Kokemusta kiusaamisesta on. Ala-asteelle ei kiusaamista ollut, jollei muutamaa kertaa kuudennella lasketa. Yläaste sitten olikin täyttä helvettiä ja kaikki pelkän sukunimen johdosta. Lähes joka päivä sain kuulla kaikenlaista huutelua. Itse olin ja olen edelleenkin kova luonteinen ja koitin kestää tämän. Nykyään olen yli 30 vuotias ja edelleenkin ajattelen muutamaa tyyppiä erityisellä lämmöllä. Kiusattuna 90-luvun alkupäässä ei ollut helppoa. Kiusaamiseen koulussa reakoitiin käymällä pienimuotoinen keskustelu opettajan kanssa, joka ei johtanut mihinkään (tuli tunne että syy on minun). Opin kiusaajien tavat ja aloin lintsaamaan kyseiset tunnit, joidenka välissä tai ennen / jälkeen olin yleensä kohdannut nämä kiusaaja oppilaat. Kummallista kiusaajissa teki sen, että useimmat heistä oli 9-10 käytös oppilaita (eräs näistä sai stipendin)? Kiusaaminen oli sen verran näkyvää, että ei sitä opettajat voinut olla huomaamatta, kun silmä mustana tai huulet verillä tulee takasi tunnille välitunnilta. Päällimmäisenä jäi mieleen erään vuotta ylemmän oppilaan kevätjuhlassa tekemä hyvää kesälomaa tempaus. Hän tuli väittämään että käytösnumero oli laskettu ysiin mun takia, koska olin "kärvännyt" tämän opettajille kiusaamisesta. Todellisuudessa en koskaan kyseisestä herrasta puhunut kenellekään, koska pelkäsin kostoa ja tämä mallioppilas oli kaikkein rajuoteisin ja rusikoi yleensä nenän verille. No, se mitä se teki johti tähän kirjoitukseen. Eli sain kasiluokan kevät todistusten jaon jälkeen tältä ysiluokan päättävältä herralta selkään oikein huolella. Kehtasi antaa pari lisäiskua siitä syystä että likasin sen lenkkarit verellä. No mitäs nyt kun on aikaa kulunut n. 20 vuotta? Vaikka luonne on luja kuin kallio ja minä väkivaltaa vastustava ja rauhallinen persoona. On tullut eteen vaikea tilanne. Sain tämän kyseisen kaverin osoitteen selville vahingossa "kiitos Facebook". Hänellä näyttäisi olevan ura ja perhe-elämä kohdallaan. Itselläkään ei hullummin asiat ole, mutta täytyy sanoa ettei ne arvosanat yläasteella ainakaan lintsaamisesta parantunut. Päinvastoin meinasin jäädä luokalle juurikin tuon lintsaamisen takia. Jatko opintoja ajatellen oli noilla yläasteen arvosanoilla mahdoton hakea mieluiseen jatkokouluun. Ammattikoulu tuli käytyä kun muualle en päässyt. Nyt on kiusaajan kotiosoite, työpaikka, yms. tiedossa. Se viha mitä koen kyseistä henkilöä kohtaan, ei pelkällä anteeksi pyynnöllä todennäköisesti minua rauhoita. Tai en tiedä, kun ei näistä kiusaajista kukaan ole tekojaan koskaan tullut pahoittelemaan. Nyt pelkään itseäni, että miten lähestyn tätä kiusaaja herraa. On ollut mielessä vaikka millaisia julmuuksia. Aika ei todellakaan ole parantanut näitä haavoja, ehkäpä syventänyt paremminkin. Aikaa on ollut keksiä, miten saan kiusaajan elämästä samanlaisen helvetin. Ehkäpä olisi viisainta antaa olla ja antaa kaikkien nauttia elämästä, mutta jotenkin tämä olisi käsiteltävä, siten että kiusaaja ymmärtäisi seuraamukset ja seurausten kantavuuden läpi kiusatun elämän, vaikka sen varjolla miten kasvattaa omat mukeloiset. Nykyään minulla on omia lapsia, joilla sama sukunimi. Onneksi ei ainakaan vielä ole tullut mitään ja takaan, että pidän huolen ettei omia / omat kiusaa muita. Omien kokemuksien perusteella voisin neuvoa, että puututaan kiusaamiseen välittömästi ja ankarasti, eikä missään opettajien kahvitauolla. Kiusaaminen jättää pysyvän arven varsinkin nuoreen, joten katsotaan me ainakin omiemme perään, ettei he kohtaa meikäläisen kaltaista perkelettä tulevaisuudessaan.
