"en kuitenkaan ymmärrä sen enempää vl tulkintoja laupiaasta samarialaisesta" http://keskustelu.suomi24.fi/node/11890847#comment-65051337
Mikä on vl-tulkinta laupiaasta samarialaisesta kästyksesi mukaan? Mitä et siinä ymmärrä? Nämä taustatiedot tarvitsen jatkokeskustelua varten.
Mikä on vl-tulkinta laupiaasta samarialaisesta kästyksesi mukaan? Mitä et siinä ymmärrä? Nämä taustatiedot tarvitsen jatkokeskustelua varten.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kukahan siellä oli Joonaa päästämässä kun hää kalan mahasta huuteli Herran puoleen ?
Mikähän selitys sellaiseenkin mahtais olla täällä jumalanvaltakunnassa ?!
...siis suoraan sanoen viittaan kinttaalla koko porukan selityksille okoot kyse mistä tahansa, niin kaikki on rakennettu tukemaan sitä mailman ainutta porukkaa, joka on jopa jakautunutkin ympr mualimaa kymmeniin osiin, Raamatun totuus ei heitä kiinnosta sen enempää kuin luterin porukkaakaan.
xx
Sitä versiota missä pahoinpidellystä matkalaisesta tulee syntinen joka pitää viedä Jumalan valtakuntaan eli majataloon hoitoon ja mukaan annetaan rahaa (mitä nyt sitten merkitsivätkään)
Kun kokonaan sivuutetaan se asia pitäiskö meidän tukia omaa sydäntämme ja omaa suhtautumistamme toisiin ihmiseen se kokonaan sivuttetaan. Mitään pistosta ei vl perinnesaarnaaja tunne omasta tekemisestään ja siitä onko hänen oma suhteensa kunnossa. Ei Jeesus tässä opetuksessaan sellaista opeta kuin vl perinnesaarna liekö sekin sitten H Saaren tulkintoja.
Laupuaan samarialisen opetus alkaa keskustelulla:
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Sitten Jeesus opettaa pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta.
Minäpä nostaisin tähän nyt esimerkiksi sen ihan tekstianalyysin ilman sen kummempaan kristillistä nkökulmaa näin ihan alkuun eli sen mitä ihan oikeasti lukee siinä tekstissä.
http://www.teolinst.fi/luennot/files/LT121108.pdf
Sitä taustaa vastaan on hyvä miettiä onko kristikunnan yleinen tulkinta lähempänän meitä vai joku muu.
Minulle itselleni oleellinen on se minkä exegeetti nostaa lopussa esiin:
"Kertomuksen taustalla voidaan havaita teologinen painotus, joka on tuttua Jeesuksen muustakin opetuksesta. Se miten Jumala toimii, mitä häntekee, paljastaa hänet universalistiksi. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille, hänen rakkautensa ei tunne rajoja.
Jeesuksen seuraajien tulisi ottaa hänestä oppia, olla täydellisiä eli tasapuolisen hyviä, Matt 5:45. Näin he ovat isänsä lapsia. Kynnyskysymys on juuri vihollisen tai vierasheimoisen kohtelu. Käsky rakastaa vihollista on tutkijoiden mukaan ainoista varhaiskristillisen pareneesin omintakeisia kehotuksia, eikä se ole lyönyt itseään läpi nykypäivänkään kristillisyydessä. Joskus jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoillaan hiljaa rakkaiden ihmisten puolesta. Milloinkahan pappi johdattaisi rukoukseen meille hankalien, suorastaan vihamielisten ihmisten puolesta?"
Tähän samaan kristikunnan kristinuskon lähtökunnasta lähtevään sanomaan ja tulkintaan minä liittäisin ortodoksisen kirkon opetussaarnan:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Laupias_samarialainen_(2._opetuspuhe)
Myös toisessa saarnassa, missä on esillä se keneltä olemme valmiita ottamaan apua vastaan on meille ajattelemista.
