Olen 20 vuotias vl-mies (toivon mukaan vielä vl) ja seurustelin erään tytön kanssa useamman vuoden. Minulla on todella voimakas seksuaalinen vietti ja niin oli myös silloisella tyttöystävällänikin. Me harrastimme seksiä noin puolen vuoden ajan 2-3 kertaa kuussa, ehkäisyn kanssa ja ilman. Silloin en ajatellut sen synnillisyyttä, koska olimme suunnitelleet menevämme naimiisiin ja kaikkea. Tavallaan hyväksyimme sen sillä. Minulle tuli myös tärkeäksi muutki maailmalliset asiat, kuten musiikki ja elokuvat. Seuroissa ei tullut hirveänä käytyä.
Nyt meillä kuitenkin lopetimme seurustelun jatkaen vain kaverina. Vasta seurustelun loputtua tajusin mitä olimme tehneet ja kuinka tulevaisuuteni tällä piittaamattomuudella ja haluille antautumisella pilasin. Nyt minua harmittaa hirveästi koko typeryys, mutta sitä ei saa enää tekemättömäksi. Nyt olen taas tavallaan saanut rauhan ja osaan iloita siitä että käyn seuroissa. Haluni uskoa on nyt paljon suurempi kuin seurusteluaikoina, jolloin myöskään en uskoa halunnut menettää, mutta teoillani sen tein. Haluaisin jatkaa elämääni vl:na, mutta minua ahdistaa asia että en voisi olla enää vl enkä pääsisikään taivaaseen ko. asioiden takia, vaikka niin haluan.
Tekojani kadun todella, mutta en voi mennä kenellekään puhumaan henkilökohtaisesti tuosta asiasta, rohkeus ei riitä. Mitä ihmettä minun kannattaisi nyt tehdä? Uskoa en todellakaan halua kieltää vaan haluaisin aloittaa kaiken alusta uskovaisena, mutta pelkään että se ei onnistu, koska tiedän syntini suuruuden.
Hartain toiveeni ja rukoukseni on että voisin jatkaa elämääni vl:nä ja saisin uskovaisia kavereita, että ei tarvitsisi olla yksin ja että saisin uskovaisen luotettavan vaimon. Paljonhan se on pyydetty ainakin minulta...
Nyt meillä kuitenkin lopetimme seurustelun jatkaen vain kaverina. Vasta seurustelun loputtua tajusin mitä olimme tehneet ja kuinka tulevaisuuteni tällä piittaamattomuudella ja haluille antautumisella pilasin. Nyt minua harmittaa hirveästi koko typeryys, mutta sitä ei saa enää tekemättömäksi. Nyt olen taas tavallaan saanut rauhan ja osaan iloita siitä että käyn seuroissa. Haluni uskoa on nyt paljon suurempi kuin seurusteluaikoina, jolloin myöskään en uskoa halunnut menettää, mutta teoillani sen tein. Haluaisin jatkaa elämääni vl:na, mutta minua ahdistaa asia että en voisi olla enää vl enkä pääsisikään taivaaseen ko. asioiden takia, vaikka niin haluan.
Tekojani kadun todella, mutta en voi mennä kenellekään puhumaan henkilökohtaisesti tuosta asiasta, rohkeus ei riitä. Mitä ihmettä minun kannattaisi nyt tehdä? Uskoa en todellakaan halua kieltää vaan haluaisin aloittaa kaiken alusta uskovaisena, mutta pelkään että se ei onnistu, koska tiedän syntini suuruuden.
Hartain toiveeni ja rukoukseni on että voisin jatkaa elämääni vl:nä ja saisin uskovaisia kavereita, että ei tarvitsisi olla yksin ja että saisin uskovaisen luotettavan vaimon. Paljonhan se on pyydetty ainakin minulta...
Vastaukset 41
Vanhimmat
mä oon ihan samassa liemessä....!!!Ei vaan uskalla mennä kellekään kertoon, mutta se painaa mieltä tosi raskaasti, ja halu uskoa on suuri!!!
Tehän olette voineet parrutella keskenänne. Tiedä vaikka olitte se seurusteleva pari.
Ootko vielä yhdessä sen kumppanisi kans? Mun tarina tossa oliki noin niinku suunnilleen.
oon..ollaan yritetty lopettaa, mut se joskus aina lipsahtaa..
