Olen pakahtua työpaikalla, jos tämä ihana, minua vanhempi nainen on töissä samassa vuorossa. Niin kaunis, ihana, aurinkoinen ja säteilevä ihminen
Ihana työkaveri
-77
1026074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 102
Vanhimmat
Minullakin on aivan ihana työkaveri:)
Mä niin tiedän tuon tunteen. Mä olin pitkään ihastunut maailman kauneimpasn naiseen työpaikallani, mutta olin varattu joten jäi pelkäksi haaveiluksi. Erottuani pyysin rohkeasti ulos ihastustani, mutta hän ei lähtenytkään toisen naisen matkaan. Sydämeni särkyi, mutta vain hetkeksi...onko ihan väärin haikailla hetskunaisen perään, siinä toivossa että hän vaikka muuttaisi mieltään, edes kokeilunhalussa?
Kysyjälle: onko tämä sinun ihastuksesi naisiin päin? Oletteko kavereita? Osaisiko hän aavistaa että sinulla tunteita häntä kohtaan?
Taas mä odotan huomista että näen sinut:) Haluaisin kertoa sulle sen miten ihastunut olen sinuun...mutta en uskalla...kun en meinaa uskaltaa edes puhua sulle mitään,huoh...sä olet niin hottis..
Missä te näette?
Mäkin odotan huomista ;)
En tiedä onko hän naisiinpäin vai ei... Bi tai hetero... Enkä tiedä yhtään osaako aavistaa. Ei olla kavereita työpaikan ulkopuolella.
Mulla meni vatsa ihan sekaisin näistä vastauksista ;)
No, en voi kun toiivotella onnea, mitä sitten ikinä tapahtuu tai haluat tapahtuvan! =)
Nim. Kohtalotoveri
Voi pientä ko rakkaus vääntää vatsaa.. pitää mennä lemmentohtorille.. Oletteko työkavereita vai ainoastaan työn vuoksi kohtaatte?
No jopas ulkopuolisiakin kiinnostaa... Työkaveri kyseessä ;) tänään taas näin hänet ja vatsa ihan sekaisin vieläkin, hymy korvissa :) ihana nainen
No kai ny kiinnostaa ko itte tykkään yhdestä, jonka kanssa ei olla työkavereita mutta työn merkeissä nähdään... Olen pyrkinyt vähentään vaan ei vähene.. ehkä joskus sä oot mun.
Juu sama täällä...voi kun mä tietäisin onko hän kiinnostunut naisista...
Anteeksi... Mä niin elättelen toivoa, että mun ihastus lukisi näitä viestejä... En kyllä tiedä itsekään miksi, koska en aio hylätä nykyistä parisuhdetta sen takia. Enkä aio pettää, vaikka mies varmaan hyväksyisi sen, jos naisen kanssa...
Tavallaan toivon, että menisi ohi tämä ihastus, kun töissä vaikeaa olla ja pelkään, että muut huomaavat mun hölmön käytöksen tietyn ihmisen lähellä ;) se nainen on vaan niin ihana
Joo tiedän tunteen.. hiukan haastavaa. Tämä stoori menee jo yli kaiken ymmärryksen. Yrittänyt unohtaa koko tyypin maailma laittaa hieman hanttiin siinä. Ihme yhteensattaumi tapahtuu. Mua ei enää yllätä jos tyypin vaikka sisko sattuisi asumaan mun naapurissa.
Iltavuorot on kyllä joskus mukavia tyttöjen kesken, ja siitä vielä maksetaan :) Tykkään niin mun työstä ja työkaverista :)
Täällä sama juttu... Aloitin vähän aikaa sitten uudessa työpaikassa ja heti ensimmäisenä päivänä tämä poikamainen ihana nainen vei jalat altani. Hän on minua huomattavasti vanhempi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen katse, hymy ja ilkikurinen virnistys saa polveni veteliksi. Olen aivan varma, että hän on naisiin päin.. Oma tilanteeni on vähän huono, en ole edes koskaan kertonut kenellekään tästä taipumuksestani. Tyydyn vain katsomaan sinua ihailevasti, kehumaan, hakeutumaan juttusillesi. Voi kun tietäisit. Jos huomaat minun katsovan hieman pidempään, niin iske vaikka silmää. En pahastuisi ollenkaan. :)
Mie vähän epäilinkii... ;D
Ei hitto, iik. Olenko paljastunu.