"Tämän äärimmäisen vertauksen opetuksena olikin se, että apu ei välttämättä tule omilta lähimmäisiltämme ja vaan ventovierailta. Kenties jopa sellaisilta ihmisiltä, joita me pidämme vihamiehinämme. "
lähde: http://www.ortodoksi.net/index.php/Laupias_samarialainen_(opetuspuhe)
Minulle laupias samarialainen kertomuksena on kristinuskon ydinkertomuksia.
Sen sijaan, että tuntisi oman syntisyytensä, vanhoillislestadiolaien asettuu samarialaiseksi ja kokonaan sivuttaa sen Jeesuksen puheen ytimen, missä on tarkoitus puhutella meidän jokaisen "julkisivua" ja sitä mitä meillä itse kullakin on sen "julkisivun" takana. Jeesus näkee meidän omaan sisimpäämme tänäkin päivänä.
Tämä laupiaan samarialaisen selitys jää kesken, tietämättömyyttään joka kerta, kun se palstalle tuodaan.
Nyt se on ainakin kahdeskymmenes kerta, eikä vieläkään ole tajuttu Jeesuksen opetuksen varsinaista fokusta.
Lähtökohtahan on, että lainopettaja (ehkä pappi, tai piispa, joka tapauksessa vaikutusvaltainen opettaja, koska Jeesus otti Hänet vastaan hetki sen jälkeen, kun yli 70 opetuslasta palasi matkaltaan.
Hän oli juuri silloin työllistetty.
Pappi siis kysyy Jeesukselta, jota Hän kutsuu opettajaksi, eli tietää Hänet itseään suuremmaksi; : "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" ( Luuk. 10,25).
Jeesus vastasi aina juutalaiselle lain soveltamisen kautta, kuten nytkin, jae 26; "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
Jeesuksen kysymys oli siis, MITÄ YMMÄRRÄT LAIN MÄÄRÄÄVÄN ( ei kristinuskon). Tätä ei voi selittää sillä, mitä ME SILLÄ NYT YMMÄRRÄMME, vaan mitä Jeesus SILLOIN KYSYI, lain mukaan.
Seuraavassa jakeessa mies vastaa, LAIN MUKAAN; koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Tässä Hän vastaa Jumalan antaman ohjeen, mizvan mukaan, 5. Moos. 6;5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
Tässä vastuksessa ei ole mitään Kristukseen viittaavaa, Hän eli lain alla ja Jeesus tiukkasi juuri LAKIA.
Tätä ei voi selittää kristillisesti, koska kysymys on jumalallinen.
Homma siellä niin, että Jeesus sanoo, jae 28; Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.
Mies kuitenkin tajusi, että Jeesuksella on jotain uutta OPETTAJANA mielessä.
Hän alkoi osoittaa, että kun Hän totuttaa lakia, kuten Jeesuskin (rikkomatta sitä) ja jatkoi; "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Se kuului juuri lain piiriin, lähimmäinen. Tukena Hänellä oli lain kohta; (3. Moos 19;18) Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.
Oma kansa oli fokus, muihin ei saanut edes koskea, pakana oli saastainen. Vain Hän oli lähimmäinen.
Tähän Jeesus otti vertauksen miehestä, joka oli menossa Jerusalmiin, alkaen jakeesta 30, jossa puhutaan JUURI lähimmäisestä, minkä muutoksen Jeesus juuri toi juutalaisille.
Mies oli piesty verille.
Jakeen 31 mukaan tuli pappi, ja seuraavan jakeen mukaan paikalle tuli leeviläinen, siis pappi Hänkin. Hän ei voinut tietää, onko piesty pakana vai jude, mutta päältäpäin verissä päin, joka ratkaisee juutalaiselle.
Laki kieltää koskemasta pakanaan, vainenkin veriseen, tai kuolleeseen; 4 Moos. 16:26 Ja hän puhui seurakunnalle sanoen: "Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä KOSKEKO MIHINKÄÄN, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien HEIDÄN SYNTIENSÄ tähden."
Hän siis jatkoi, varmaan kaukaa kiertäen matkaansa, LAKIIN perustuen. Sitähän Jeesus juuri kysyi.