Miten teillä sit menee ja muutenki sun elämäs? Sori utelut! Mulla on ollu alamäkeä noin 9 kuukautta mut nyt on pikkuhiljaa lähdössä nousuun päin. Elämänhalu on kohta plussan puolella. Monesti olen miettinyt että olisi parempi olla kuollut ko kituuttaa täällä, mutta itsemurhaa en ole harkinnut. Harva asia saa mut hyvälle tuulelle ja vielä harvempi nauramaan. Vähän sekavaa kirjotusta mutta asiat ei oo muutenkaan hyvin järjestyksessä.
yritän vaan työntää sen asian johonki tiedostamattomaan mut se aina pomppaa sieltä, ja tiedä kyl tasan tarkkaan, että kannattas siitä jollekki puhua ja panna synti syntinä pois, enkä mitään muuta ratkaisua sullekaan osaa tarjota! oon mä pari kertaa jo meinannu avata suuni, mut sielunvihollinen on vienyt voiton, ja suu on pysynyt kiinni....mitä me tehään, kertokaa!!! Ku se paisuu ja paisuu päässä se asia ja välillä sekoo. Se tuntuu niin raskaalta synniltä, ettei sitä voi edes tunnustaa, etteikö vajois maan alle!! Mutta älä sinä mitää itsemurhista puhu! Täytyy vaan rukoilla Jumalalta, että antais meille syntisille voimia pyytää anteeks!!
puh. 0408458369 tai [email protected]
minullakin on asioita, joista en voi puhua yleisesti. Olis niin hyvä kun niistä, voisi puhua jonku kanssa, niin ettei tarvitsisi hävetä. Sielunvihollinenhan saarnaa tämän maailman tärkeimmän asian, evankeliumin, meille noloksi.
Sama homo se hyörii täällä ja te punaniskat uskotte kaikkea.
Olen täysin kokenut rakkauden saralta.
Velipoika vielä runksuttelee.
syntiä, mutta loppujen lopuksi vain seksiä, mikä on maailman luonnollisin asia. Voitte uskoa, ja puhun kokemuksesta, että ne omat asiat tuntuvat kaikista suurimmilta, ja se suljettu astia, jolle puhut, ei kauhistele niitä samalla tavalla kuin te itse. Moni seurapenkissä istuva on langennut tavalla tai toisella huoruuden syntiin ja jos tosissanne haluatte "parantaa tapanne", on teillä siihen mahdollisuus.
Ei teillä ole ollut mikään voimakas seksuaalinen vietti. Jos olisi te olisitte naineet 3-5 kertaa joka päivä. Sellaista se on kun eka kertaa pääsee pimpan makuun. Siis jos on haluja kunnolla.
meillä se saatto olla kaheksan kertaa päivässä...
tota mä en kirjottanu!!!!joku feikkas!!!
Tämän mä arvasinki et heti aletaan aukoon päätä, mut kaikki ei voi ymmärtää.
Oletko vielä uskonut sen anteeksi, jos sinulla on huono omatunto siitä, niin kannattaa tehdä parannus. Haluatko uskoa syntisi anteeksi?
Kyllä minä haluan uskoa, mutta siitä on vaikea mennä puhumaan kenenkään kanssa pyytää sitä anteeksi. Mutta halua kyllä on!
usko rakas veli kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
uskoa? Jos et jaksa uskoa syntiäsi tämän keskustelun palstan kautta pois, niin ota minuun yhteyttä niin puhutaan. puh. 0408458369 tai [email protected]
Mikä pakko se on levitellä asioita. Sinähän selvästi kadut asiaa. Kyllä se riittää. Pyydät Jumalalta anteeksi kahden kesken. Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Isä antaa syntisi anteeksi. Hyvällä tiellä sinä olet kun tekojasi kadut.
Kaikkein paras on ko puhuu suoraan, mut käy tsekkaan e-mail.
e-mailia ei jostain syystä tullut, mutta eikai se haittaa, asiahan on selvä nyt. Jos sulla on muulloinkin jotain puhuttavaa, niin puhun mielelläni.
se on kuule niin, että usko tulee Kuulosta. Ja kuulo Jumalan sanan kautta. Synninpäästö täytyy sanoa.
