Maagiset työskentelyt

Täysin ilman vierasta sälää. Lähinnä "meditoiden" tai esteettisesti miellyttävässä ympäristössä.

Joogan tyyppiset liikesarjat plus mentaaliakrobatia riittävät. Myös luonnossa, meren rannalla, kallioilla...siinä tarpeeksi estetiikkaa. "Miekka ja magia"-osasto jääköön Conan ja Tolkien-diggareille...

...ilman tilpehöörejä, osana tavallista arkea.

Siinä se vaikeus onkin kun pyritään selittämään mistä magiassa on kyse: en voi vetää selvää rajaa magian ja arkiaskareitten välille. Minulle magia ei ole pyhitettyä "korkeampaa tietoa" tai uskonnon harjoittamiseen rinnastettavaa rituaalista toimintaa.

Kuten olen usein todennut, minulle magia on elinehto ainakin mitä tulee talouteen ja toisaalta itsensä toteuttamiseen. Itsetuntemus ja jungilaisten arkkityyppien soveltaminen työssäni ovat osa arkipäivääni. Lasken ne saumattomasti osaksi maagista maailmankuvaa, joka toimii pohjana kaikelle tekemiselleni.

Pyrin siihen, että jokaisesta tekoni olisi maaginen teko, ja jokainen hetki jonka elän olisi maaginen hetki, ja että koko elämäni olisi suuri kunnianosoitus magian olemassaoloa kohtaan.

Tilpehöörit eivät ole tarpeen. Ilmaisen itseäni ja kommunikoin todellisuuden kanssa mahdollisimman suoraan, ilman symbolisen krääsän painolastia. Mihin tässä vedän rajan, riippuu vähän tilanteesta. Vaatetus, alttari ja välineet (kuten vaikkapa soittiminet) ovat kaikki aivan hyviä välineitä, mutta niillä on vain välinearvo, ja niitä täytyy myös osata käyttää, jottei initiaatiosta tule vain onttoa imitaatiota.

Meditaation tyyppisesti tapahtuminen kuuluu silti kaikkeen magiaan kaiken aikaa ja jokaisessa tilanteessa. Jokainen rituaali, minkälainen hyvänsä se onkin, alkaa siitä, että ajattelu pysäytetään ja otetaan kontaktia todellisuuden kanssa ilman järjen tulkintajärjestelmän väliintuloa.

Minulla on vaikea viharakkaussuhde esineitä kohtaan. Periaatteessa ymmärrän että kaikenlaisista kapistuksista voi olla hyötyä apuvälineinä, mutta kovin helpostihan ihminen kiintyy omaisuuteensa ja sitoo oman energiansa siihen. Ei hyvä.

Juuri tämä esine ja sen omistaminen ongelmallisena kokemuksena on yksi niistä suurimmista syistä miksi olen epäröinyt nimittää itseäni maagiksi.

Toinen syy epäröintiini on että en voi olla pohdiskelematta miten läheltä maagiset rituaalit ja riitit liippaavat pakko-oireneurooseja. Missä kulkee sairaalloisen taikauskoisuuden ja missä autenttisen työskentelyn raja?

Omalla kohdallani olenkin sitten tyytynyt enimmäkseen meditaatioon, unityöskentelyyn (tai sen yrittämiseen) ja pienimuotoiseen seksuaalimagiaan (pyrin ohjaamaan orgasmin energiaa haluamiini kohteisiin).

täällähän pörrää selvästi vaan VKP-sakkia. ;-)

En pukeudu velhoviittaan enka lenna luudalla.:) Meditaatio riittaa....