Mistä sä sen huomasit?
Siun salaisuus on turvassa. Hssst.
Missäspäin hiiri on? ;)
Tuskin on kukaan paljastunut, valitettavasti. Ainakaan minun kohdallani.. Huoh... Tämä poikanainen on niin ilo silmälle
Miksi et voi saada?
Ikäero ei ainakaan ole este, mutta en ehkä oo kovin kiinnostunut pelkästään seikkailusta...
Mutta eihän sitä koskaan tiedä! Pyydä leffaan tms. Tai sano jotain mistä en voi erehtyä.
En uskalla :/
Harmi, josset uskalla.
Jos olisit se miun työtoveri, niin uskaltaisit. ;)
Ai kuin nii ;)
No on nii rempsee tyttö. :D
Missä on rempsee tyttö? :)
Rajalla... ;D
Ollaankohan samalla Rajalla???
Vai ollaanko me sillä samalla rajalla.? Kun tämä mun niin ihana työtoveri sanoo mie ja sie. Ja meillä kun on ollut jotain vipinää (siis katseita, kosketuksia, hyväntahtoista kiusoittelua, tapaamisia vapaa.ajalla yms) keskenämme jo muutaman kuukauden.
Samalla rajalla ollaan,mutta mie ihailen kauempaa..
Taidan olla pikkasen lähempänä rajaa, kun mun ja tämän työtoverini kädet ja käsivarret ovat hipaisseet toisiaan jo useamman kerran. Rajan ylitys on toivottavasti kohta käsillä
Tämmösessä asiassa ujopiimä...
Kerro se. Sano et sydämen asioissa oot ujopiimä. Ja iske silmää. Enköhän mie sit tajua? ;)
Tai parempi: laita tekstari!
Ei oo numeroo :(
Täälläkin yksi ihanaan työkaveriin rakastunut. Sä olet niin ihana, että saat jalkani pettämään, mahani aivan sekaisin, pulssini lyömään viittäsataa ja pääni aivan pyörälle. Sulla on niin kauniit silmät, että aivan hukun sun katseeseen. Tarkotitko sitä, kun sanoit mulle kerran "Kultaseni..."?
Ai niin, Hyvää ystävänpäivää ja nähdään huomenna, aarteeni|
En ole kyllä sanonut kultaseni :(
Mutta nähdään huomenna joo
Sori, en kyllä tarkottanut sinua. Tämä ihanainen sanoi mulle nimittäin töissä "Kultaseni..." Ja nään nimenomaan tämän työkaverini huomenna. Mutta tsemppiä sullekin -77.
Tietääköhän kukaan, miten paljon meitä naispuolisiin työkaveriin ihastuneita tai rakastuneita naisia tässä maassa onkaan. Ainakin näillä keskustelupalstoilla meitä on monta kohtalotoveria. Minäkin olen aivan lääpälläni niin ihanaan työkaveriini.
Kiitos kiitos ;)
Meitä taitaa olla aika paljon. Suomi on kuulemma bi-naisten luvattu maa. Ja naisvaltasilla aloilla meitä voi pyöriä paljonkin
Johtuneeko siitä, että suomalaiset miehet ovat mitä ovat, mutta suomalainen nainen on laadukas
Ihanaa ja kamalaa tämä työkaveriinsa rakastuminen. Kun Hän on samassa vuorossa ja vilkaisee edes kerran minuun, niin olen maailman onnellisin ihminen. Sitten kun en Häntä nää, niin ikävä on ihan valtava ja kaikki on sitä samaa harmaata arkista raadantaa
Minäkin olen rakastunut maailman ihanimpaan naiseen ja parhaimpaan työkaveriini. Onneksi me olemme ainakin ystäviä ja tietyt tunteet taitavat olla molemminpuolisia(?). Minäkin olen hänelle se "Kultaseni" ja mekin tavataan tänään. Toivottavasti ei ole sama ihanainen kyseessä.
