Mistä muuten johtuu, että yh äiti on useamman miehen silmissä hylkiö, näistä viesteistä päätellen, kun kuitenkin siihen tilanteeseen joutuminen on yleensä myös mies syypää????
On täällä tosi fiksujakin miehiä kirjoittelemassa, mutta sitten löytyy osa sellaisia, joiden päässä ontuu ja pahasti.
Kukaan ei kiinnitä myös huomiota siihen, että on niitä yh isiäkin!
On täällä tosi fiksujakin miehiä kirjoittelemassa, mutta sitten löytyy osa sellaisia, joiden päässä ontuu ja pahasti.
Kukaan ei kiinnitä myös huomiota siihen, että on niitä yh isiäkin!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos yh-äidillä on au-lapsi, niin muikki kiinnostaa ainakin varmana panona. Sellainen muijahan on tottunut antamaan...
Meitä on moneen lähtöön. Oliko tuo vitsi vai oliko se tarkoitettu loukkaukseksi? Jos oli jälkimmäinen niin onnistuit loukkaamaan. Omat mieskokemukseni ovat minimaalisia, en ole filmaattinen ja sievä, olet arka ja sellainen tyttö, jonka perään eivät miehet koskaan vihellelleet. Neitsyydestäni "pääsin" eroon vasta yli 30-vuotiaana, jolloin tapasin elämäni mieheni, tai niin ainakin kuvittelin. Mentiin naimisiin ja lapsi syntyi, mies läksi toisen naisen mukaan, tuli avioero. En ollut uskoton. Lapsi on minulla. Olen ehkä sitten poikkeustapaus tässä "hullussa maailmassa". Muita miehiä minulla ei ole ollut.
Olen itse entinen yh-isä (olin monta vuotta). Seurustelin useiden yh-äitien kanssa ja he olivat kaikki ihania ja mukavia, mutta eivät halunneet sitoutua, koska minullakin on kaksi lasta, jotka ovat aina minulla. Viime vuonna löysin lopultakin sellaisen yh-äidin, joka oli sitoutumiskykyinen ja -haluinen, kuten minäkin, ja hän ymmärsi hyvän päälle heti minut löydettyään - samoin kuin minäkin hänen osaltaan. Ja nyt asumme jo saman katon alla - kaikki kuusi. Niin... ja hyvin muuten menee, olemme kuin olisimme aina olleet samaa perhettä... :-)
Heips!
Ihana kuulla, että kaksi yksinhuoltajaa on löytänyt toisensa!
Itse olen myös "totaaliyh" eli lasteni isä on kuollut, joten niitä joka-toinen-vkl -vapaita en tunne. Sehän olisikin jo luksusta! ;) Täytyy myöntää, että useinkin toivon, että tielleni sattuisi kunnon mies ja juuri yh. Edes vkl-isä ei välttämättä (yleistäen) "istuisi" tai sopeutuisi meidän perheemme keskelle. Niin, tiedän, ettei aloittaminen uuden kanssa ole ongelmatonta ja lapsilla ainakin vie aikaa sopeutua kaikkeen. Mutta. Kun on elänyt raskaitakin aikoja eikä arki 2 lapsen totaaliyh:na ole pelkästään kevyttä, niin uskon, että mikään ei sinänsä ole mahdotonta. Toinen yksinhuoltaja kuitenkin parhaiten osaa nähdä asioita toisen samanlaisen kannalta.
Kelpaisi mulle vkl-isäkin. Lapsettomalla olisi melkoinen sopeutuminen tähän perhe-elämään... Mutta ei sekään tietysti mahdotonta, mutta miehelle voisi olla urakka...
Aurinkoista syksyä!
