en tiedä, mitä teen.. ystäviä minulla ei ole, kaks lasta, joiden yh olen.. olen väsynyt ja en jaksa tehdä lasten kanssa mitään kivaa.. ruoka ja puhtaat vaatteet laitan heille, ettei kukaan tietäis että olen masentunut.. vittu, mun on oltava kova, itke en.. vaikka sisältä olen aivan rikki.. yksin iltaisin itken useasti itseni uneen ja mietin kuinka paremmin lapset voisivat jos minua ei olisi..
mutta.. haluan muuttua, olla heille se sama äiti joka olin puoli vuotta sitten.. mitä teen? pelkään menettäväni lapset pois luotani, jos myönnän masennukseni/väsymykseni.
en saa paljonkaan lastenhoitoapua, minun on selvittävä yksin kaikesta.. kokemuksia?
mutta.. haluan muuttua, olla heille se sama äiti joka olin puoli vuotta sitten.. mitä teen? pelkään menettäväni lapset pois luotani, jos myönnän masennukseni/väsymykseni.
en saa paljonkaan lastenhoitoapua, minun on selvittävä yksin kaikesta.. kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vellvollinen järjestää sulle kodinhoito/lastenhoito apua.
Latenhoitoapua juu saat kunnalta.
Kun mun lapset oli pieniä, yritin ylläpitää omaa mielenterveyttäni tekemällä joskus jotain omia juttuaja. Voisit vaikka alkaa opiskella jotakin, käydä jossain harrastuksessa tai kurssilla.
Ystävien luona käynti lasten kanssa rauhoitti.
Puistoon meno lasten kanssa haistelemaan raitista ulkoilmaan.
Nyt pois kotoa!
Mulla oli itellä nyrkkisääntönä, että joka toinen päivä piti päästä johonkin tai tehdä jotain hermoja lievittävää!
Kirjoituksesi kuullostaa kovin tutulta... Itselläni samanlainen tilanne oli ajankohtainen pari kuukautta sitten. Äitini patisti minut terkkariin terapeutil jutteleen ja siitä ISO KIITOS äidilleni. Ei Sinulta kukaan vie lapsia, vaikka myöntäisitkin masennuksesi ääneen. Nyt minulla tyttö pari kertaa viikos hoidossa ja itse käyn viikottain terapeutilla. Ja täytyy myöntää, että olokin kohonee..
Hyvää syksyä ja jaksamisia Sinulle!
Olen täysin samaa mieltä kuin äiti-77. Se katsotaan vain sinulle hyväksi kun haet itsellesi apua. Se mikä koituu sinulle hyväksi säteilee kyllä lastesikin hyväksi. Hae vain rohkeasti apua. Terapiaa ja kodinhoitoapua. Älä missään nimessä jää yksi. Ja lastesi ei todellakaan ole parempi elää ilman sinua, se pidä mielessäsi. Tuollainen on masennuksen vääristämää ajattelua. Rohkeasti liikkeelle. Puhu tilanteestasi vaikka neuvolassa tai soita terveyskeskukseen tai paikalliseen mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle. Ei sinua hulluksi leimata. Masennuksen laukaisee liian rankka elämäntilanne ja taustalla saattaa olla vaikeaa elämänhistoriaa, ehkä sinulla on omiin syihisi kosketustakin. Puhuminen helpottaa, ihan oikeasti. Tee se itsesi ja lastesi hyväksi.
Ilmoitappa asun paikkasi niin katsotaa voinko auttaa.Olen jo mummu mut virkeä sellainen 50 v vähän alle.Muuttanut pohjoisesta jokin aika sitte tänne itä-vantaalle.Mielelläni auttaisin sinua jos vain asut lähelläkään minua.
Hei. miullakin on 2 tyttöä, mies minulla on onneksi tukena mutta silti väsyttää ja masentaa... ensimmäinen valvotti yöt 1,5 vuotiaaksi ja toinen ilmoitti sillon tulostaan, nuorempi nyt 1 vuotias ja ei nuku vieläkään öitään kunnolla. hermot on kireällä ja itkukohtauksia tulee. Tein radikaalin ratkaisun. Lähden työharjoitteluun koska töitä ei ole menen vaikka ilmaisiksi jotta saan jotain omaa... Kotona niin paljon hommaa jotta ei saa lähdettyä minnekkä'än iltaisin kun mies tulee töistä vaan hautaudun sohvalle. Kävimme unikoulussa, auttoi vain hiukan... Voimia sinulle...
kajaanista olen, joten olet vähän liian kaukana :( olisivatpa omat vanhempani sellaisia että ottaisivat lapset hoitoon ilman sen kummempia selityksiä...
Jos tarvitsette lastenhoito apua, niin oulun alueella hoitelisin mielellään lapsia. Olen 14-vuotias ja olen pienestä asti hoitanut lapsia tosi paljon ja kokemusta on. Siskon lapsia hoidan lähes joka vklp:na ja pärjään niiden kanssa yksin tosi hyvin. Täällä oon hoidellu lapsia aina sillon tällön ja mielellään jatkan samaan malliin. :) vastailkaa viestiin jos kiinnostaa.. vaikka vain iltaisin pari tuntia tai muuten ü ja vklp:nakin voin hoitaa.
Jaksamisia teille kaikille üü!:)