Jotkut ovat nähtävästi jo askeleen pitemmällä kun käyttävät toisistaan noita hellittelynimiä, katselevat toisiaan silmiin ja tapaavat toisiaan vapaa-ajallakin(?). Vai onko tänään sama työvuoro?
Hellittelynimilla mua kutsunut. Minulla hänelle varattuna muutama hellittelynimi, en ole niitä vielä hänelle sanonut, mutta ehkä jo tänään. Vapaa-ajalla tavataan, siis treffit tiedossa. Toivottavasti myös niitä ihania katseita, pari kosketusta, halaus ja jotain uuttakin ihanaa.
Rakkaudentunnustus siis toiveissa?
Jos ei tule, niin en ole kuitenkaan pettynyt. Ollaan sovittu että ystävyyttä. Kiitollinen olen joka hetkestä jonka saan viettää aarteeni kanssa
Hyvä asenne! Tsemppiä treffeille!
Joo, jotkut näyttävät olevan pikkasen pitemmällä. Onnea treffeille ja pitäkää hauskaa
Mekin edetään ystäväpohjalla ja katotaan tapahtuuko mitään muuta. Parempi olla ystävä kun se, että joutuisi suremaan sitä, etten näin upeaa ihmistä elämääni saanut. Ystävyyskin on maailman ihanin asia ja voihan se muuttua joskus rakkaudeksi, jos se on tarkotettu niin.
Ystävyys voisi olla monelle se, mitä kannataa tavoitella ainakin aluksi. Ei aiheuta suuria paineita kummallekaan ja voi vapaamin nauttia toisen seurasta. Siis siinä tapauksessa, että haluaa muutakin kun lyhyen ja kiivaan seikkailukokemuksen. Mulle tärkeintä on se, että ihanainen kuuluu jollain muotoa elämääni, vaikkapa ihan ystävänä oleminen on jo niin ihana asia.
Tapaaminen tänään sujui hyvin. Muutama tunti vietettiin ihmisvilinässä kierrellen. Paljon katseita, hymyjä, naurua ja läheisyyteen totuttautumista pienten kosketusten kera ja lisäksi pari tapaamisehdotusta. Rakastan tätä ihanaista aina vaan enemmän
Moi. Mä oon 21v tyttö,ja tapailen yhtä ihanaa 48v naista,eikä ikäero haittaa :)..
Nyt olen kade... Mun ihastuksen kohde on suunnilleen tuon ikäinen... Missäspäin littlerose? Oletko vienyt mun ihastuksen ;)
Minulla on suunnilleen samanikäinen työkaveri, jota tapailen myös vapaa-aikana. Kyseessä taitaa olla jotain enemmän kuin ystävyys, vaikka mekin tavataan ihan ystäväpohjalta. Se on paljon helpompaa niin ei tarvitse selitellä kenellekään mitään eikä myöskään itse koko ajan pohtia tunteita. Jos jotain joskus tapahtuu, niin vastaankaan en laita - voisin vaan olla siitä onnellinen.