Tällä palstalla liikkuu jos jonkinlaista tallaajaa. Osa ihmisistä kirjoittaa tekstejään selvästi vain provosoidakseen toisia ihmisiä. Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja 27 vuotias. En kyllä oikeassa elämässä ole törmännyt miehiin, jotka ajattelisivat yh naisten olevan hylkiöitä... Ehkä ne miehet osaavat vaistomaisesti karttaa minua kuin ruttoa... =o) Mitäpä sitä välittämään muitten mielipiteistä. Aina löytää niitä, jotka luulevat tietävänsä ja niitä jotka tietää oikeasti. Sinä itse tiedät, ettet ole muita huonompi, älä tyhmyydestä välitä. =o)
Ei ole mitenkään yksinkertaista alkaa
seurustelemaan, jos toisella on lapsia ja ex.
Itsekin pidän kovasti lapsista, mutta exä mukana kuvioissa ei kiinnosta.
..kuten naisiakin.Osa hakee vain sitä seksiseuraa ja osa muuta.Itse en ole miehenä kyllä kokenut koskaan sitä "syrjintää"yh-isänä naisasioissa,mutta uskon sen kyllä..että naisista aatellaan varmaan yksinhuoltajina erillalailla,paljon riippuu siitä että tietääkö ja tunteeko toisen taustoja ja elämää tarloin ollenkaan,ennenkuin alkaa toisesta mielikuvia järjestään.
Mä aikoinani eron jälkeen tapasin täältä sätistä oikein kivan tuntuisen mummelin,juteltiin ja kirjoiteltiin kuukausikaupalla ennen tapaamista.Juttu kulki oikein kivasti kummankin mielestä(ainakin luulin niin:))
Mutta tavatessa vasta selvisi,että hänellä oli vain ollut toisen miehen kans jotain nappasua suhteessa ja hän etsikin vain helpotusta elämäänsä ja murheisiinsa.
Kyllähän mua kyrsi,kun totuus selvisi.
Itse en kyllä voiskaan alkaa lapsettoman naisen kans seurusteleen,ei semmoinen pärjäis meidän kans tuntia pitempään:))
Nyt olen jutustellut oikein kivan tuntuisen yh-äipän kans muutaman kuukauden ja oikein kivalta näyttää jatkokin..sieltä hän taas painaa viikonlopuksi tukka putkella tänne kylään.
Että ei sitä auta kuin jatkaa vain etsintää ja katselua,kyllä se sieltä sullekin vielä kumppani jostain putkahtaa rinnalle..usko pois vaan.
Hyvää ja lämmintä syksyä sinulle ja lapsillesi..sinne arjen keskelle.
Olen ajatellut tuota kysymystä itsekkin paljon... kahdeksan vuotta olen ollut yh ja vain pari vuoden kestävää suhdetta....
Valitin asiasta parhaalle ystävälleni (mies) ja hän kysyi minulta lähtisinkö minä sinkkuihmisenä valmiiseen perheeseen jossa jo säännöt ja tavat ovat valmiina....ehkä , ehkä en.....
Ja sana yh karsii huonot miehet pois ja vain parhaat jää....
Hei!
Kyllä meitä yh-isejäkin on. Itse olen siinä roolissa ollut vasta muutaman kuukauden kahden aikuisen ja kahden kouluikäisen huoltajana. En jaksa ymmärtää miksi yh-isä tai yh-äiti olisi kenenkään silmissä hylkiö. Kai siitä jotakin on pääteltävissä, että juuri tämän henkilön luokse lapset ovat jääneet asumaan.
Hyvää alkanutta syksyä kaikille yh'äideille ja isille.
Yh-isä 47v.
Niin en omalla kohdallani ole sellaista kohdannut kylläkään.
Meinaan vaan kun lueskelen täällä näitä kaikkia viestejä, niin sieltä tulee niin järkyttävää ja niin halpamaista kielenkäyttöä olevaa tekstiä, että en voi kuvitella että jotkut voivat ajatella yh:äideistä tuolla tavalla! Vai onko ne vaan ihan kestoärsykkeeksi tuulesta temmattuna kirjoitettu?! Sillä tottahan niissä ei ole pätkääkään.
