En jaksa lapsiani eikä lapset jaksa minua

Olen ollut samassa jamassa. Silloin pyysin saada lapset pariksi viikoksi muualle hoitoon, en muista puhuinko asiasta ensiksi neuvolassa vai sosiaalityöntekijälle. Luulin, että pääsevät johonkin tukiperheeseen, mutta saivatkin paikan kaupungin lastenkodissa. Menin itse 2 viikoksi lomalle, ihan yksin. Onneksi sain lapset ongelmitta takaisin. Eivät siis yrittäneet ottaa huostaan. Myöhemmin etsin tukiperhettä mutta siihen aikaan moisia ei (muka) ollut. Kyselepä sinä tämmöistä helpotusta yh-arkeen. Niin, minä en ollut tuossa vaiheessa enää työssä vaan masennusdiagnoosilla piiitkällä saikulla. Tsemppiä sinulle, toivon että saat apua ja voit hengähtää! Halaus!

Olisiko lapsilla eroahdistus?

Sekä sinusta että isästä, jota näkevät liian harvoin ja sitten lasten paha olo purkautuu sinuun?

Lapset tarvitsevat sekä isää että äitiä yhtä paljon.

Toinen merkitsevä tekijä on ravinto ja rajat, jotka on oltava täysin samanlaiset sekä isän luona, että äidin luona.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Hylkäämällä lapsesi viikoiksi pois, todennäköisesti vain pahennat tilannetta, koska lapset kärsivät erosta ja tilanne vain pahenee.

Pyydä kunalta tukiperhettä. Sen saa YH-äiti ja saat 1 viikonlopun vapaata kuukaudessa.

Myös isän kanssa olisi hyvä neuvotella asioista. Toki se voi olla hankalaa, kun miehet ovat mitä ovat, vaikka eivät kaikki.

Hyviäkin miehiä on.

Riehumiseen auttaa ulkona olo, jota lapset varmaankin saavat päiväkodissa, koska olethan töissä.

Mutta vapaa-ajalla olisi hyvä olla ulkona riehumassa.

Lasten iltarahoitukseen olisi hyvä keksiä jotain esim. iltasatu tai jotain?

Leikittehän yhdessä?

Pelaatte, luette jne...

Nämä loma-ajat tosiaan ovat rankempia, kun energiaa ei saa päivähoidossa purettua. Mutta ulkoillaa kyllä, juostaan, ajetaan tosiamme takaa, painitaan jne. Isä ei ole kertaakaan 4-vuoden aikana käynyt lapsien kanssa ulkona, siksi tuntuu epäreilulta että minä yritän lasten energioita kuluttaa vaikka millä tavoin, mutta isä ei ee asian eteen mitään.

Ja meillä ei ole mitään yhteistä säveltä kasvatuksessa, siksi erottiinkin. Hän kyllä nykyään jaksaa leikkia lasten kanssa esim. legoilla enemmän. Minä tykkään puuhastella muita juttuja lasen kanssa, esim. se ulkoilu, leipominen, askartelu.

Hän vie hoploppeihin , ostaa leluja. Minulla ei siihen rahat riittäisi.

Vaikeaa..

Anna lasten olla, jos riehuvat tjv laita korvatulpat korviin ja käy nukkumaan tai katsele kuulokkeet päässä tv sarjaa. Paras keino on, että ei yritä tehdä mitään vaan antaa lasten olla tyhmiä. Kyllä he joskus tajuavat mitä tekevät ja ehkä oppivat jotain elämästä. Älä vie ulos, älä tee mitään heidän kanssaan jos eivät kerran tottele. saa itse keksiä omat leikit ja ulkoilut vaikka sitten niiden iskän lelujen kanssa

Ymmrärrän sua paremmin kuin tajuat. Tunnen täysin samat fiilikset ja ajatukset. En voi auttaa. Kukaan ei ole auttanut muakaan. 'En tiedä miten tästä tilateesta pääsee pois. 'Mutta ellei tää tilanne muutu, mä häivyn lopullisesti. En haluaisi niin, mutta eb´n vainn enää jaksa tätä. Voimia sulle!

Isän pitää ottaa enemmän vastuuta tai sitten hän EI tapaa lapsia lainkaan.