Mulla myös sama tilanne eli ihastunut ja nyt siis nämä tunteet häntä(naista ja siis itsekin nainen )hyvin vahvat.Hän tietää tunteeni,olen kertonut,mutta hän haluaa vain ystäväpohjalta ,ei muuta.Mutta samalla työpaikalla,kun ollaan niin näen häntä ja sehän tässä on ihaninta,mutta myös vaikeaa,kun tuntuu,että sydän hakkaa kahtasataa ja en voi olla hänen lähellään ha pelko ,että joku huomaa...olen siis yli 40v.ja muutama vuosi sitten herännyt siihen todellisuuteen ,että myös naiset kiinnostavat,taaksepäin kun nyt olen katsonut niin onhan ihastumisia naisiin siis ollut,mutta en ole ymmärtänyt.Täällä nyt lukenut näitä tarinoita,voi että,miten tämä on niin vaikeaa meille ja surullista.Nyt en voisi kuvitellakaan ihastuvani miehiin,vaikka avioliitossa olenkin,mutta suhteemme täysin platoninen,ystävyyttä tunnen miestäni kohtaan siis.En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan,uskallanko tehdä ratkaisuja mitä sydämeni tuntee,kun lapsiakin on eikä tämä nainen,jonka kosketusta haluaisin,tunne samoin kuin minä...ehkä jossain on joku minua varten...
Tsemppiä teille kaikille ja toivotaan meillä olevan onnea tämän työpaikkarakastumisen kohalla. itsekin oon rakastunut työkaveriini (ollaan molemmat naisia).ja ystäväpohjalla tapaillaan. On varmaan parempi keino tutustua, tunnustella tunteita ja edetä pikkuhiljaa, katsella rauhassa mihin suhde kehittyy. Ysträvyys on niin arvokas asia, että mielummin ystävyys kun ei mitään. Jos kumpikin kunnioittaa toista ja toisen tunteita, niin ystävyys on ihan mahollinen ja joskus siitä voidaan edetä rakkauteen. Antaa suhteen kehittyä omaa tahtiaan.
Siis teitä onkin enemmän kun ne 2 minun työpaikalta. Tulin uteliaisuudesta lukemaan kun olen sivusta seurannut niiden lämpöisiä välejä. Yllättävän yleistä taitaa tämä naisten toisiinsa ihastuminen töissä ja muutenkin olla.
Töissä on helppo tutustua ainakin toisen työminään, kun ollaan monta tuntia viikossa tekemisissä. Tai riippuu tietenkin työstä/ammatista. Ehkä monelle se helpoin paikka kontaktin saamiseen. Jos tutka alkaa piipittämään tai edes pikkuisen reagoimaan jonkun viehättävän ja ihanan työkaverinaisen kohdalla niin aina on pieniä mahdollisuuksia muuhunkin kuin työtoveruuteen. Minulla ja yhdellä työkaverillani ehkä molemmilla pikkuisen tutkat piipitti. Nyt ollaan vapaa-ajalla tekemisissä, Ystävinä mekin tapaillaan.
Ei kai työpaikka ole mikään saalistusmesta? Oletko töissä iskemässä työkavereitasi? Omalla kohdalla asia meni niin, etten voinut sille mitään, että tykästyin, ihastuin ja rakastuin työkaveriini. En todellakaan suunnitellut mitään työpaikkarakkautta naisen (olen nainen itsekin) kanssa enkä edes tiennyt voivani naiseen rakastua, mutta... Se vaan kävi niin. Olemme vapaita kumpikin, joten mitään suhteita emme riko (jos nyt olisi mitään moraalisaarnoja parisuhteen rikkomisesta tullut)
Tapaaminen oli ihana, ystävinä tavattiin ja vietettiin vapaa-aikaa. Tapaamisen jälkeen en ole oikeastaan muuta pystynyt ajattelemaan kun tätä työkaveriani, maailman ihaninta ihmistä. Ikävä iski heti, kun tapaaminen loppui ja se ikävä ei lopu ennen kun hänet nään.
Voisitteko paljastaa millä alalla työskentelette. Onko kukaan hoito- tai opetusalalla? Olen jostain lukenut ja kuullut että niillä aloilla on aika paljonkin ns. bi-henkisiä, vai onko väärä luulo?