Jakeessa 33 kerrotaan samarialaisesta, joka on puoliksi juutalainen.
Hän auttoi.
Tässä auttajassa ilmenee myös hermeneuttinen totuus meille juuri siinä, että auttaja oli juuri samarialainen, joka ei käynyt juuri oikeuteenkaan todistajakasi, kuten ei paimenkaan.
Hän oli yhteiskunnan pohjasakkaa ja Jeesus valitsi juuri Hänet auttajaksi, kuten nytkin.
Jeesuksen käyttöön otetaan juuri niitä, joita kukaan ei heti tajua.
Se sitten, kun väitetään että majatalo olisi Jumalan Valtakunta (joksi SRK pakanallisesti itsestään puhuu) on täyttä mielikuvitusta.
Majatalo on käsite, ”turva Jeesuksessa” ja samarialainen on se lähetys- saarnaaja, tai lähimmäinen joka ”hakatun ihmisen” vie Jeesuksen luo ja mahdollistaa Hänelle pelastuksen.
Maksu on se itsenä likoonpano, ja sitä jatketaan, jos harjautumista tapahtuu.
Ylipäätään on hyvin pakanallista puhua, että Jumalan Valakunta on jo täällä.
Valathan on saata..nan. Hänelle se on annettu ja jopa Jeesuksen visiitti tänne oli saata..naa vastaan taistelu, eikä ihmisiä, sillä HÄN OLI SAATA..NAN MAAMPERÄLLÄ.
Jumalan Valtakunta tulee vasta sitten, kun saata..na on sidottu.
Kes.
"Sitä versiota missä pahoinpidellystä matkalaisesta tulee syntinen joka pitää viedä Jumalan valtakuntaan eli majataloon hoitoon ja mukaan annetaan rahaa (mitä nyt sitten merkitsivätkään)"
Lutheria aiheesta:
"Sitte panee samarialainen haavoitetun juhtansa päälle: Hän itse, Herra Kristus, kantaa meitä, me makaamme hänen hartioillansa ja olkapäillänsä. Tuskin löytyy koko evankeliumissa suloisempaa esimerkkiä, kuin koska Herra Kristus Luuk. 15 vertaa itsensä paimeneen, joka kantaa olallansa kadonneen lampaan takaisin laumaan. Vielä tänä päivänä hän näin kantaa. Lammashuone eli maja on kristikunta täällä maailmassa, jossa meidän täytyy vähän aikaa viipyä. Isäntä on Jumalan sanan ja evankeliumin saarnaajat, joiden tulee korjata ja hoitaa ihmisiä."
Toht. Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-postilla. Suom. J.E. Ahlgren. 5. painos Helsinki 1908 (SLEY). Kolmantenatoista sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä.
Sivuuttaako Lutherinkin selitys jotain oleellista asiassa? Minusta se on yhtenevä vl-selityksen kanssa.
Vl-seuroissa käydään läpi yleensä molemmat puolet: meidän on autettava hädänalaisia aineellisesti ja hengellisesti, että meitäkin autettaisiin hädänalaisina.
Kesitakselle:
Luuk.17:20 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta,milloin Jumalan valtakunta
tulee,hän vastasi:"Ei Jumalan valtakunta tule niin,että sen tulemista
voidaan tarkkailla"
17:21 Eikä voida sanoa:"Se on täällä" tai "Se on tuolla".Jumalan valta-
kunta on teidän keskellänne.
Olisi hyvä ,jos hillitsisit hieman itseäsi tuodessasi julki tulkintojasi ja lopet-
taisit väärät itsevarmat opetuksesi.
""Olisi hyvä ,jos hillitsisit hieman itseäsi tuodessasi julki tulkintojasi ja lopet-
taisit väärät itsevarmat opetuksesi.""
Samaa toivon sinullekin!
Luuk. 22:16
sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
Luuk. 22:18
Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
Minusta Luther on kadottanut jotakin olellista, jos hän on sen näin tulkinnut, mutta mielenkiintoista, että se on Lutherin tulkinta.
