensimmäinen helikopteri kello 03.05.
Kun Ala-Lahti tulee onnettomuusalueelle, osa pelastuslautoista on väärinpäin. Aallot ovat jopa kerrostalon korkuisia, 12-metrisiä.
Veden varaan joutuneiden eloonjäämismahdollisuudet ovat vähissä. Edes kumiveneeseen pääseminen ei takaa henkiinjäämistä.
Myös Itärannan veneessä on yksi kuolonuhri. Itärannan lisäksi elossa on yksi Ruotsin, yksi Viron ja yksi Turkin kansalainen. Kaikki ovat hiljaa. Yksi heistä on lautassa ilman vaatteita.
Tunteja kestänyt taistelu palkitaan, kun Ronnebystä uppoamispaikalle, noin 40 kilometriä Utön saaresta eteläkaakkoon, saapuneen helikopterin pelastusmiehistö poimii nelikon turvaan.
Helikopteri on Hangossa kello 6.50. Itärannalta mitataan ruumiinlämpö. Tulos: 31,7 astetta.
Välttyi paniikilta
Estonia upposi, koska aluksen keulavisiirin lukot eivät kestäneet vasta-aallokon painetta. Visiiri irtosi, ramppi aukesi ja vesimassat syöksyivät autokannelle.
989 ihmisestä eloon jäi 137. Itärannan 55-henkisestä matkaseurueesta ei jäänyt henkiin Itärannan lisäksi kukaan.
- Se on ihmeellistä. Olin ollut merillä nuoruudessani, enkä mennyt paniikkiin, Falunissa Ruotsissa asuva Itäranta miettii pelastumisensa syitä Iltalehdelle.
Itärantaa mainitsee kokeneensa kohtalokkaan yön aikana 5-7 hetkeä, joista ei normaalisti selviä: välillä hän liukui pelastuslautan katolla päin merta, jossakin välissä häneltä lähti taju.
Ala-Lahden mukaan kriisitilanteissa pärjäävät ne, jotka osaavat reagoida heti.
- Osalla toimintakyky katoaa, joillakin käy yksinkertaisesti tuuri, Ala-Lahti arvioi.
Estonian uppoamisesta tulee ensi syyskuussa kuluneeksi 20 vuotta. 47 vuotta Ruotsissa asunut Itäranta kertoo, että hän ajattelee onnettomuutta lähes päivittäin. Hän tuntee edelleen syyllisyyttä eloonjäämisestään.
- Totta kai. Selviämisessä auttoi kova työnteko, sai ajatukset muualle. Monet pelastuneista olivat aika masentuneita, Itäranta toteaa.
Ala-Lahden pelastusyksikkö nosti merestä turvaan 42 ihmistä, joista useat olivat nuoria miehiä. Itärantaa kädestä tarttunut tyttö ei tiettävästi ollut pelastuneiden joukossa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013122317787966_uu.shtml
Vilho Itäranta, 79, selviytyi hengissä Estonian uppoamisesta. 989 ihmisestä eloon jäi vain 137.
Estonia upposi, koska aluksen keulavisiirin lukot eivät kestäneet vasta-aallokon painetta. Visiiri irtosi, ramppi aukesi ja vesimassat syöksyivät autokannelle.
Matkustaja-autolautta M/S Estonia lähettää ensimmäisen hätäkutsunsa 28. syyskuuta 1994 kello 1.22.
Selkävaivoista kärsivä kirvesmies Vilho Itäranta on hytissään kuudennella kannella, kun hän havaitsee, että jotakin on pielessä. Pöytiä ja matkalaukkuja kaatuu.
Itäranta huutaa kaverilleen, että on päästävä äkkiä ulos. Itäranta juoksee pitkin laivan kapeaa käytävää pikkukalsarit ja t-paita päällään. Hän suuntaa toiselle puolelle Estoniaa, joka on kallistunut voimakkaasti, kello 1.25 jo yli 40 astetta.
Itäranta pääsee ulos. On pilkkopimeää. Taivaalta tulee lumiräntää. Seuraavaksi pelastuslauttaan, Itäranta ajattelee.