Minkä taakkseen jättää, niin edestään löytää
Nähdään vielä
2142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olisin sinä, ketuttaisi varmaan niin paljon että menisin vetämään turpaan tai ainakin kiroamaan kunnolla. Toisaalta, enhän sitä tiedä koska olen vasta 13v.
Minulla ei myöskään ollut ala-asteella kiusaamista, mutta kun syksyllä siirryin
seiskalle, kaverini hylkäsi minut ja alkoi puhumaan minusta pahaa selän takana, enkä saanut alussa yhtään ystävää. Kerroin opettajalle ja äitini soitti myös kiusaajan vanhemmille ja se loppui. Totta kai vieläkin on kuiskuttelua ja muuta mutta en välitä.
Minulla on nyt 3 ystävää ja he riittävät minulle. Heitä kaikkia on kiusattu pilkkaamalla, puhumalla selän takana ja kysylemällä tyhmiä. Ensimmäinen ja minulle tärkein ei välitänyt mitään ja se loppui lyhyeen. Olen saanut tältä ystävältä paljon itseluottamusta, joka meni raunioille syksyllä. Toista kaverini oti kaiken vitsillä ja kiusaaminen kesti n. pari viikkoa. Kolmatta ystävääni kiusataan ilmeisesti edelleen (en ole aivan varma asiasta), koska hän pistää yleensä hanttiin tai vain lähtee paikalta. Yritän puollustaa ystäviäni paljon ja olen heidän puollella, mutta pelkään etei se vimeisellä kaverilla lopu.
Tuli hieman pitkä juttu :D
Olet siis mies? Mukavaa että pääsit kiusaamisesta yli ja sinulla menee hyvin. Olen itse siis tyttö :)
Ne on halveksittavia pellejä, yleensä koko elämänsä. Joku harva voi viisastua, mutta ei noista nykyajan heikkopeikoista ole siihenkään. Sinulla menee aina paremmin, vaikka ulkoisesti olisikin ongelmia, ja voit rehellisesti kunnioittaa itseäsi. Et kai vaihtaisi pääkoppaasi heidän sekoboltsiinsa? Hyi, siinä vasta kamala kohtalo. Sitä paitsi kylvämisen ja niittämisen laki kyllä toimii jokaisen kohdalla, vaikka pinnallisesti muulta näyttäisi. Olisiko sinusta lähtemään mukaan kiusaamisen vastaiseen toimintaan? Siinä olisi kostoa, kun pannaan kiusaajia suosivat nykyopettajatkin koville. Pääsevät vieläkin liian helpolla.
Katsoin muuten äsken dokkarin entisestä natsirikollisesta Klaus Barbista (oikeinkirjoituksesta en ole varma). Luonne oli pysynyt samanlaisena, totesi vain, että hän on kyllä unohtanut jo nuo menneet, vaikka uhrit ilmeisesti eivät. Ei pystynyt käsittelemään asiaa. Tosi ehjä ihminen, kuten nämä pikkukiusaritkin. Näkisitpä vain heidän ajatusmaailmaansa, ei se ole niin kuin normaaleilla, vaikka niin kovasti koettavat normaalia esittää. Nykynuorissa on paljon ihan hörhöjä, joihin ei tee mieli tutustua myöhemminkään. Jos saat hyvästä tyypistä ystävän, niin hän korvaa varmasti tuhat hyypiötä, kevyesti.