Minusta Kes ja exekeetti siinä linkissäni ovat paljon oikeammilla jäljillä.
Ortoksinenkin kirkko tosin tuntee myös tämän kirkko parantajana tulkinnankin, mutta siinäkin asetetaan ihminen itse toiseen asemaan miettimään suhdettaan lähimmäiseen. Siinä näkyy vanhojen kirkkojen toinen tulkinta diakonian pohjasta. Minä uskon että Jeesuksen vertauksen ydin ei ole luottaa armoon vaan asettaa meidät samarialaisen kysymysten ääreen. Onko Lutherin tässä kohden vaikeampi kuin tämän exegeetin irtautua siitä vanhan kirkon näkemyksestä mikä on rakkauden tekojen merkitys, ja siksi Luther kiertää meille asetetun kysmyksen. Kes on tässä kohden aivan oikeassa, kyseessä on juutalaisen ja kristillisen opetuksen rajakohdasta, joss Jeesus juutalaisena opettaa.
Lainaan tähän vielä ortodoksista lähdettä kahdessa osassa lainattuna, jotta Lutherin tekstin tausta ehkä aukeaa paremmin.
http://www.junes.fi/analogi/teksteja/6-2010/koyhat_ovat.php
Kirkko on sairaala
Laupias Samarialainen on ehkä parhaimpia Kristuksen opetuksia oikeasta, toimivasta diakoniasta. Samarialainen saa apua haavoihinsa, ja häntä hoidetaan myös muulla tavoin majatalossa. Kirkkoisät jo varhain samaistivat majatalon ja kirkon ja sairaalan, jossa meidät hoidetaan terveeksi, jopa synnin sairaudesta. Idässä on hyvin voimakkaasti ollut terapeuttinen lähestymistapa syntiin. Synti nähdään meissä sairautena, se ei kuulu alkuaan meidän olemukseemme, joka on Jumalan kuva, vaan se on sairaus, joka meissä on.
Kristus on todella sielun ja ruumiin lääkäri, joka parantaa meidät. Parantuminen ilmenee siinä, että me pyrimme rakastamaan jokaista niin kuin Jumala rakastaa, pitämään kaikesta huolta niin kuin Jumala pitää huolta. Se on eräs tärkeimpiä sielun ja sydämen terveyden merkkejä. Se kasvaa meidän kristillisestä ihmiskuvastamme, niin kuin luomiskertomuksesta luemme, että Jumala loi meidät kuvakseen ja kaltaisuuteensa eli kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi. Kolmiyhteinen Jumala on meille kristillisessä perinteessä aina syvimmän rakkauden, ykseyden ja jakamisen esikuva. Kolminaisuuden elämä on yhtä jakamista, antamista ja vastaanottamista. Se on yksi rakkauden jatkuva liike, josta maailma on saanut alkunsa. Ihminen syntyi kolmiyhteisen Jumalan ikoniksi eli kuvaksi tähän maailmaan. Meidän tehtävämme on kasvaa kohti tuota Jumalan kaltaisuutta ja kasvaa ennen kaikkea rakkaudessa, koska Jumala on rakkaus.
Jatkoa lähteestä:
http://www.junes.fi/analogi/teksteja/6-2010/koyhat_ovat.php
Rakkaus on nimeni
Diakoniatyö saa yksilötasolla voimaa ihmisen syvimmästä olemuksesta Jumalan kuvana. Kun me ymmärrämme syvällä tavalla identiteettimme kristittyinä, niin jo siitä se kasvaa. Syvin identiteettimme Jumalan kuvana on siinä, että meidät on luotu rakkaudesta ja rakkautta varten, koska Jumala on rakkaus. Tästä Thomas Merton kirjoittaa: ”Rakkaus on minun olemukseni, se on minun todellinen identiteettini, rakkaus on minun nimeni.” Paremmin ei voi kuvata kristillistä ihmiskäsitystä.