On lapsille todella väärin, että näkevät vain joskus pari tuntia isää.

Lapsilla on eroahdistus isään ja he kostavat sen äidille.

Lapsen maailma on täysin erilainen kuin aikuisten. Lapsi ei osaa kertoa tunteistaan ja purkaa niitä puhumalla.

Mutta äiti voi ja pitää ja täytyy saada keskusteluapua ja neuvoa lasten kasvatukseen.

Sun täytyy vaatia sitä.

Ja lasten ja sinun ruokavalio kuntoon, niin lasten mieli rauhoittuu.

Ravinnolla on keskeinen merkitys, joten ei ole ihan sama, mitä suuhunsa lappaa.

Ensinnäkin sanon, että voi käydä niinkin, että sinut kannetaan siitä ovesta ulos mustassa muovisäkissä, ja sekin päivä lähenee koko ajan. Ei kannata kovin paljon kerskailla. Elämä on arvaamaton ja lyhyt, lapsuus vielä lyhyempi.
Ei ihme, että lapsesi ovat häiriintyneet, jos kerran itse käyttäydyt niin kuin kerrot. Sinusta he ottavat esimerkkiä.
Lapset eivät vihaa sinua. Pienet lapset eivät edes osaa vihata, ja sinä olet heidän elämänsä tärkein ihminen. Älä projisoi omia kielteisiä tunteitasi, joita tunnet lasten isää kohtaan, lapsiisi.
Minusta on hyvä, että pystyt erittelemään täällä sanallisesti tilannettasi. Rupea seuraavaksi muuttamaan sitä. Etsi elämästäsi hyviä asioita, niitä valon pisaroita, ja tartu niihin. Kun lapset käyttäytyvät hyvin, anna siitä heille kiitosta, samoin itsellesi.
Aina kannattaa yrittää - ja sitä paitsi on pakko yrittää. Elämällä on vain yksi suunta, eteenpäin.

jos ei pysty kunnioittamaan edes itseään niin miten muut voisivat kunnioittaa sinua..sen näkee päältä niin helposti..
minä olin samalaisessa tilanteessa mutta kuuden vuoden jälkeen päätin muuttua.
sen jälkee olen ollut iloisempi ja muut ovat kunnioittaneet minua sellaisena kuin olen.

Itsellä aivan saman ikäiset lapset ja lähetän ISON HALAUKSEN sinulle! Voin vain kuvitella. Meillä on isä ja äiti, molemmat kokopäivätöissä ja silti ollaan väsyneitä. Meillä suurin syy väsymykseen oli se, että lapset nukahtivat liian myöhään illalla (eli klo 22-23 aikaan) ja kun piti itse mennä aamulla töihin, niin koskaa ei saanut lepoa! Nyt lapset jättivät joulun jälkeen päiväunet pois (tai esikoinen ei nuku, nuorimmainen ottaa lyhyet torkut) ja nyt kun eivät nuku päiväunia enää paljon, niin nukahtavat illalla jo klo 20 ja nukkuvat klo 7-8 asti aamulla! Toisin sanoen, nyt meillä on taas omaa ja yhteistä aikaa pari tuntia illassa - voin esim. lähteä salille kun lapset menevät nukkumaan ja ennen kaikkea iltanukutukseen ei mene enää kauan! Olin aivan loppu kun esikoisella meni aina kauan ennen kuin nukahti pitkien päiväunien ansiosta. Ehdotankin, että jos lapsesi nukkuvat liikaa hoidossa, että rajaatte päiväunet tai jätätte ne pois! Tämän muutoksen jälkeen koko perhe on meillä voinut paremmin - välillä teen töitä kun lapset nukkuvat ja voin hakea he aikaisemmin vastaavasti hoidosta - ennen tämä ei onnistunut kun lapset valvoivat niin myöhään.

Eihän 3v enään mitään päikkäreitä nuku?

Kannattaa lopettaa, niin menee aikaisn illalla nukkumaan.

Mitä AP:lle kuuluu?