Ammattialaamme en paljasta enkä paikkakuntaakaan. On kuitenkin niin henkilökohtainen asia, etten halua paljastaa enempää. Mutta luulisin, että meitä riittää monella alalle ja moneen ammattikuntaan.
Meillä terveydenhuoltoala pääkaupunkiseudulla? Liippasiko edes läheltä ;)?
Ei olla pk-seudulta, mutta naisvaltanen ala kyseessä.
Olen ihastunut työpaikallani itseäni 20 vuotta vanhempaan naiseen. Hän on fiksu, sanavalmis, huumorintajuinen ja niin söpö. Kaikista pahinta on minun totaalinen jäätyminen, se helvetinmoinen sönkötys ja änkytys. Mitä ei muuten IKINÄ tapahdu!!! Ja se typerä leveä hymy naamallani. Tiedän hänen olevan naisiin päin. Toivon, että hän huomaisi minut joku päivä..
Yhen blondin mä olen ainaskin huomannut.
missäköhän päin suomea?
Kun menin edelliseen työpaikkaani, tapasin siellä naisen, jonka lähellä jännitin 5 vuotta ja hänkin kuulemma jännitti minua. Keskustelu oli hyvin hankalaa, kun en meinannut saada järkevää sanaa suustani. Muille työkavereille pystyin juttelemaan ihan normaalisti, mutta tämän naisen kanssa oli niin valtava jännite, että enpä ole vastaavaa kokenut. Nyt kyllä pystymme juttelemaan ihan normaalisti, vitsailemaan keskenämme ja olemme ainakin ystäviä. Aineksia voi olla muuhunkin, mutta sen aika näyttää. Rakkauden tunteita kyllä riittää.
Lisäys aikaisempaan. Olemme edelleen työkavereita, työpisteemme vain muuttui toiseksi. Ja minulla on edelleen joka kerta perhosia vatsassa kun tiedän näkeväni hänet. Outoa, kun naisen läheisyys vaikuttaa vieläkin näin, oikeastaan se on vaan vahvistunut vahvistumistaan. Ja kai hänkin jotenkin tiedostaa läsnäoloni, kun joka kerta huomaa minut, vaikka olisin 3 metrin päässä selän takana.
Paljastan sen verran, että olen hoitoalalla työskentelevä nainen ja rakastan erästä tiettyä työkaveria (nainen hänkin). Eikä taida olla ainoa tapaus sillä alalla.
Taitaa kohta hoitajista unelmoivat miehet jäädä nuolemaan näppejään, kun maispuoleiset kollegat on noin ihastuneita/rakastuneita. Meidän työpaikalla ainakin yksi tällanen juttu menossa. Olen kuullut, että joillain naisopettajillakin olisi vastaavanlaista flirttiä ja säpinää.
Vuosia sitten olin sairaalassa ja mielessäni ajattelin eräästä hoitajasta, että hän varmasti on meikäläisiä (l). Kului sitten aikaa ja kuinka ollakaan näin hänet naisten bileissä. Juteltiin niitä näitä ja kerroin hänelle, että arvelinkin silloin heti kun näin hänet, että hän on naisiin päin :) Yllätys oli se, että hän itse ei vielä ollut silloin tiennyt sitä itsestään.
Ehkäpä ihmisten hoitaminen ja hoivaaminen altistaa tällaselle. Hyvän hoidon antaminen kun vaatii välittämistä, rakkautta, myötätuntoa,,, Lisäksi työkavereiden välille voi muodostua aika kiinteitä työkaverisuhteita. Itse voin hoitoalan ihmisenä sanoa, että ihanimmat ihmiset jotka olen elämäni aikana kohdannut ovat kaikki samalla alalla työskenteleviä naisia - eli kaiketi minäkin olen sitte ns. bi.
Mutta ei yleistetä, kaikki hoitajat eivät ole kuitenkaan bi-suuntautuneita. Tiedän jopa muutaman, jotka ovat bi-/lesbofoobikoita. Mutta taitaa meikäläisiä hoitoalallakin olla, ehkä paljonkin.
