Sielunkumppani

tuohon.

On kokemus tästä,pisti elämäni uudelleen arviointiin.Se verta kovaa kolahti.

Tähän uskoo, kun sen kokee ja tuntee... uskomaton kokemus!

Totta tosiaan sen tuntee.Mikään muu ei tunnu miltään ja vastaus kaikkeen on löytynyt.Kun kolahtaa niin se on siinä.Sitä ei montaa kertaa elämässään koe.Ei ole järjellä selitettävissä.

Tässä kohtaa REPESIN.

"Ne lähestyvät sinua hiljaa viidakkokissan kuulumattomin askelin. "

V1ttu mitä PAS-KAA!

Kohdatkaa ja rakastakaa tässä ja nyt. Ikuisuudet sikseen. Hetki on lyhyt.

Osu ja uppos. :) Todella hyvä teksti tuo aloittajan linkitys.

Kyllä on taas sellaista soopaa ettei mitään rajaa. Naiset vaan valittetavan usein "kriisipäissään" näihin höynähtävät.

Se voi olla ettet ole vielä kokenut tuonkaltaista.

Kaunis kirjoitus, mutta uskon noiden tunteiden liittyvän aina jollakin tavalla vahvaan ihastumiseen. Silloinhan toisessa näkee sen, mitä haluaakin. Uskon tietynlaisen etäisyyden ruokkivan vielä enemmän salaperäisyyttä ja omia kuvitelmia.

Tietyllä tavalla samankaltaiset ihmiset tunnistavat toisensa. Näinhän se on myös ystäyyssuhteissa. Voihan hetkellisesti viihtyä vaikka minkälaisen ihmisen kanssa, mutta jostakin syvempi yhteys syntyy vain joidenkuiden kanssa, vaikkakin sitten ystävyys saattaakin toimia sujuvimmin toisenkaltaisen ihmisen kanssa.

Eikö se voi olla niin parisuhteessakin, että syvemmältä tasolta tutun oloiset ihmiset tuntuvat tutuilta ja kiehtovilta, mutta yhteiseloon tarvitaan sellainen, joka täydentää omia vajavaisuuksia? On melkoinen riski tulla satutetuksi, jos on yhdessä ihmisen kanssa, joka pääsee aivan iholle. Alkaako toisen läheisyys ahdistaa? Miten käy kahden vahvatahtoisen ihmisen yhteiselon? Entä kumpi tekee päätökset, jos yhdessä on kaksi alistuvaa ja miellyttämisenhaluista? Jos kumpikin on kotona viihtyvä, kuka suunnittelee jännittävät matkat ja tempaukset? Jo molemmat ovat vahvasti vaihtelunkaipuisia, kumpi toimii rauhoittavana osapuolena levottomuudessa? Niin, eikö paisuhteeseen ajaudutakin usein itseä täydentävän persoonan kanssa? Kaipa se luonto ja yleinen järjestys siihen ohjaavat.

Hän, joka minua on mietityttänyt, on ajatuksiltaan hyvinkin paljon itseni tyylinen. Emme ajattele monistakaan asioista samalla tavoin, mutta hänen tapansa käsitellä asioita ja toimia tietynlaisissa tilanteissa tuntuvat minusta tutuilta. Mikä hämmentävintä, tiesin sen ensimmäisestä katsekontaktista. Se oli minulle outo kokemus, vaikka olen samantyylistä yhteyttä kokenut muidenkin ihmisten kanssa sukupuolesta ja iästä riippumatta. En silti koskaan ole tuntenut sitä yhtä voimakkaasti kenenkään toisen kanssa, vaikka kyseessä oli aivan vieras ihminen.

Olen halunnut sen ajatella niin, että kyse on samanlaisesta tunteesta kuin omien ystävien kanssa, mutta lisänä siinä on se vetovoima, joka tulee toisen sukupuolesta.

Itse olen ollut äärimmäisen skeptinen näihin juttuihin aina.
Mutta kun se kolahtaa, niin joutuu kyllä miettimään monia asioita uusiksi ja kaikkeen ei löydy järjellisiä selityksiä, on vaan pakko hyväksyä.
Itsellä kokemus kun suuren väkijoukon keskellä vaan joku pakottaa pysähtymään eikä enään voi lähtä henkilön läheisyydestä pois.
Kumpikaan ei tuntenut toista entuudestaan, mutta toinen tuntui alusta alkaen ihan tutulle.
En itse, eikä myöskään toinen osapuoli ollut ajatellut sekoittavansa omaa elämäänsä, eikä kumpikaan ollut tietoisesti etsimässä mitään. Mutta mikään ei ole ollut entisensä tuon tapaamisen jälkeen.
Myöhemmin on joutunut hyväksymään monia muitakin asioita, mitä ei kykene selittään. Pakko on vaan uskoa kun kokee, että kahden ihmisen välillä voi olla yhteys mikä ei ole selitettävissä perinteisesti.
Elämä voi joskus kohdella mukavastikkin, kuhan uskaltaa olla avoin sille.