Onko AP vielä täällä? Olen itse samanlaisessa tilanteessa. Olen väsynyt ja katkera rusinoidennyppijä exälle, jokainen päivä tuntuu lasten kanssa kamalalta ja syyllistän itseäni jatkuvasti että olen pilannut lapset, vaikka yritän todella parhaani. Ihmiset eivät tiedä, millaista on kasvattaa yksin lapsia. Minunkin lapset purkavat aina pahan olonsa minuun isänsä vietettyään "onnellisen päivän" lasten kanssa. Ihmettelee, miten en jaksa, kun ei ymmärrä sitä että hänelle lapset ovat täysin erilaisia, herran terttuja kun yrittävät raukat niin miellyttää häntä. Samoin kuin päiväkodissa, ovat maailman kilteimpia. Kotona tappelevat ja hyppivät silmilleni jatkuvasti, en saa minkäänlaista otetta, sillä antaessani toiselle rangaistusta, toinen tekee pahojaan jne. Eivät saa tarpeeksi huomiota, ja minusta ei ole yksin enempään. Ymmärrän täysin, miten tutkimusten mukaan yksinhuoltajien lapset pärjäävät elämässä huonommin. Mutta se ei johdu suinkaan yh.n huonosta vanhemmuudesta, vaan olosuhteista. Yksin ei vain PYSTY samaan kuin kaksin, ja lapset häiriökäyttäytyvät huomion ja rakkaudenpuutteessaan! Emme voi käydä uimassa, rannalla, puistoissa tms. lasten ollessa niin nuoria(alle 4v), etten uskalla turvallisuussyistä lähteä heidän kanssaan yksin mihinkään kun kiipeävät joka paikkaan ja en ehdi katsoa niiden perään.
En ymmärrä miksi meitä ei tueta yhteiskunnan puolelta lainkaan. Joskus huonoina hetkinä tunnen itseni niin väsyneeksi, että ajattelen paljon itsemurhaa. En olisi itse halunnut eroa. En voinut muutakaan kuin suostua eroon, sillä hän myönsi ettei rakasta minua tarpeeksi ollakseen läsnä perheessä. Säälin lapsia niin kovasti että sattuu. He eivät ansaitse eroperheen lapsen jatkuvia hylkäämisiä. Itse en kuitenkaan halua antaa lapsia pois, en antaisi sitä anteeksi itselleni. En siis uskalla mennä tk.n juttelemaan tuntemuksistani, koska pelkään että tekee ilmon lastensuojeluun ja en saa lapsia enää takaisin.
Ap,haluaisitko jutella kanssani lisää?

Lapset useimmin isälle.

viikko ja viikko tai jotain

ajan kanssa helpottaa, kun lapset tottuu

AP. Meillä menee nyt vähän paremmin. Siirsin lapset omaan huoneeseen ja sänkyyn nukkumaan ja rauhoittuvat sinne nopeammin. Olen asettanut rajaksi klo 21.30, jolloin mennään omaan huoneeseen. Olen hankkinut sinne myös cd-soittimen ja lainataan kirjastosta cd-satuja tai laitan classista musiikkia tulemaan. Olen itsekin yllättynyt, miten nopeasti lapset nukahtavat. Meillä on iso kello ja olen näyttänyt siitä lapsille, kun viisarit on tietyissä kohdissa niin silloin on nukkumaanmenoaika. He nykyään itse seuraavat kelloa ja muistuttelevat että kohta äiti kello on niin paljon :).
Olen myös aloittanut liikkumisen niinä aikoina kun lapset ovat isällään. Vaikka olisi kuinka paljon hommaa kotona, niin eikun ulos tai jumppaan. Itseäni se on piristänyt paljon. Olen myös alkanut ilmojen parannuttua käymään hoitopäivänkin jälkeen lasten kanssa ulkona. Harjoitellaan pyöräilyä, käydään rannassa tai leikkipuistossa lähellä. Olen yksinkertaisesti ollut enemmän läsnä lasten kanssa. Lasten isän kanssa olen yrittänyt olla mahdollisimman vähän tekemisissä, koska huomaan että tulen hänestä vaan ärtyisäksi ja puran kiukun lapsiin. Ollaan saatu myös sovittua että lapset ovat yhden yön/viikko hänen luonaan. Arkisin. Vastaavasti lapset ovat useammin minun luona. Helpottaa, kun ei tarvi töistä juosta kauppaan, lenkille ja kotiin vastaanottamaan lapsia väsyneenä edes yhtenä iltana viikossa.