Tyttö ottaa Itärantaa kädestä, ja samalla useampi henkilö roikkuu hänessä, kuusikymppisessä miehessä, kiinni.
Yhtäkkiä Itäranta vedetään pelastuslauttaan, jossa on jo puolisen metriä vettä. Vesi on kylmää, sillä meren lämpötila on vain 8-10 astetta. Tuuli on puhaltanut kumiveneen katon osittain irti.
Pienet mahdollisuudet
Pintapelastaja Juho Ala-Lahti saa hälytyksen Estonian merihädästä kello 1.30, parikymmentä minuuttia ennen kuin Estonia katoaa laivojen tutkakuvista.
Viking Mariella saapuu onnettomuuspaikalle kello 02.12, ja ensimmäinen helikopteri kello 03.05.
Kun Ala-Lahti tulee onnettomuusalueelle, osa pelastuslautoista on väärinpäin. Aallot ovat jopa kerrostalon korkuisia, 12-metrisiä.
Veden varaan joutuneiden eloonjäämismahdollisuudet ovat vähissä. Edes kumiveneeseen pääseminen ei takaa henkiinjäämistä.
Myös Itärannan veneessä on yksi kuolonuhri. Itärannan lisäksi elossa on yksi Ruotsin, yksi Viron ja yksi Turkin kansalainen. Kaikki ovat hiljaa. Yksi heistä on lautassa ilman vaatteita.
Tunteja kestänyt taistelu palkitaan, kun Ronnebystä uppoamispaikalle, noin 40 kilometriä Utön saaresta eteläkaakkoon, saapuneen helikopterin pelastusmiehistö poimii nelikon turvaan.
Helikopteri on Hangossa kello 6.50. Itärannalta mitataan ruumiinlämpö. Tulos: 31,7 astetta.
Välttyi paniikilta
Estonia upposi, koska aluksen keulavisiirin lukot eivät kestäneet vasta-aallokon painetta. Visiiri irtosi, ramppi aukesi ja vesimassat syöksyivät autokannelle.
989 ihmisestä eloon jäi 137. Itärannan 55-henkisestä matkaseurueesta ei jäänyt henkiin Itärannan lisäksi kukaan.
- Se on ihmeellistä. Olin ollut merillä nuoruudessani, enkä mennyt paniikkiin, Falunissa Ruotsissa asuva Itäranta miettii pelastumisensa syitä Iltalehdelle.
Itärantaa mainitsee kokeneensa kohtalokkaan yön aikana 5-7 hetkeä, joista ei normaalisti selviä: välillä hän liukui pelastuslautan katolla päin merta, jossakin välissä häneltä lähti taju.
Ala-Lahden mukaan kriisitilanteissa pärjäävät ne, jotka osaavat reagoida heti.
- Osalla toimintakyky katoaa, joillakin käy yksinkertaisesti tuuri, Ala-Lahti arvioi.
Estonian uppoamisesta tulee ensi syyskuussa kuluneeksi 20 vuotta. 47 vuotta Ruotsissa asunut Itäranta kertoo, että hän ajattelee onnettomuutta lähes päivittäin. Hän tuntee edelleen syyllisyyttä eloonjäämisestään.
- Totta kai. Selviämisessä auttoi kova työnteko, sai ajatukset muualle. Monet pelastuneista olivat aika masentuneita, Itäranta toteaa.
Ala-Lahden pelastusyksikkö nosti merestä turvaan 42 ihmistä, joista useat olivat nuoria miehiä. Itärantaa kädestä tarttunut tyttö ei tiettävästi ollut pelastuneiden joukossa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013122317787966_uu.shtml
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan sama...
Pistä paremmaksi, kerro meille merkittävämpi risteily.
Muistan Estonian uppoamisen jälkeisin aamun kuin eilisen päivän. Siitä olen jotakuinkin varma, ettei syyskuussa satanut vielä lumiräntää, vaikka keli kamala olikin.
Joo. Tuona aamuna Iltiksen lööpin pääuutinen oli, että joku näyttelijä oli purrut toista korvaan.
Estonian uppoamis ajankohtana iltiksen tuon aamun painos oli jo menossa jakeluun kauppoihin.