Päättyikö nolosti

Tässä yksi tarina, josta et ehkä tykkää.

Kauan sitten kävi oppikoulua laiska poika, joka ei viitsinyt lukea. Hän oli jo toisella luokalla ja ruotsin kokeista tuli ala-arvoisia jatkuvasti. Äiti yritti hyvällä ja pahalla, olipa valmis antamaan jopa piiskaa, mutta poika oli täyttänyt jo 13 vuotta ja oli isokokoinen, niin ei siitä mitään tullut. Isää laiskurilla ei ollut.

Tuli joulu ja todistuksessa komeili ruotsin nelonen. Äiti motkotti ja osoitti mieltään monella tapaa. Mutta yllätyksenä poika sai kuulle, että heille toisi lahjat tänä vuonna joulupukki. Sellaista ei ollut perheessä tapahtunut enää parin vuoteen. Tuli aatto ja pukki juuttisäkki selässä. Alkoi lahjojen jako. Poika yritti mielessään arvailla, kuka pukki mahtoi olla, mutta ei hän kuitenkaan päässyt selvyyteen asiasta. Aika pitkä ja harteikas tuo oli. Kylän toisessa laidassa asui pitkä nuorimies. Mutta tämä setä, joka jakeli lahjoja heidän talossaan, vaikutti vanhemmalta ja rotevammalta. Tyhjän säkin pohjalta ”turkkinurinsetä” kaivoi vielä koivurisun ja luki siinä olevasta lapusta seuraavan tekstin. "Tämä on Allulle ahkerasta ruotsinkielen opiskelusta ja pukki suorittaa piiskauksen omakätisesti ja välittömästi."

Allu lamaantui niin, ettei hän päässyt istuimeltaan ylös, eikä hän olisi muutenkaan halunnut mennä piiskaa hakemaan. Mutta pukki oli tehtäviensä tasalla, hän auttoi pojan ylös ja saman tien myös häneltä housut alas. Allulla ei ollut paljoa kokemuksia miehistä ja siksi hän hämmästyi valtavasti pukin voimia, niitä vastaan oli aivan turha taistella. Pukki ei tainnut edes huomata, kuinka poika yritti rimpuille itseään vapaaksi otteesta.

Pukki antoi piiskaa paljaille pakaroille rauhalliseen tahtiin, koska hänen mielestään kuritus pysyi sitä kauemmin mielessä mitä kauemmin se kestää. Allu itki ja taisteli pukin sylissä mahallaan, välistä hän heittäytyi aivan veltoksi ja yritti pyydellä pukkia lopettamaan. Mutta pukki tiesi kuinka kauan piti jatkaa, ei hänen tarvinnut edes räpsiä lujasti, sillä häpeä pehmittää pojan aikanaan. Lopulta Allu uskoi, että hän ei tästä mihinkään pääse, pukki pystyy piiskaamaan hänen pakaroita vaikka aamuun asti. Niinhän siitä sopimus lopulta syntyi. Se kuului: Jos laiskalla pojalla on keväällä todistuksessa nelonen tai vitonen jossakin aineessa, niin pukki tulee piiskaamaan hänet uudestaan.

Allu ei saanut koskaan tietää kuka tuo pukki oli. Mutta hän sai aikanaan valkolakin, eikä edes lukioaikana todistuksessa ollut yhtään viitosta, sillä hän muisti selvästi, että pukki oli iso ja pelottavan riski jätkä.

Sellainen tarina kirjoitti:

Tässä yksi tarina, josta et ehkä tykkää.

Kauan sitten kävi oppikoulua laiska poika, joka ei viitsinyt lukea. Hän oli jo toisella luokalla ja ruotsin kokeista tuli ala-arvoisia jatkuvasti. Äiti yritti hyvällä ja pahalla, olipa valmis antamaan jopa piiskaa, mutta poika oli täyttänyt jo 13 vuotta ja oli isokokoinen, niin ei siitä mitään tullut. Isää laiskurilla ei ollut.

Tuli joulu ja todistuksessa komeili ruotsin nelonen. Äiti motkotti ja osoitti mieltään monella tapaa. Mutta yllätyksenä poika sai kuulle, että heille toisi lahjat tänä vuonna joulupukki. Sellaista ei ollut perheessä tapahtunut enää parin vuoteen. Tuli aatto ja pukki juuttisäkki selässä. Alkoi lahjojen jako. Poika yritti mielessään arvailla, kuka pukki mahtoi olla, mutta ei hän kuitenkaan päässyt selvyyteen asiasta. Aika pitkä ja harteikas tuo oli. Kylän toisessa laidassa asui pitkä nuorimies. Mutta tämä setä, joka jakeli lahjoja heidän talossaan, vaikutti vanhemmalta ja rotevammalta. Tyhjän säkin pohjalta ”turkkinurinsetä” kaivoi vielä koivurisun ja luki siinä olevasta lapusta seuraavan tekstin. "Tämä on Allulle ahkerasta ruotsinkielen opiskelusta ja pukki suorittaa piiskauksen omakätisesti ja välittömästi."

Allu lamaantui niin, ettei hän päässyt istuimeltaan ylös, eikä hän olisi muutenkaan halunnut mennä piiskaa hakemaan. Mutta pukki oli tehtäviensä tasalla, hän auttoi pojan ylös ja saman tien myös häneltä housut alas. Allulla ei ollut paljoa kokemuksia miehistä ja siksi hän hämmästyi valtavasti pukin voimia, niitä vastaan oli aivan turha taistella. Pukki ei tainnut edes huomata, kuinka poika yritti rimpuille itseään vapaaksi otteesta.

Pukki antoi piiskaa paljaille pakaroille rauhalliseen tahtiin, koska hänen mielestään kuritus pysyi sitä kauemmin mielessä mitä kauemmin se kestää. Allu itki ja taisteli pukin sylissä mahallaan, välistä hän heittäytyi aivan veltoksi ja yritti pyydellä pukkia lopettamaan. Mutta pukki tiesi kuinka kauan piti jatkaa, ei hänen tarvinnut edes räpsiä lujasti, sillä häpeä pehmittää pojan aikanaan. Lopulta Allu uskoi, että hän ei tästä mihinkään pääse, pukki pystyy piiskaamaan hänen pakaroita vaikka aamuun asti. Niinhän siitä sopimus lopulta syntyi. Se kuului: Jos laiskalla pojalla on keväällä todistuksessa nelonen tai vitonen jossakin aineessa, niin pukki tulee piiskaamaan hänet uudestaan.

Allu ei saanut koskaan tietää kuka tuo pukki oli. Mutta hän sai aikanaan valkolakin, eikä edes lukioaikana todistuksessa ollut yhtään viitosta, sillä hän muisti selvästi, että pukki oli iso ja pelottavan riski jätkä.

Juu. Tää oli parempi.

rohkeesti juttua kirjoitti:

Juu. Tää oli parempi.

Rohkeesti juttua, kirjoitapa sinä vuorostasi jokin tarina tänne! Saisin vähän vihiä, millainen sen tarinan pitää olla. Ei synny ennen sitä mitään inspiraatiota.