Voi meitä hoitajia. Minullakin (hoitajanainen) ihanimmat tapaamani ihmiset ovat hoitoalalla työskenteleviä/työskennelleitä naisia. Mutta en kuitenkaan ole aikaisemmin ollut kiinnostunut seksuaalisesti, en ole edes halunnut suudella ketään aikaisemmin. Mutta nykyään minulla on yksi työkaveri (nainen), jota voisin ainakin suudella
Minullakin on yksi niin ihana ja minulle rakas työkaveri (naisia ollaan molemmat), ketä voisin suudella montakin kertaa. En tiedä toteutuuko tämä toiveeni koskaan, mutta toivossa on hyvä elää. Merkkejä molemminpuolisista tunteista on, mutta johtavatko ne sitten mihinkään?
Näin taas tätä ihanaa työkaveriani töissä. Pyysi minua luokseen bussia odottelemaan ja sanoi vielä että tuleehan sen jälkeen vielä seuraaviakin. Sovimme jo että olisin mennyt hänelle työvuoromme loputtua, mutta jouduinkin tekemään pitkän päivän. Olin todella väsynyt ja kroppani aivan puhki, joten en jaksanut sitten hänelle enää mennä. Mutta kyllä niitä mahdollisuuksia vielä tulee, uskon niin. Toisaalta kaduttaa, etten mennyt jo tänään, jotain olisi voinut tapahtuakin. No, näemme joka tapauksessa huomenna työpaikalla.
Minullakin lupa mennä tälle ihanalle ja rakkaalle työkaverilleni AINA. Taidan rohkaistua ja mennä lähiaikoina käymään, kun kutsunut on. Se, koska menen riippuu tietenkin työvuoroistamme, mutta toivottavasti tämä tilaisuus koittaa pian.
Taitaa jonkunlaiset tunteet olla pelissä, jos saat AINA mennä toiselle. Mene ihmeessä, sillä se työkaverisi varmaan sitä toivoo. Tuskin muuten olisi luvannut, ellei sitä tarkoittaisi. Onnea teille
Kyllä, mahdollisuuksia on... Terv. entisen työkaverinsa kanssa nykyään seurusteleva (tavatessamme olin samassa työpaikassa, nyt muista syistä vaihtanut)
Katsokaa netistä eilen Liviltä tullut Valheen vangit, jossa kerrotaan kahden naisen ja samalla työkaverin tarina
Ja perustuu näköjään tositapahtumiin tuo sarja, eli toivoa on...
Kuka haluaa oikeasti tuommoiseen triangeliin ?
Minäkin just punnitsen omia ja toisaalta muiden tunteita... Mikä on oikein? Onko oikein romuttaa muiden elämä omien tunteiden takia... Ja kun ei vielä tiedä sen ihastuksen kohteen fiiliksiä mua kohtaan... Mut ihan niinkuin tuossa valheen vangit ohjelmassakin, se nainen tuntuu mun sielunkumppanilta sen perusteella mitä nyt häntä tunnen...
Ou nou, samassa tilanteessa itsekin... Työpaikalla, entinen esimies, nykyinen kollega. Hän "veti" minut aisaparikseen, se on varmaa, että pitää minusta persoonana ja kollegana. Muuta varmaa en tiedäkään, paljon vietetään työasoiden takia samassa tilassa, suunnitellaan, jne. Mä olen huono lukemaan näissä asioissa toisia eli en yhtään osaa sanoa, onko hän kiinnostunut minusta muutoin kuin työkaverina.
Muutama asia, joista voisi luulla, että on kiinnostunut on esim. se, että pari viikkoa sitten otti puheeksi kahvitauolla "valheen vangit" jakson, jossa naispuoliset työkaverit rakastuivat toisiinsa. Kahvitauolla oli toki muitakin, en siis tiedä ottiko muuten vain puheeksi asian, minä en siihen oikein kommentoinut mitään, koska pelkäsin, että naamasta näkee kaikki sen, miten kolahti minuun se jakso. Toinen asia on se, että halusi minut työparikseen, vaikka siihen oli hakenut paljon minua kokeneempiakin, mm. hänen entisestä työpaikastaan.