Huonojakin päiviä on, huudan suotta, hermostun sotkusta, ärsyynnyn melusta. En jaksaisi leikkiä useinmiten, mutta yritän vaikka 15 minuuttia olla leikissä mukana. Meilläkin rajoittaa tekemistä se, että olen yksin kahden pienen lapsen kanssa. Esim. pyöräilemään ei uskalla lähteä kotipihan ulkopuolelle, kun molemmat tarvitsevat apua. Askarrellaan jonkun verran ja leivotaan yhdessä.

Lasten isän kanssa ei homma toimi edelleenkään. Tuli ihan pyynnöstäni mukaan neuvolaan ja haukkui minut siellä pohjamutiin. Kehui itseään, miten on täydellinen ja auttavainen kaiken puolin.

Lapset tuntuu olevan tyytyväisempiä nykyään kotona olemiseen. Vanhempi kertoo, miten meidän koti on ihana ja iso (vaikka ei ole). Haluaa hoidosta nykyään kotiin vaikka ennen halusi mennä kaikkialle muualle kuin kotiin.

Silloin kyllä hermo kiristyy, kun tulevat isältä ja ovella jo pyydetään mukaan riehumisleikkeihin tai ulos lähtemään. Kun kysyn, että mitä ovat iskän luona tehneet, niin vastaus on että katsoneet tv:tä. Ja iskä maannut sohvalla. Silloin pinna kiristyy...mitä hemmetin apua tuo on olevinaan.

Mutta ehkä pieniä muutoksia on tullut. Esim. leluja ei tunnu isä ostavan enää niin paljon. Ja hankkinut kotiinsa askerteluvälineitä.

Parempaan suuntaan ollaan menty tosiaan. Oman ajan ottaminen on auttanut paljon, se liikunta. Ja ehkä myös se julkinen nöyryytys siellä neuvolassa. Tuli sellainen puhti, että minä näytän että olen hyvä äiti! Paras palkkio on kuitenkin lasten into päästä kotiin, omaan ihanaan kotiin :)

Hei, painiskelen itsekin oman jaksamisen kanssa, vaikka minulla onkin yksi lapsi ja hänkin on tyttö. Erittäin voimakastahtoinen, olen välillä aivan takki tyhjä ja kun on pinna kireällä, myös huudan ja kiukkuan aivan turhasta.
Lapsen isä ottaa tytärtä luokseen vain todella satunnaisesti, enkä edes muista koska tapaamissopimuksessa määritellyt asiat olisivat kokonaisuudessa toteutuneet. Isää ei oma lapsi kiinnosta, uuden vaimonsa lapsia kyllä hoitaa ;) että sellainen ukko se.
Olen juurikin aikeissa ottaa lastenvalvojaan yhteyttä, koska tapaamiset lapsen ja isän välillä eivät toteudu. Lisäksi toiveenani olisi myös se tukiperhe, koska oma perheeni, se lapsuuden perheeni, sitä ei käytännössä ole. Kaverit ovat kuka vuorotyössä, kuka missäkin, enkä voi lastani edes monen luo viedä koska tyttö on niin mahdoton.
Minulla ei ole koskaan vapaata. Ei koskaan. Ikinä en voi suunnitella mitään aikuisporukalla, vaikka hyvää tekisi olla vain aikuisten kesken.
Rakastan lastani, mutta olen väsynyt tähän tilanteeseen kun toinen luistaa kuin koira veräjästä omasta vastuustaan. Lapsi on kuitenkin yhdessä hankittu, ei mikään vahinko, vaan yritetty pitkään. No, elämä on. Huonomminkin ehkä voisi olla. Mutta jos äiti voi hyvin, lapsikin voi hyvin. Olen sitä mieltä.