Laupias Samarialainen antaa parhaimman esimerkin diakoniasta: se merkitsee toisen ihmisen tilanteen huomaamista ja tiedostamista. Nykyihmiselle on vaikeaa tiedostaa toisten tilannetta, ja jos emme siihen kykene, emme pysty auttamaankaan. Kertomuksessa papit ja leeviläiset eivät tiedostaneet apua tarvitsevan miehen tilannetta, vaan menivät ohitse. Laupias Samarialainen, sekakansaan kuulunut ja halveksittu, tiedosti pahoinpidellyn tilanteen, armahti häntä ja tunsi myötätuntoa häntä kohtaan. Samarialainen halusi auttaa. Tässä on raamatullisen diakonian parhaimpia esimerkkejä.
Kolmas diakoniaa kuvaava Kristuksen kertomus on kuvaus viimeisestä tuomiosta: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:34–40) Tätä kreikkalaiset kirkkoisät voimakkaasti siteeraavat, ja heidän näkemyksensä diakoniasta kasvaa tämän kertomuksen pohjalta.
Kertomuksessa Kristus samastuu köyhien, sairaiden ja puutteenalaisten kanssa. Tässä tulee esiin sakramentaalinen köyhistä ja puutteenalaisista huolehtiminen: Kristus tulee heidän persoonassaan luoksemme. Eukaristisen uhrin ja lähimmäisen auttamisen välillä ei ole eroa, sama Kristus on läsnä eukaristiassa kuin puutteenalaisen köyhän ihmisen persoonassa. Siksi liturgiaa täytyy jatkaa liturgian jälkeen arjen elämässä, kaikkialla, missä on mahdollista palvella Kristusta lähimmäisessä.
Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä Johannes Teologi samaistaa toimivan rakkauden ja Jumalan tuntemisen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä on äärimmäisen vaikea toteuttaa. Samoin apostoli Jaakob, Herran veli ja Jerusalemin ensimmäinen piispa, puhuu kirjeessään rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta ja että usko ilman tekoja on kuollut. Luterilaisessa Suomessa tätä ajatusta on haluttu väheksyä, vaikka Jaakobin näkemys edustaa aidosti varhaisen kirkon perintöä.
Minä todellakin toivoisin keskustelua samarialaisen kertomuksesta ihan erilaisten tulkintojen pohjalta. Onko mahdollista luterilaisessa kontekstissa nähdä samarialainen ei Kristuksena vaan ihmisenä, ja asettaa se Jeesuksen kysymyksenasettelu koskemaan meitä itseämme ja kysymys niin että autammeko me niitä, joita emme automaattomaattisesti pidä "meikäläisinä" ja otammeko vastaan avun sellaiselta, joka on halveksittu "samarialainen" ja "vähemmän arvoinen".
Oma tulkintani lähtee tuosta Lutherin tulkinnasta ja se on yhtenevä vl-tulkinnan kanssa. Tuonkin raamatunkohdan keskeisin sanoma on hengellinen: Kristus nostaa ja kantaa langenneen syntisen Jumalan valtakuntaan hoitoon.
Ajallinen puoli on toinen. Ajallista apua tarjoan ja otan vastaan uskonnosta riippumatta. Voin auttaa ateistia ja voin ottaa apua vastaan ateistilta.
Hengellisissä asioissa en hae apua Jumalan valtakunnan ulkopuolelta.
Vierastan ajattelutapaa, että joku olisi "vähemmän arvoinen". Naapurissa asuu henkisesti sairas mummo kahden niin ikään lääkityksellä olevan aikuisen lapsensa kanssa. Hän on usein apua vailla ja toisinaan ottaa myös meidän lapsiamme heille leikkimään. Olisi inhimillistä sijoittaa itsensä hänen/heidän yläpuolelleen, mutta olisi se myös hirveän pöyhkeää.
