Nössöys

Huomaatko kuinka olet kaikkea sitä mitä sanot olevasi?

Nyt, tästä hetkestä lähtien, alat sanoa itsestäsi toisin. Olen sanavalmis ja sosiaalinen. Olen suosittu, koska olen puhelias ja avoin. Olen onnellinen...

Ja alat myös toimia niin. Harjoittelet ensin vaikka yksin, aivan kuin valmistautuisit johonkin näytelmään vetämään roolia. Sitten kun sopiva tilanne tulee, toteutat uutta minääsi. Varmasti tulee epäonnistumisia alussa, mutta niistä ei kannata huolestua, koska ne eivät ole epäonnistumisia vaan oppitunteja. Et tee takapakkia, vaan et vain yksinkertaisesti etene ennen kuin toteutat itseäsi.

onnellinen sellaisena kuin olet. Onhan sinussa paljon hyvääkin. Sinussa on paljon inhimillistä. Sanotaan että nykyään ihannoidaan psykopaatin ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä. Minä en ainakaan haluaisi olla sellainen. En halua menettää empatiakykyäni, herkkyyttäni ja sitä että arvostan ja kunnioitan toisia.

Opettele huomaamaan tämän hetken ihanat ja hyvät asiat. Vaikka olisi miten huonosti, aina kuitenkin löytyy hyviäkin asioita. Masennuksessa ja tyytymättömyydessä rypeminen vain pahentaa tilannetta. Älä keskity koko aikaa vain itseesi, vaan syvenny niihin asioihin joista saat iloa. Silloin itsevarmuuskin lisääntyy ihan huomaamatta.

Jos oikeasti haluaa muuttua, muutos tapahtuu pikku hiljaa ja on pysyvämpi kuin äkillinen, teeskentelyyn ja näyttelemiseen pohjautuva muutos. Lisäksi siinä hitaassa muuttumisessa säilyvät ihmisen hyvät ominaisuudet, jotka voivat tallautua äkillisessä, teeskentelemällä aikaansaadussa muutoksessa pinnallisten uusien ominaisuuksien alle. Tarkoitan että teeskentelemällä muuttuneena voitkin huomata muuttunneesi ns. k***pääksi.

Edellinen kirjoittaja mainitsi roolit. Niiden avulla voi päästä muutoksen alkuun ilman että muuttaa itseään liian räikeästi ja nopeasti. Ei kuitenkaan mielestäni kannattaisi alkaa vetää mitään näytelmää ihan tavallisessa arkielämässä, koska kaikki huomaavat että teeskentelet. Mutta jos osaat jonkin taidon niin hyvin että voisit opettaa sitä muillekin, niin kannattaa aloittaa opettaminen vaikka se hirvittäisikin. Opettajan rooli on hyvin vapauttava, huomaat että sinulla on jotain annettavaa muille ja muut kuuntelevat ja ottavat vastaan. Saat myös vastuuta kannettavaksesi. Tämä on ujolle usein uusi tilanne ja se säteilee uutta itsevarmuutta kaikkeen muuhunkin olemiseesi ja elämääsi. Muutkin huomaavat että olet olemassa. Käytännössä kokeiltu keino, suosittelen. Mutta huom. opetettavan aiheen pitää sitten olla todella sellainen jonka osaat erittäin hyvin ja varmasti, ja joka on lähellä sydäntäsi.

Ja vielä pikkuvinkkinä kaikille ujoille:
itsetuntoon vaikuttaa myös se mitä lukee tai katselee/kuuntelee. Jos haluaa vankan itsetunnon ujoudesta huolimatta, kannattaa hylätä pinnalliset ja vain tiettyä ihmistyyppiä ihannoivat iltapäivälehdet, naistenlehdet ja tv-ohjelmat. Itse ainakin huomaan heti selvän eron suhtautumisessani itseeni, jos en seuraa noita medioita, kuin että jos menen siihen lumemaailmaan mukaan. Ilman niitä pystyn olemaan varsin tyytyväinen itseeni, voisipa jopa sanoa että olen onnellinen siitä että olen juuri tällainen kuin olen.

Suosittelen lukemaan kirjoja. Lue esim. Jari Sarasvuon Sisäinen Sankari! Muuttuminen on hidasta touhua, siihen kuluu joskus vuosia ennen kuin tuloksia näkyy. Toisaalta taas jossain asioissa se alkaa näkyä nopeasti.
Itsellä projekti on kesken mutta nyt parin vuoden aikana on tuloksia jo näkyvissä...

Juttusi olisi voinut olla kirjoittamani, samat ongelmat minullakin..Mutta koitetaan pärjätä!