Ja vain ja ainoastaan naisesta ajatellaan, että kun hän on yksin, hänet on jätetty ja sen jälkeen ns. kaikkien käytettävissä.
Me kaikki tiedämme että se ei ole totta, mutta, vaikka kuinka sitä ajattelee, se tuntuu todella ärsyttävältä, että jollain on kanttia haukkua heitä noin ala-arvoisesti.
Sehän siinä on, kun ei tunne yh: äitien arkipäivää ja elämää mitä se on, niin täytyy jollain tavoin loukata heitä vielä enemmän. Kiitostahan tästä ei koskaan saa. Mutta ei tarvitsekaan, lapset ovat se parhain asia, suurin onni.
Olen yksinhuoltajaisä. Viranomaisten silmissä olen vähintäänkin epäilyttävä kummajainen. Koulukuraattorikin kyseli pojaltani rutiinihaastattelussa, että "Asutko sinä isän kanssa kahdestaan?" ja sen jälkeen vielä ilkesi kysyä, että "Miksi?" Onneksi poikani on varsinainen verbaaliakrobaatti ja kuraattori sai kuulla paitsi selkeät vastaukset myös ilmaisen arvioin tuollaisten kysymysten eettisestä luonteesta ja oikeutuksesta. Mutta asiaan: on aivan totta, että yh-äitejä morkataan nykyisin todella usein. Kyseessä on ikävä yleistys eli jonkun onnettoman toilailut kipataan muidenkin niskaan. Sama ongelma on etäisille: he saavat surutta otsaansa "perheen jättäjän" tai "elatusapupinnarin" leiman, usein todella aivan syyttä. Opetus lienee se, että ei pitäisi yleistää mitään, vaan kohdata toinen ihminen aina yksilönä, olipa hänen sukupuolensa tai roolinsa mikä hyvänsä.
Hei!
Oli kiva lukea kypsän aikuisen miehen fiksu kirjoitus!
Sen kun saisi ihmisten päähän mahtumaan, ettei yksinhuoltajuus ole joku luonteenpiirre tai ihmisen ominaisuus. Vaan yksinhuoltajia on joka junaan, aivan kuten lapsettomia sinkkuja, vanhojapoikia ja -tyttöjä, ydinperheellisiä jne.
Jokainen käyttäytyy ja tekee valintansa yksilöllisesti.
Sekin yleinen käsitys, että KAIKKI yh:t saavat yhteiskunnalta tukia ja vaikka millä mitalla on todella ärsyttävä harhaluulo. Suurin osa meistä kun saa vain sen oliko se nyt markoissa 200/lapsi kuukaudessa korotusta lapsilisään. Asumistukeahan saa jokainen talous tulojen mukaan, ei perhesuhteiden. Kivahan sitäkin olisi saada, mikä ettei, mutta kun tulot ovat "normaalit" työssäkäyvän tulot, niin ei tietysti tipu euroakaan.
Joskus tekee mieli tokaista noille "kateellisille", että vaihdetaan kuule vaan osia. Katsotaan kuinka kauan psyykesi kestää tällaisena totaaliyksinhuoltajana....
En ole katkera, toivottavasti eivät muutkaan!
Lapset ovat ihania!
Ei pidä paikkaansa,en ainakaan minä pidä yh äitiä hylkiönä,ehkä jotkut miehet on sen verran vielä poikasten kengissä ettei ole kantamaan vastuuta lapsesta,eivät esim.välitä lapsestaan,ja joskus voi tilanne olla parempi niin että äiti hoitaa lapsen tai toisinpäin,sanoisin näin että noi yh:den haukkujat,parjaajat ymym ei pystyis lasta hoitamaan paria pv kauempaa,sen verran raskasta se kuitenki on itselläni ei ole muksuja mutta satun tietämään asioista paljonki.Tsemppiä kuitenki ja anna haukkujien kommentit mennä korvasta sisään ja toisesta ulos,ehkä heidän elämänsä on sen verran tylsää että alentuvat sille parjaus tasolle.;)hymyä huuleen. uksuja
Tietysti onhan niitä maailmassa niitä yh-isä yhtä lailla kuin yh-äitejä, mutta oletteko kenteis huomanneet että yh-isijä on huomattavasti vähemmän kuin samassa tilanteessa olevia kauniimman osapuolen edustajia?