Monia raamatunkohtia voidaan selittää eri kanteilta ja eri painotuksin. Kun pidetään lähtökohtana se, että laupiaan samarialaisen vertauksen syvin sanoma on hengellinen syntisairaan auttaminen, kaikki diakoniaa tukevat tulkinnat ovat ok. Mutta jos pääsanoma viedään, jäljelle jää vain ajallinen puoli. Tosiasiahan on, että toisia eivät auta vain "hyvät" kristityt. Sellaiseen pöyhkeään ajattelutapaan olen usein törmännyt. Myös ateistit, muslimit, hindut, buddhalaiset jne. voivat auttaa yhtä lailla toisia kuin kristityt. Lähimmäisen auttaminen yksinään ei ole koskaan oikean, elävän uskon tunnusmerkki. Se on elävän uskon hedelmä, mutta ulkonaisesti samanalaista auttamista tekevät monet, monet muut ihmiset. Uskonnollisilla ihmisillä motiivina usein paremman maailman lisäksi parempi osa kuoleman jälkeen. Uskonnottomat ihmiset usein sanovat ylpeästi, että he auttavat vain puhtaasta sydämestä ilman palkkion toivoa ja rangaistuksen pelkoa. Tosiasiassa heilläkin on paremman maailman lisäksi usein motiivina hyvin inhimillinen tekijä: oma maine.
Katsomme sitten samarialaisen kertomusta eri näkökulmasta. Sinä näet auttamisen ulkoisena ja kuvaat sitä näin:
"osiasiahan on, että toisia eivät auta vain "hyvät" kristityt. Sellaiseen pöyhkeään ajattelutapaan olen usein törmännyt. Myös ateistit, muslimit, hindut, buddhalaiset jne. voivat auttaa yhtä lailla toisia kuin kristityt. Lähimmäisen auttaminen yksinään ei ole koskaan oikean, elävän uskon tunnusmerkki. Se on elävän uskon hedelmä, mutta ulkonaisesti samanalaista auttamista tekevät monet, monet muut ihmiset. Uskonnollisilla ihmisillä motiivina usein paremman maailman lisäksi parempi osa kuoleman jälkeen. Uskonnottomat ihmiset usein sanovat ylpeästi, että he auttavat vain puhtaasta sydämestä ilman palkkion toivoa ja rangaistuksen pelkoa. Tosiasiassa heilläkin on paremman maailman lisäksi usein motiivina hyvin inhimillinen tekijä: oma maine."
Minä katson sitä siitä suunnasta, että suljemme silmämme ja sydämemme toisen ihmisen hädältä. Syntikäsityksessä on siis meillä se ero, että minä koen samarialaisen kertomuksen kohdistuvan omaan syntisyyteeni kun taas ulkoistettu syntisyys tarkoittaa sitä että epäuskoinen viedään jumalanvaltakuntaan, jolloin se koskettaa toisen ihmisen syntisyyttä kuin omaa. "me hoidamme sen toisen syntisen sinne jumalanvaltakuntaa". Näin minä sen seurapuheen olen kokenut.
Olen sinun luterilainen kanssasi samaa mieltä siitä että auttamista tekevät ulkonaisesti samalaista auttamista tekevät monet muut ihmiset. En luterilaisena kuitenkaan voi ajatella että minulla olisi parempi osa kuoleman jälkeen sen takia että tekisin tätä auttamista.
Minä uskon, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, siis syyllisiksi syntiin mutta armohan tarkoittaa sitä että meidät silti vapautetaan rangaistuksesta. Eihän maallinenkaan armahdus kohdistu syyttömiin vaan syyllisiksi todettuihin.
Kiitos keskustelusta luterilainen. Olet ottanut esiin näkökulman luterilaiseen tulkintaan, joka on minulle jäänyt täysin vieraaksi, lutherin tulkintaa en ole kuullut yhdenkään papin saarnassa evl kirkossamme. En edes ns. perinteisten saarnojen sisältönä. Minä kun olen kuunnellut enemmän saarnoja sellaisilta, jotka ovat minua vanhempia ja minäkään en ole ihan nuori.
### Uskonnollisilla ihmisillä motiivina usein paremman maailman lisäksi parempi osa kuoleman jälkeen. ###
Ei rakenneta mitään tikapuita taivaaseen, mikä ajatus tulee usein mieleen, kun vl-puhuja puhuu vain ME-hengessä auttamisesta.