Fyysisesti ei olla kosketeltu, edes "vahingossa", koska yritän peitellä omaa ihastustani ja olen jotenkin ujo tässä asiassa vaikka muuten hyvin ekstrovertti olenkin. No, viime viikolla oltiin yhteisessä puhelinpalaverissa, istuttiin vastakkain, jalat vähän lomittain toistensa välissä. Yritin epätoivoisesti keskittyä palaveriin vaikka sydäntä korvensi :)
Itse olen naimisissa, yhteistä taivalta mieheni kanssa 15 vuotta ja kaksi pientä lasta. Suhteemme on hyvä mutta hiukan väljähtynyt. En missään nimessä ole nykyiselle perhetilanteelle tekemässä mitään radikaalia, vaikka tämä ihana kollega paljastaisikin pitävänsä minusta silleen. Hän on yksinhuoltaja ollut jo pitkään eikä tietääkseni mitään vakavampia miesjuttuja ole ollut.
Tekstareita lähetellään puolin ja toisin mutta pidän ne hymiöitä lukuunottamatta hyvin työkeskeisinä, haluan jostain typerästä syystä antaa itsestäni hyvin viileän kuvan enkä ainakaan paljastaa tunteitani ennenkuin hän antaa niin selvän signaalin, että en voi siitä erehtyä. Mitä jos hän ajattelee samoin???
Perjantaina oltiin työporukalla liikenteessä, aina hän minua kysyi röökille ja yhdessä vaiheessa sanoi, että"mennäänkö ulos, mulla on sulle asiaa" ja lähdettiinkin mutta siihen tuli sitten yksi toinen työkaveri ja asia jäi sanomatta...
Miten kutkuttavan raastavaa...
Vielä jatkoa edelliseen... Kun kerroin että olen huono näissä asioissa lukemaan toisia, niin kyllä mun mielestä meidän välillä on kemiaa. Katseita. Välillä "tunnen" että hän katsoo minua, kun katson muualle. Tavallaan hänkin tuntuu olevan ujo.
Perjantaina muuten kävi niinkin että joku työkaveri sanoi tälle ihastukselleni, että on kuullut hänellä olevan kotiseudullaan "joku" (mies?) ja kun minä jossain vaiheessa kysyin, että onko hänellä siellä joku, hän sanoi, ettei ole...
Että ei ota elävä erkkikään selvää näistä.
Toisaalta ihanaa, toisaalta riuduttavaa tämä tällainen! Ja jos joskus oltaisiin siinä pisteessä että ollaan molemmat myönnetty toisillemme että kyllä kiinnostaa, niin mitä sitten? Mihin saakka uskaltaisin?
Minäkin olen ihastunut työkaveriini (myös nainen). Muuten joskus vähän ärsyttävään ja tympeään työpaikkaan menoa oikein odottaa. Hän on kaiken lisäksi ainoa ystävällinen minua kohtaan siellä. Tietysti elättelen toiveita tai sitten vain tulkitsen ystävällisyyden joksikin enemmäksi. On ihanaa, jos vahingossa tai tarkoituksella kosketetaan. Olen kyllä aivan liian ujo telkemään aloitetta. Tekisi mieli pyytää Facebookissa kaveriksi, mutta en kehtaisi, jos hän ei halua työkavereita Facebookiin. Olen vähän huono tällaisissa suhdeasioissa.
Melkein loppuun asti tuo juttu oli hellyyttävää ja söpöä luettavaa, mutta lopussa tuli antikliimaksi, kun työkaveri pyysi röökille.. En tiedä olenko tulossa hulluksi vai mikä vaivaa, mutta nainen ja rööki on sellainen yhdistelmä, että meinaan oksentaa. Kyllä, olen outo. En vaan voi ymmärtää tupakoitsijoita, varsinkaan naisia, varsinkaan äitejä.
