Kerron sen lyhyesti: Muistan sen aina, koska olin ajatellut, että telepatia on mahdotonta, "ajatus ei voi kulkea ihmisestä toiseen, ajattelin.
Oli kesäpäivä 1990-luvun alkupuolella, olin sängyssäni unen ja rentoutuneen tilan välimaastossa. Tiedostin, että olin makuunhuoneessani, joten en ollut unimaailmassa.
Yhtäkkiä siinä tilassa rentoutuneena sain korviini viestin selkeällä, rauhallisella ja kauniilla naisen äänellä, että minun täytyy mennä ongelle ja sen jälkeen viesti vaimeni ja kuului kuin kauempaa ja katosi nopeasti, mutta tuon lauseen kuulin selkeästi, takaraivoni värähteli siinä tilassa.
Kyseisen värähtelyn olen tuntenut useita kertoja rntoutunessa tilassa aikoinaan.
En ollut oikein innokas kalamies tai onkija, kun ongelle viestissä pyydettiin menemään ja kun nousin sängystä, menin olohuoneen ikkunasta katsomaan ulos niin totesin, että vettäkin satoi vähän ja tuumin että jaa vai ongelle tällaisella ilmalla ?
Olin todella innoissani kokemuksestani, en tuntenut lainkaan pelkoa vaikka tuollainen viesti kerrottiin yhtäkkiä ja se lause kuului selvästi, vaan innostusta ja ajattelin että se on sittenkin mahdollista !
No tiesin sitten tietysti, että pitää alkaa valmistautumaan ja että joku tulee pian ovelleni pyytämään ongelle. Niinhän siinä kävi, että 5-10 minuutin kuluttua ovikello soi ja kaveri sanoi, että oli vuokrannut mökin ja että lähtisinkö hänen ja erään toisen kaverin kanssa ongelle.
Olin täysin varma, että sitä tultaisiin pian kysymään, vaikka onkiminen oli harvinaista puuhailua minulle, en erityisemmin pidä ulkona istumisesta ainakaan pitkää aikaa paikallaan, vaan olen enemmänkin liikkuvaa sorttia, en harrasta kalastamista. edellisestä kalareissusta lienee jo lähes 20 vuotta.
Oli kesäpäivä 1990-luvun alkupuolella, olin sängyssäni unen ja rentoutuneen tilan välimaastossa. Tiedostin, että olin makuunhuoneessani, joten en ollut unimaailmassa.
Yhtäkkiä siinä tilassa rentoutuneena sain korviini viestin selkeällä, rauhallisella ja kauniilla naisen äänellä, että minun täytyy mennä ongelle ja sen jälkeen viesti vaimeni ja kuului kuin kauempaa ja katosi nopeasti, mutta tuon lauseen kuulin selkeästi, takaraivoni värähteli siinä tilassa.
Kyseisen värähtelyn olen tuntenut useita kertoja rntoutunessa tilassa aikoinaan.
En ollut oikein innokas kalamies tai onkija, kun ongelle viestissä pyydettiin menemään ja kun nousin sängystä, menin olohuoneen ikkunasta katsomaan ulos niin totesin, että vettäkin satoi vähän ja tuumin että jaa vai ongelle tällaisella ilmalla ?
Olin todella innoissani kokemuksestani, en tuntenut lainkaan pelkoa vaikka tuollainen viesti kerrottiin yhtäkkiä ja se lause kuului selvästi, vaan innostusta ja ajattelin että se on sittenkin mahdollista !
No tiesin sitten tietysti, että pitää alkaa valmistautumaan ja että joku tulee pian ovelleni pyytämään ongelle. Niinhän siinä kävi, että 5-10 minuutin kuluttua ovikello soi ja kaveri sanoi, että oli vuokrannut mökin ja että lähtisinkö hänen ja erään toisen kaverin kanssa ongelle.
Olin täysin varma, että sitä tultaisiin pian kysymään, vaikka onkiminen oli harvinaista puuhailua minulle, en erityisemmin pidä ulkona istumisesta ainakaan pitkää aikaa paikallaan, vaan olen enemmänkin liikkuvaa sorttia, en harrasta kalastamista. edellisestä kalareissusta lienee jo lähes 20 vuotta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.