Olet se ketä ajattelen ja ajatus, johon kietoudun, vaikka tunnemme toisemme vasta niin kevyesti, ohimennen, mutta niissä hetkissä tuntuu koko maailmankaikkeuden paino, universumin keskipiste, jota aika karttaa ja kun olemme kahden tuntuu kuin muurit putoaisivat, valtiot katoaisivat ja olemme toinen toisellemme yhtä, totta, enemmän kuin muille ja en pelkää sinun kanssasi, annan sinun nähdä ne hauraat rajani, jotka yritän muilta kätkeä, sen kehrätyn sisimmän, joka on arka ja olen vain yksinäinen, joka haluaa kurottaa sekä tavoittaa, jakaa tämän maailman, tulla lainatuksi kirjastosta, enkä palata sinne koskaan takaisin.
Ex libris
Saharan silmä
6243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi että olla taidokkaasti kirjoitettu kaunis teksti.
Ihan kuin minun sielunelämästä.Liityn tähän tarinaan mukaan.
Mitä jos ilman tata kirjaa ei voi elää? Mutta kuin tätä kirjaa lukee joku muukin.
Se harmittaa...
Tähän on oikeastaan hyvä lopettaa. Vuoden viimeiseen päivään ja jättää nämä palstat. Hän ei ole mikään kaukainen muusa, vaan todellinen - tyyni sekä vaitelias, mykän vuoren sensei, joka vartioi omaa Shangri-Lan valtakuntaansa.
On todella kiinnostava kirjoitus - sattumalta huomasin sen vasta nyt. Hyvää oloa kirjoittajalle.
Tämä herätteli mieleeni uusia kysymyksiä, mutta ehkä ne kysytään kasvokkain häneltä . . . omalta ihmiseltäni.
Jotkut ihmiset ovat kuin simpukoita, jotka avautuvat vain harvoille ja valituille. Kun se ihme tapahtuu, tilanne on vastakappaleelle yllätyksellinen. Sisällä voi olla kätketty helmi, muille huomaamaton.
Tuo simpukkajuttu oli myös muuten osuvasti ja hyvin kerrottu, kuten aloituskin. kerrottu. Kuvastaa vähän meikäläistä. Helmestä ei ole tietoa.
Jätät sitten minut yksin... Kun en näe sinua ja viet viimeisenkin yhteyden, nyyh.