Tämä on yksi viestinnän muoto, esim kuurot eivät voisi uskoa, jos parannuksen voisi tehdä vain kuulemalla. Mutta se myönnettäköön, että tämän kautta on vaikea uskoa synnit anteeksi, siis kirjoitetusta teksistä on vaikea uskoa synnit anteeksi, mutta mahdollista. Tästä on yksi puhujakin kerran saarnannut.
Kysyisin myös neuvoja toiseen asiaan: Erosimme noin 9 kuukautta sitten. Seurustelumme viimeiset kolme kuukautta oli lähinnä riitelyä ja niiden sopimista, ei kovin mukavaa ja erosimme lopulta ystävinä. Emme olleet eroamisen jälkeen lähes puoleen vuoteen yhteydessä paria tekstiviestiä ja puhelua lukuunottamatta. Nyt olemme enemmän yhteydessä ja joskus käymme yhdessä seuroissa. Olemme puhuneet välimme selviksi. Huomasin myös sen että rakastan ko tyttöä vielä suunnattoman paljon, mutta en voisi kuitenkaan koskaan enää seurustella hänen kanssaan, jokin päässäni ja sydämessäni sanoo niin. En voi unohtaa kaikkia ikäviä asioita joita hän minulle teki yhdessä ollessamme, mutta en myöskään ole niistä asioista katkera. Mutta ajatus siitä että palaisimme joskus yhteen tuntuu mahdottomalta rakkaudestani huolimatta. Aina ko nään häntä sydän rupee hakkaa kahtasataa. Miten siis voisin unohtaa tunteeni häntä kohtaan? En halua koko ikääni tuntea silleen häntä kohtaan vaan olla pelkkä kaveri. Kuulostaa varmaan tosi typerältä ja sekavalta, mutta siitä on vaikea kertoa.
että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä parannuksen alttarille. Jos haluat uskovasena matkaa tehdä.
Sinä saat varmasti voimaa siihen parannuksen tekoon. Avaa vain suusi, ei sinun tarvitse osata muotoilla sitä hyvin. Tee se pian ennekuin myöhänen yllättää..
Olet nuori kaveri. Elä nuoruuttasi, elä sitä Jumalan valtakunnassa ja anna puolison mietinnän vielä olla edessäpäin. Asioilla on tapana järjestyä kun vain jaksaa luottaa Taivaan Isään.
Tiedän että pitäis puhua ja pyytää synnit anteeksi, mutta se ei oo helppoa enkä tiedä että kenelle tästä pitäisi puhua. Jollekin puhujalle, uskovaiselle tutulle? Minua myös pelottaa että tämä ko henkilö kertoo siitä jollekin tai että hän ei saarnaakaan kyseistä syntiä anteeksi vaikka haluan uskoa. :(
Lue ylempi viestini.
Kyllä mä ymmärrän sua. Mut semmosen hyvän vinkin annan, että ei kannata pitää välejä läheisinä. Se on raastavaa ja repivää. Ite oon nähny parhaaks pistää serustelukumppanini kans välit kokonaan poikki. Kyllä moikata pystyy, mutta niin kauan on parempi pitää etäisyyttä, että on varma ettei enää rakasta toista, eikä tuu enää mitää koko seurustelusta. Vinkki vaan..
Tollastahan se on kun menee poikki ja on vielä tunteita jäljellä. Mutta koirat haukkuu, karavaani kulkee ja elämä jatkuu. Sure päättynyttä suhdettasi, mutta tietyn ajan jälkeen tunnusta tosiasiat ja jatka elämääsi. Turha jäädä rypemään...
kuulla rukouksen. Kannattaa rukoilla, että löytäisit jonkun jolle purkaa mieltäsi vaivaavat asiat. Ei maailmassa ole niin suurta syntiä, jota jumala ei anna anteeksi. Eikä maailmassa ole ketään, joka olisi pienempisyntinen kuin sinä. Kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomat omalta´puoleltaan. Jos jollakin on varaa katsoa sinun syntejäsi jotenkin suurempina kuin omiaan ei se ole oikein. Jokaisella on omat ja erilaiset helmasynnit. Jos on voimaa, niin keskustele ensin entisen kumppanisi kanssa asiasta. Ehkä se avaa molemmille tien jonkun rippiisän tai -äidin luo. Jr ja voimia kilvoitteluun!
