Ajattelin kysyä täältä neuvoa...Suhteeni ovat kaatuneet aina...Olen juonu liikaa ja käyttäytyny sitte itsetuhoisesti, uhmaisesti jopa aggressiivisesti (käyny kiinni) (siis jotakin noista joskus,ei tod. AINA). Ja se toinen on saanu mut raivon partaalle, tahallaanko ärsyttäny? En tiedä... Ei ole älynny pitää suutasa kiinni ku käyn kierroksilla. Ja olen kyl sanonu,et lopeta, mut eipä ole menny perille. Oon ollu myös liian mustasukkanen, mut aina on ilmi käyny,etten turhaa...jos oon antanu vapaata siimaa,ni toine on pettäny ja jättäny...Oisin halunnu tappaa exäni uuden, nii riippuvaine olin hänestä. Hän oli kaikkeni. Koko elämäni. Mul masennus diagnoosi sekä epävakaa persoonallisuus,mutten usko,et tää noilla selittyy...Rakastun tulisesti ja haluan pitää rakkaani omanani,mutten kuitenkaa siten,etten häntä mihinkään laskis,mut aina pelkään pettämistä ja jättämistä...Oon ollu tosi kova pistää rajoja toiselle (liikaa mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa sekä pettämisluuloja?) Kysykää lisää ni kerron.
Mikä mulla on?
nainen1
378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Suhteeni ovat kaatuneet aina"
Minusta tämä kuulostaa aika hankalalta ajatukselta noin loogisesti tarkasteltuna.. Kun periaatteessa näin voisi sanoa jokainen joka ei juuri sillä hetkellä ole parisuhteessa, luonnollisestikin sellaisella reunaehdolla että on joskus aiemmin ollut suhteessa.
Jos tämä kuulostaa liiaksi "turhanpäiväiseltä filosofoinnilta", niin sanon puolustuksekseni, että tässä on ajatuskin takana.. Nimittäin, joissain tapauksissa ihminen voi sortua erilaisten logiikkavirheiden säestämänä synkkyyteen joka voi pahimmillaan syventyä aina masennukseen asti. Ihmiselle on aivan luonnollista joskus ajatella, tai esittää ajatuksensa kärjistetyssä muodossa, näin me usein sisäisestikin ajattelemme tai tunnemme.. Kun lyö itseään vasaralla sormeen tulee ehkä vaistomaisesti helposti ajateltua "miks aina".. Hyvistä asioista harvemmin ajattelee tässä muodossa, vaan ne sivuuttaa helposti "poikkeuksena".
Kerrot haluavasi "pitää rakkaasi omanasi".. Minusta tämä kuulostaa aivan normaalilta. Etenkin kun täsmennät ettet tarkoita ettetkö häntä mihinkään päästäisi.. Sitten kertomuksesi alkaa mennä hieman ristiriitaisuuksiin, kun kuitenkin toteat olevasi kova asettamaan rajoja.. Vaan eipä sillä, nämä asiat ovat epäilemättä vaikeita, joten niiden määrittely ei varmaankaan ole helppoa.
Ulkopuolisen on vaikea tietää mitä kertomasi tarkalleen ottaen, noin ihan konkreettisesti tarkoittaa.. Mutta päällepäin ja pikaisesti tarkastellen vaikutat kuitenkin suht' normaalilta ihmiseltä. Rakastaan kuuluukin haluta, ja haluamiseen tietyllä tavalla liittyy aina tavallaan "omistamista". Se on huono sana tähän yhteyteen, mutten keksi paljon parempaakaan näin aamuyön unettomina tunteina. Toisaalta rakkauteen kuuluu samalla myös halu olla toisen, ja se on ainakin minun mielestäni se joka erottaa kahden ihmisen välisen tasa-arvoisen kumppanuuden (kauhea tapa määritellä rakkautta), ihmisen ja esineen välisestä omistussuhteesta. Tämän tietokoneen minä omistan, mutta naiselleni haluan kuulua.
Rakkaus on siitä hankala ja monimutkainen asia, että se vaatii tietyn symmetrian. Kahden tietoisen ja toisistaan poikkeavan ainutlaatuisen vapaatahtoisen olion pitäisi yhtä aikaa haluta toisiaan ja haluta kuulua toisilleen.
En yritä missään nimessä väittää itseäni viisaammaksi. Yritän vain miettiä näitä asioita. Yksinkertaisia nämä eivät missään nimessä ole. Jokatapauksessa parisuhteessa olennaista on se, että kummankin pitäisi voida hyväksyä toisensa sellaisena kuin olette.
Mielestäni pettäminen on monellakin tapaa inhottavaa. En oikeastaan tajua sitä miksei voi ihan rehellisesti vain erota, jos ei voi hyväksyä toista sellaisena kuin on?
Pelot ja mustasukkaisuus ovat ymmärrettäviä. Etenkin kun sinut on petetty.. Toisaalta, mieleen herää sellainen mahdollisuus että voisiko mustasukkaisuus osaltaan ajaa siihen? Ja tähän väliin sanon silti samaan hengenvetoon, ettei se silti missään nimessä sitä oikeuta.
Paljon riippuu siitä miten asiat tosiasiassa menivät.. Kerrot olevasi kovinkin mustasukkainen, ehkä liiankin, toisaalta kertomuksestasi paljastuu että siihen on aina myös ollut syytäkin. Minulle sinun ei tarvitse kertoa asioista sen enempää, tärkeintä on että itse tiedostat todellisuuden. Toisaalta, asiat näkee aina omasta näkökulmastaan, joten tarkkaa vastausta voi olla mahdoton tavoittaa.
Yksi ajatus mikä tulee mieleen on se, että sinun pitäisi voida hyväksyä se tosiasia, että jos aloitat uuden suhteen, niin sinun uusi kumppanisi ei ole millään tavalla vastuussa edellisen (edellisten) päättymisestä. Käytännön tasolla tämä on toki paljon helpompi sanoa kuin toteuttaa (niinkuin yleensä). Mutta ehkäpä täydellisyyttä ei tarvitsekaan tavoittaa, sitä kohti pyrkiminen voi silti olla hyödyllistä.
Uskon, että avoin keskustelu voi auttaa asiaa.. Ehkä jopa pariterapiasta voisi olla joissain tapauksissa hyötyä (siis sitten jos ja kun joudut uudestaan sellaiseen tilanteeseen että sinulla ilmenee luottamusongelmia parisuhteessa).
No, tässä tällaisia ajatuksia mitä nyt päästä pulpahtelee.. Toivottavasti niistä on jotain hyötyä jollekin.
Tuossahan tuota on syitä,miksi suhteet ei kestä.Juot liikaa,agressiivinen,omistushaluinen.Jos sinun kaikki seurustelusuhteet on ollut tuollaisia,niin enpä tiedä mitä sanoa.
Miten niin ei selittyisi masennuksella ja epävakaalla persoonallisuudella. Minusta kuullostaa, että hyvinkin selittävät.