Minullakin jo jonkin aikaa jatkunut ihastus naispuoliseen työkaveriin. Onneksi olemme vähän lisää lähentyneet. Jaksan odottaa jotain noin ihanaa. Vähitellen tästä vielä hyvä tulee. ;)
En tiedä oliko röökikommentti mulle mutta ollaan molemmat viihdepolttajia, jos yhtään angstia helpottaa ;)
Niin tuli vielä mieleen, että mikäli tämä ihastukseni kohde sattuisi lukemaan jostain ihmeellisestä syystä tämän ketjun ja minun postaukseni, niin aivan tasan tarkkaan tunnistaisi minut...
Eipä sillä, mikäli hän täällä pyörisi, se olisi varmaan kannaltani hyvä merkki.
Sitäkin jo pohdin, että meillä on niin pieni työyhteisö, että siellä mielellään pitääkin etäisyyttä, koska niin moni voi kiinnittää huomiota... Ja kukapa tietää tunteeko muut työkaverit sen jännitteen meidän välillä minkä minä tiedostan koko ajan. Enhän edes välttämättä tunnista onko jännite meidän välillämme vain mun pollassa. Kellään parempaa tutkaa myydä?!? :)
Menee nyt ihan yksinpuheluksi mutta eilinen oli kyllä paras päivä ikinä! Jo aamulla huomasin että tämä työkaveri tuli ihan erilailla iholle. Huumaavaa.
Päivä oli täynnä merkityksellisiä, pitkiä ja kujeilevia katseita. Sanailua ja vitsailua.
No, enhän voi tietenkään tietää mitä hänelle oli esim. edellisenä iltana tapahtunut mutta pieni osa minusta haluaa uskoa, että hän on käynyt täällä lukemassa ja tunnistanut minut ja itsensä... Todennäköisyys kaikelle tuolle lienee pieni mutta olipa syynä mikä vain, niin hyvältä tuntuu.
Suorastaan pelottavaa (ja ihanaa) ajatella, mitä kaikkea tästä voisi seurata. Jos hän tekee selkeän aloitteen, niin vastaan... Kyllä :)
Hoitoalalla...ja tuntuu kyllä siltä että olen tasan ainut koko talossa joka katselee naisia....?
Paska. Paska. Paska.
Nyt tuntuu kyllä siltä että ei tästä mitään koskaan tule. Mitä lie oman pään sisäisiä fantasioita vain.
Vittu.
Otan käyttöön tiukan ammatillisen asenteen, that's it.
Ei ole tapahtunut siis mitään sen kummempaa, tajusin vain, että ei hän kuitenkaan liene kiinnostunut mitenkään päin ja sekös vituttaa.
No voi harmi :( Pidä kuitenkin silmät auki, jos tuleekin jotain viestejä..
No en tiiä nyt kuitenkaan että miten se maailma makaa... Mixed feelings.
Välillä tuntuu että antaa ymmärtää mut sitten taas ei. Ota näistä naisista selvää ;)
Kun nyt nimittäin iski sellainenkin ajatus, että tämä kyseinen ihminen saattaakin luulla, että minulla on jotain sutinaa yhden toisen työkaverin kanssa ja on siksi ottanut etäisyyttä... Hitto mikä sekasotku!!!
Olen tässä pyöritellyt asioita pitkinpoikin viime aikoina ja olen tullut tulokseen, että kyllä meidän välillä on jotain enemmän kuin pelkkää työkaveruutta. Ongelma tai "ongelma" on siinä, että työkaverini on ujo ja vaikuttaa tietyllä lailla myös sulkeutuneelta. Mutta kun mietin, mitä kaikkea hän on sanonut/tehnyt, niin ei mene pelkästään meikäläisen aistiharhoihin ;)
Hiljaa hyvä tulee.