Hyvin teit kuomaseni. Nussi vaan niin paljon kuin jaksat kun olet vielä nuori. Älä anna kaiken maailman lahkolaisten syyllistää sua, ovat vaan kateellisia kun eivät saa nuorta pillua. Tunnon tuskat sikseen ja nussimaan vaan!
Jos et ymmärrä vl:ien asioita niin on tuolla muitaki palstoja joissa voit fiksuja mielipiteitäsi esittää.
Nuori mies ja noin lannistunut jo. Ehkä ymmärrät liikaakin vl-asioita kun et ymmärrä elämän perusasioita. Nussi vaan niin paljon kun sielu sietää, sit kun olet lestaaviossa, niin eipä enää tee mielikään, kun kakaroita sikiää joka jouluksi. Pane niin, että tyrät rytkyy, mutta muista ehkäisy.
Parhaassa tapauksessa tajuat erota koko lestatouhusta kun pääset kunnolla elämän makuun.
Itse olin lesta, mutta erosin ja nyt olen onnellinen.
Se vaan on niin että mulla ei oo mitään halua kieltää uskoani enkä enää halua harrastaa seksiä ennen avioliittoa. No kivat sille että oot onnellinen, mutta vaikka en sua henkilökohtaisesti tunne niin en silti oo ilonen siitä et kielsit uskos. No koitahan sinäki pärjäillä!
vl-m20: "Tekojani kadun todella, mutta en voi mennä kenellekään puhumaan henkilökohtaisesti tuosta asiasta, rohkeus ei riitä. Mitä ihmettä minun kannattaisi nyt tehdä? Uskoa en todellakaan halua kieltää vaan haluaisin aloittaa kaiken alusta uskovaisena, mutta pelkään että se ei onnistu, koska tiedän syntini suuruuden."
nuori nainen: "mä oon ihan samassa liemessä....!!!Ei vaan uskalla mennä kellekään kertoon, mutta se painaa mieltä tosi raskaasti, ja halu uskoa on suuri!!"
Niin, ensinnäkin tällä palstalla täytyy olla hieman tarkka näiden viestien aitouden suhteen, mutta nämä ainakin asiasisältönsä puolesta vaikuttivat aidoilta.
Minä olen tällä palstalla katsonut asioita aika lailla nuorten näkökulmasta ja tiedän omakohtaisesti, kuinka nuorella syyllisyys voi olla suorastaan musertava niistä omista teoista, jotka nuori mieltää synniksi. Kuitenkin se kynnys tunnustaa ne ja pyytää anteeksi on todella korkea, kuten edelliset esimerkitkin osoittavat.
Kysynkin, onko vl-liikkeessä pohdittu keinoja tämän kynnyksen alentamiseksi? - Ehdotan jälleen nettilinjaa, jossa nuoret voisivat anonyymisti kertoa asioitaan! - Katolilaisillahan on rippituolit, joissa voi papille kertoa syntinsä verhon tai seinän takaa. Tämänlaisessakin käytännössä se kynnys on varmasti alempi kuin, että jos ne syntinsä täytyisi tunnustaa jollekin silmästä silmään. - Jos nimittäin tuo kynnys olisi alempi, monta murheen päivää jäisi nuorelta väliin!
Haluaisin teille pari sanaa sanoa.
Ei liene yhtään uskovaista ihmistä, kenellä ei joku asia ole mielessä vähän enemmän tai vähemmän päällimmäisenä, joka mietityttää ja laittaa uskomista koetukselle. On hyvä muistaa, että ei ole luokiteltu syntejä suuruuksien tai pienuuksien mukaan.
Sielunvihollisen kavaliin konsteihin kuuluu myös se suuri valhesaarna, joka kuiskuttelee, ettei noin suurta syntiä saakaan anteeksi, saati sitä voi edes kenellekään kertoa. Uskovaiselle on armoetu laittaa synti pois tunnolta ihan nimeltä, mutta autuus ei ole kuitenkaan ripissä ja tunnustuksien määrässä, vaan uskossa. Uskominen on varmasti helpompaa, jos saa voimia laittaa asiat pois tunnolta, jotka erityisesti painaa mieltä.
