merkki endosta?

järkeväähän se olisi mennä mahdollisimman nopeasti. Mutta kun tuntuu siltä, että ne jutut syö energiaa niin paljon ja ne on niin kuluttavia ne käynnit lekureilla, että en jaksais vielä kun on opiskelu rankimmassa vaiheessa. Toisaalta tiiän, että alitajuisesti pelkään niin paljon "tosiasioita" että selittelen järkisyillä tutkimuksiin menemättömyyttä. Ja just tuo mitä sanoit, että mahdollisuudet pienenee..ei kuulosta kovin kivalta vaikka tosiasia onkin.
Mun gyne sanoi viimeksi kun kävin, että jos kivut ei oo pahentuneet (mielestäni viimeisen 2 vuoden aikana jopa lieventyneet) niin ei endokaan (jos sellainen olisi) pahene. Gyne ultrasi mut viimeksi, eikä nähnyt mitään...sanoi kyllä, että ultraäänellä ei näe kuin yli 2cm kasvaimet. Jotenka laparoskopia lienee seuraava ja kohdallani hyödyllisin vaihtoehto. Pelkään vaan niin kamalasti, että mulla on kaikki paikat tukossa. Ja pelko estää kohtaamasta tosiasioita eli menemästä tutkimuksiin. Tää on oravanpyörä ja ikävä sellainen. Itkuuuuu...

leijona kirjoitti:

järkeväähän se olisi mennä mahdollisimman nopeasti. Mutta kun tuntuu siltä, että ne jutut syö energiaa niin paljon ja ne on niin kuluttavia ne käynnit lekureilla, että en jaksais vielä kun on opiskelu rankimmassa vaiheessa. Toisaalta tiiän, että alitajuisesti pelkään niin paljon "tosiasioita" että selittelen järkisyillä tutkimuksiin menemättömyyttä. Ja just tuo mitä sanoit, että mahdollisuudet pienenee..ei kuulosta kovin kivalta vaikka tosiasia onkin.
Mun gyne sanoi viimeksi kun kävin, että jos kivut ei oo pahentuneet (mielestäni viimeisen 2 vuoden aikana jopa lieventyneet) niin ei endokaan (jos sellainen olisi) pahene. Gyne ultrasi mut viimeksi, eikä nähnyt mitään...sanoi kyllä, että ultraäänellä ei näe kuin yli 2cm kasvaimet. Jotenka laparoskopia lienee seuraava ja kohdallani hyödyllisin vaihtoehto. Pelkään vaan niin kamalasti, että mulla on kaikki paikat tukossa. Ja pelko estää kohtaamasta tosiasioita eli menemästä tutkimuksiin. Tää on oravanpyörä ja ikävä sellainen. Itkuuuuu...

minulla on itselläni todettu endometrioosi noin viisitoista vuotta sitten. minulle on tehty useampi laparoskopia. tutkimus on kivuton toimenpide. olen ennen toimenpiteeseen menoa ollut todella kipeä ja toimenpiteen jälkeen olen ollut kuin uusi nainen.
vuosi sitten minulle tehtiin viimeksi ko. toimenpide ja silloin todettiin, että endometrioosini on rauhoittunut enää ei löytynyt uusia pesäkkeitä. samalla he tarkistivat munajohtimet ja ilmoittivat, että mitään syytä miksi en voisi tulla raskaaksi ei ole. silloin olin sinkku ja toive raskaudesta on ollut mielessäni jo kauan. olin tavallaan luopunut jo toivosta, mutta nyt toivo omasta lapsesta heräsi uudelleen...
nyt minull aon aivan ihana mies,mutta nyt tuli uusi mutta eteen... miehelläni on entisestä liitosta kolme lasta. mieheni on sterilisoitu ex-vaimon toivomuksesta... nyt yritämme selvittää voiko sterilisaatiota purkaa ja yrittää yhdessä saada aikaiseksi lasta...
menkää rohkeasti tutkimuksiin ja selvittäkää mahdolliseuutenne!
tsemppiä ja hyvää syksyä!