Ja melkein kaikkien yh-isien ikä alkaa lehentyä sitä neljänkymmenen puolta väliä... Kun taas meitä yh-äitien ikä on laidasta laitaan.
Kertooko tämä Suomalaisten nuorten miesten vastuuntunnottomuudesta vai mistä...?
Olen tullut siihen tulokseen jo näin nuorella iälläni että en aijo ottaa miehiä todesta kun vasta nelänkympin tienoilla, koska silloin niillä saattaa olla jo jotain piuhoja paikallaan.
Mutta Tietysti tämähän vai on minun näkökulmani.....
Se kertoo sosiaalitätien asenteista. Sitä on myös tutkittu. Hiljattain ilmestynyt Litmalan tutkimus ja kirja avio- ja avoeroista pari muuta lähdettä totesi mielenkiintoisen ilmiön. Ennen isiä mollattiin siitä etteivät ota osaa lastensa elämään. Nyt kun isät ottavat ja ovat monin tavoin myös hoivaavina vanhempina lapsilleen jopa ensisijaisesti useissa tapauksissa on sosiaalitoimen ja käräjäoikeuksien linjaa tutkittaessa havaittu, että isän mahdollisuus saada lapselleen ja itselleen oikeudenmukainen huoltajuuspäätös tai peräti ensisijainen huoltajuus samaan aikaan pienentynyt.
Ilmiö on sama miksi ennen ei ollut juuri naiskenraaleja Suomessa. Kyse ei ollut siitä olivatko naiset huonompia, yhteiskunta ei vaan antanut sihen mahdollisuutta.
onko miehen fiksuus määriteltävissä sillä kuinka hän suhtautuu yh-äitiin?
En tarkoittanut yleistä fiksuutta, vaan vain ja ainoastaan tästä yhdestä asiasta, koskien yh äidin yleistämistä ja pitämistä häntä alhaisena naisena.
Vain tästä yhdestä asiasta oli kysymys, ja miten jotkut miehet halveksien heistä puhuvat ja kirjoituksillaan antavat ymmärtää.
Toiset miehet suhtautuvat yh äitiin todella aikuismaisesti ja fiksusti.
En tiiä miten monta lasta sulla on mutta itselläni on kolme ja arvaappa miten monta miestä näkyy lähellä sen jälkeen ku sen kuulevat??
Usko alkaa olla mennyttä että vois oikeesti joku kiinnostua.... en koe olevani niin hirveä ihminen vaikka lapsia onkin kolme mutta miehille se sattuu olevan ylitsepääsemätön ongelma... joten kaipa tässä on totuttava elämään vaan lasten kanssa ku ne kerran on tehnytkin ja vieläniin suuren virheen tehnyt että on eronnut... :(
Jostain asenneongelmasta kai sitten on kysymys. Mielenkiintoisen keskustelun kävin kerran yhden poikamiehen kanssa (45-vuotias). Hän kertoi seurustelleensa kahteen otteeseen ja molemmilla näillä naisilla oli ollut edellisestä liitosta lapsia. Tämä mies oli valmis hyväksymään lapset ilman muuta, mutta ongelmaksi nousi lasten biologinen isä, joka alkoi (molemmissa tapauksissa) katkeruudessaan terrorisoida, joten suhteet loppuivat siihen. Olisikohan monilla muillakin miehillä vastaavanlaisia kokemuksia? Tämä ainakin olisi yksi selitys.