Rukoilkaa Jumalalta voimia uskomiseen ja sen säilymiseen, koska Jumalan armon voima on paljon suurempi kuin sielunvihollisen valhesaarnan ja eksytyksen voima. Rukoilkaa voimia myös siihen, että jaksaiisitte laittaa asiat pois, jotka painavat mielessä.
En kirjoita tätä sillä, että olisin itse malliesimerkki, vaan sillä, että olen itse varsin raahustava matkalainen ja tuntuu että tie on jatkuvasti pystyssä.
vl-m-20:lle ja nuorelle naiselle! Hirveän paljon tsemmpiä teille. Olen nyt 30 v mutta elänyt samassa tilanteessa 10 v sitteen. Nyt onnellisesti naimisissa. En pystynyt aikoinani kertomaan asiasta myöskään mutta tuo "kamelin" kirjoitus rohkaisi mua nyt jälkikäteenkin. Ei usko ole ripin määrässä vaan siitä että tahtoo pitää uskon sydämessään. Halusin sitten kun olin
"viisastunut" tai "rauhoittunut" kulkea muiden nuorten kanssa ja olla "kunnolla" minullakin tuntui aluksi olevan vähän kavereita mutta jotenkin aina päivästä päivään kuljin. Ei ole helppoja ne kasvun vuodet mutta vaikka tuntuu että seinä on edessä niin tyhjää siellä maailmassakin sitten on! Pidä vaikka vain pieni hitunen uskoa sydämessä ja jaksa päivä kerrallaan. Minä luulin aikoinani että olin ainoa mutta jokaisella on kyllä omat sitten loppujen lopuksi omat juttunsa. Synneillä ei muuten ole suuruusjärjestystä, ei mikään ole suurempi tai pienempi. Uskokaa ihan huoletta! Joson halu niin se riittää. Minullekin sitten löytyi vuosien päästä kavereita joiden kanssa joskus juttelin nuorudesta ja sitten pyysin anteeksi ikäänkuin poius mielen päältä. Se oli varmaan sitten sitä rippiä mutta olin jo ollut pitkään "kuivilla" Eli iloitkaa siitä että elätte ja odottakaa tulevaisuutta valoisin mielin. Jumala pitää teistäkin huolen. Valoisuutta mieliinne ja iloitkaa siitä että olette nyt kiinni "rauhallisemmassa" ja " seesteisemmässä" elämänvaiheessa. Kasvaminen on vaiheita ja nyt on aika jolloin ikäänkuin vastuu tuleekin henkilökohtaiseksi. Ei muuta kuin avoimin mielin kohti syksyä! elämän raskaat päivät ovat siksi että sen jälkeen kun ne ovat ohi osaamme arvostaa onnellisia päiviä todella paljon!
Rakas nuori nainen ja vl-m20
Asia on juuri niin, kuin Kameli kirjoitti:
”Uskovaiselle on armoetu laittaa synti pois tunnolta ihan nimeltä, mutta autuus ei ole kuitenkaan ripissä ja tunnustuksien määrässä, vaan uskossa.”
Eli sinulla on mahdollisuus uskoa aivan yleisestäkin saarnasta syntisi anteeksi. Ja kun uskot, niin muista, ettei ole yhtään pyhempää maan päällä kuin sinä olet. Samanlaisia epäonnistujia me kaikki olemme, kuka sitten missäkin asiassa.
Yleensähän siinä käy niin, että sielunvihollinen saarnaa korvaan syntiä tehdessä: ”Tämähän on niin pieni asia, mahtaakohan se nyt olla edes syntiä, varmasti muutkin niin ovat tehneet.” Ja sitten ”Olethan jo siihen syntiin ennenkin hairahtunut, ei sen uusiminen nyt kovin paha juttu ole.” Tämän jälkeen, kun tulee synnistä katumus, sielunvihollinen on saarnaamassa: ”Syntisi on niin suuri, onkohan koskaan kukaan muu langennut noin suuriin synteihin, et sinä voi niistä puhua etkä ilman niistä puhumista uskoa.” Tällä saarnalla sielunvihollinen uuvuttaa heikon Jumalan lapsen ja sielunvihollinen pääsee päämääräänsä: huonoksi itsensä tunteva Jumalan lapsi kieltää uskonsa.