Pimeydessä elät "44-22".
Matt.6:33 Etsikää ennenkaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen
vanhurskasta tahtoaan,niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Luuk.8:10 Hän sanoi:"Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan
valtakunnan salaisuudet,mutta muille ne esitetään
vertauksina,että nähdessäänkään eivät näkisi ja kuullessaan
eivät ymmärtäisi".
Ei kai Jeesus olisi käskenyt etsimään Jumalan valtakuntaa maan päältä,
jos sitä ei olisi ollut ja Luukkaan mukaan Jeesus toteaa omiensa saa-
neen oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet,muut ovat
sokeita ja ymmärtämättömiä niistä.
## Sen sijaan, että tuntisi oman syntisyytensä, vanhoillislestadiolaien asettuu samarialaiseksi ja kokonaan sivuttaa sen Jeesuksen puheen ytimen, missä on tarkoitus puhutella meidän jokaisen "julkisivua" ja sitä mitä meillä itse kullakin on sen "julkisivun" takana. Jeesus näkee meidän omaan sisimpäämme tänäkin päivänä. ###
Etsivä-xx puhuu asiaa! Vaikea on minun vanhoillisena se myöntää, mutta näin se asia on! Tämä vie myös kokonaan pohjan pois tuomita ulkopuolisia epäuskoisiksi, samoin kuin tekee tyhjäksi "Vain ME"-ajattelun!
Kaikki selitykset mm jumalanvaltakuntaan viemisestä samarialaisen kohdalla ovat aivan naurettavia ja hengettömiä selityksiä, joita ei voi kuin ihmetellä ja todeta, kuinka kaikki vääristyy kun alkunappi on väärässä lovessa.
Koittaistte nyt ottaa huomioon, ettei Jeesusksen aikana ei lestoja ollut mitään haaraa, eikä Raamattua olekirjoitettu teitä varten eikä harhaisia oppejanne varten.
mutta se nyt on selvää ettei siellä joukossa kukaan ajattele omilla aivoillaan eikä omalla Jumalan Hengellä, vaan kaikki tulee sieltä pöntäöstä milloinminkakinlaisena sammakkona kuulijoille.
ja he raukat uskoo joka sanan. onhan se erehtymätöntä jumalanvaltakuntaa.
Eihän koko vertauksessa ole kys e muuta kuii siitä kuka on minun lähimmäiseni, ja kuinka kristillisessä formaatissa, uudestisyntyneenä uskovana suhtaudun apua tarvitsevaan oikein !
Ja sitten talutetaan näyttämölle ihmisryhmä toisensa jälkeen ja seurataan heidän suhtautumistaan maassa makaavaan ihmisen.
mitä ihmeen vaikeaa tässäkin voi olla että siitä pitää keskustella ja nähdä siinä jumalanvaltakuntia j amitä kukin näkeekin, kun mistään sellaisesta ei ole kyse !
milloin heräätte !
¤¤¤¤ Kaikki selitykset mm jumalanvaltakuntaan viemisestä samarialaisen kohdalla ovat aivan naurettavia ja hengettömiä selityksiä, joita ei voi kuin ihmetellä ja todeta, kuinka kaikki vääristyy kun alkunappi on väärässä lovessa. ¤¤¤¤
Tuo on totta!
Raamattu kehoittaa:
Matt. 6:33
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."
Ensin etsitään Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan Jeesuksessa Kristuksessa ja sen jälkeen kaikki muu annetaan mm. seurakunta, sakramentit ym. Vanhoilliset opettavat väärin, että ensin etsitään seurakunta, niin kaikki tämä teille annetaan mm. Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa (synninpäästö). Eikö tämä ole vähän kummallista?
Ookkona vähän pölöjä
## Vanhoilliset opettavat väärin, että ensin etsitään seurakunta, niin kaikki tämä teille annetaan mm. Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa (synninpäästö). ##
Nyt tajusin! Tosi on!