Ensiksi sielunvihollinen oli onnistunut pettämään ja sen jälkeen tekemään ripistä autuudenehdon. Siis kun ajatus itselle tulee siitä, ”että tämän synnin minun pitäisi puhua jollekin, ennen en ole uskovainen”, niin olisi hyvä muistaa juuri tuon, mitä Kameli kirjoitti: ”Uskovaiselle on armoetu laittaa synti pois tunnolta ihan nimeltä, mutta autuus ei ole kuitenkaan ripissä ja tunnustuksien määrässä, vaan uskossa.”
Jos autuutemme olisi edes jotenkin ripissä, silloin myös autuus olisi kiinni meidän omasta onnistumisesta. Mutta ei, vaan syntien anteeksi antaumus tulee täydellisenä, ilman meidän minkäänlaista tekoa. Jumala kysyy vaan meidän uskoamme.
Jeesus kantoi kerran meidän kaikki syntimme ristillä, meiltä ei tekoja vaadita, ei edes ripittäytymistä. Mutta Jumala on antanut meille mahdollisuuden rippiinkin, kun haluamme mieltämme purkaa.
Usko siis syntisi anteeksi.
Tuohon kysymykseen mitä vl-m20 vielä esitit, että miten voit unohtaa entisen rakkaasi. Me olemme kaikki erilaisia ja meidän suhtautumisemme asioihin on erilaista. Eli, koska en sinua tunne, en osaa antaa sinulle mitään selvää vastaustakaan. Tuskinpa osaisin, vaikka sinun hyvin tuntisikin. Niin vaikeasta asiasta rakkaustunteissa on kysymys.
Mutta itselleni olisi (ja oli) parasta pitää mahdollisimman vähän yhteyttä tähän entiseen rakkaaseen. Unohtamisessa vuosikin on monesti lyhyt aika. Mutta siitä olen varma, että ajan kanssa pääset asian yli, ja toteat itsellesi, ettei se juuri enää sinulle muuta merkitse kuin, pala yhteistä historiaa hänen kanssaan. Tosin silloinkin avoin kaverillisuus saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos toinen tai molemmat ovat löytäneet uuden rakkaan.
_
Kirjoittelin asken tuon tsemppiä jutun ja sen jälkeen luin vasta Kallen kirjoituksen. Hyvä Kalle juuri nuin minäkin asioista ajattelen. Armo kuuluu sulle juuri sulle kurja köyhinkin.. jne.. ilman että meidän tulee tehdä jotain tai luetella syntimme jonkinlaisena ehtona. Tuli hyvä ja turvallinen mieli tuosta sun kirjoituksesta.
Te olette ihania ihmisiä...näppäimistö ihan märkänä, kun luin tota sun kirjoitusta, kalle! Kylläpä jotenkin vaan helpotti toi sun teksti. Kyllä halu uskoa on niin suuri, ettet usko! Ja on niin ihana kuulla teidän uskovaisten kommentteja, joissa todella näkyy armon suuruus!
Ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on Pyhän Hengen pilkka.
Eli tuonkin synnin voit saada anteeksi. Ei kannata nettiin tulla noista asioista puhumaan. Täältä saa kaikennäkösiä mielipiteitä jne... Ei uskovaistenkin mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka saa vaan pään sekaisin.
Kannattaa mennä puhumaan jollekkin uskovaiselle, vaikka puhujalle. Tuonkin synnin voit saada anteeksi. Niinhän sitä sanotaan, että KAIKKI synnit anteeksi jne...
Minusta juttusi tyttöystävästä, elokuvista yms. kuulostaa aika tavalliselta nuoren miehen elämältä, ei erityisen syntiseltä.
Olen luullut että lestadiolaisuudessa ripillä olisi tärkeä sija. Nyt ihmetyttää, ripittäydytäänkö siis vain muodon vuoksi ja saadaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä jotain juttuja, jotka ovat vain tavan vuoksi tunnustettu.
Mene siis vaikka jonkun tavallisen luterilaisen pastorin luokse ripittäytymään ja vapaudu tuosta turhasta kuormastasi. Ei synninpäästö ole lestadiolaisten yksinoikeus.