Ei sinun lapset sinua vihaa, etkä ole huono äiti. Tunteesi ja väsymyksesi on inhimillistä. Isästä: on se hyvä olla pirteä, ostaa leluja ja kantaa hop loppiin, koska sitä ei tarvitse tehdä kuin muutama hassu tunti viikossa. Tavallinen nenän kaivaja tuo lastesi isä. Suorastaan täys paska! Menet lastenvalvojalle ja sovitte selvät tapaamiset isälle. Eli esim joka toinen viikonloppu vähintään. Nyt on sellainen juttu, että laitat elämäsi ja itsesi kuntoon. Isälle sovitut tapaamiset. Et alistu isän tahtoon, tulee kun huvittaa ja hoitaa kun viittii. Jotta voit olla jaksava äiti rankassa arjessa, tarvitset muutaman pv huilia aina. Joka toinen viikonloppu isällä auttaisi sinua varmasti. Kyllä sinä jaksat. Olet nyt vain keskellä kaaosta, jossa sinun täytyisi saada omaa aikaa. Isä käytöksellään provosoi lapsiasi käyttäytymään noin. Lahjoo ja tekee itsestään jotain super isää, vaikka sinä teet kaiken työn. Käytöksellään isä koittaa peittää lapsiltaan silmiä. Isä ei ole kiinnostunut lapsistaan, heidän hyvinvoinnista etc. Täys vittu tuo sinun exä. Mutta nyt pää pystyyn ja soitto alueesi lastenvalvojalle. Laitahan isäkin tekemään osuutensa ja kantamaan vastuu lapsistaan. Se ei ole yksin sinun tehtävä. Sinä voit ilmoittaa isälle, että nyt homma muuttuu. Sinä et ole enää alistettu rätti, joka hoitaa kaiken. Sinä löydät vielä mukavan kumppanin ja voit olla tyytyväinen, että tollasesta mulkusta olet eroon päässyt. Jos arki meinaa täysin kaatua päälle, soita terveyskeskukseen ja varaa aika lääkäriin. Hetkellisesti ja pahimpaan oloon on tilapäisesti mahdollista saada rauhoittavaa. Lääkekuurin aikana hoidat sitten lastenvalvoja asiat etc. Sinä pystyt siihen, tsemppiä!!! :)

Säähän voisit mennä sen
isän kanssa yhteen niin
ongelmat poistuisi.

Hei väsymyksen ja jaksamisen äärirajoilla olevat,

Olette saaneet hyviä neuvoja, en minäkään osaa sanoa kuin että jos jaksamista vielä riittää, niin puhukaa ja kyselkää mistä voisi apuja saada. Mitä paikkakuntanne tarjoaa? Saatteko kotihoitoapua? edes muutamaksi tunniksi viikossa? Minun kokemukseni mukaan se paljoveluon hyvää ja ehdottomasti käyttämisen arvoista. Toivoisin todella että kaupungeilla/kunnilla olisi tämänkaltaista apua tarjottavana.
Osaisiko neuvolan henkilökunta auttaa?
Vastuuttaisin myös isää, jos hän siis muuten on turvallinen aikuinen lapselle.
Auttavia tahoja Mll? seurakunnat? (oma srk oli palvelu jossa lastenohjaajan saattoi pyytää vaikka 2h/vko auttamaan kotona tai olemaan lasten kanssa jos äiti halusi mennä jumppaan tms.)

voimia, todella toivon sitä teille kaikille!

Kaisa-pappi

Lasten kanssa on niin raskasta, että jos olisin tämän tiennyt, olisin aikanaan tehnyt toisenlaiset valinnat.

2 pojan äitinä olen monta kertaa ollut niin loppu, että en voin sanoin kuvailla.

Olen myös kokeillut monenlaista: ruokavaliosta sokeri ja vehnä pois. Hyviä rasvoja ja EPA/DHA. Yhdessä tekemistä, rauhoittavaa musiikkia, selkeää rytmiä ja rajoja.

Haluaisin olla onnellinen lapsistani ja tietysti olenkin. Mutta. Tunnen itseni todella huonoksi äidiksi ja se vain pahentaa oloani. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan ympärilleni rauhaa. Kärsin, että kotona on jatkuva meteli, pojat tappelevat ja peuhaavat, korjaan jatkuvasti heidän jälkiään ja he vain nauraa käkättävät. Kun pojat menevät lopulta nukkumaan, olen itse aivan loppu.

Kesälomat ja viikonloput ovat yhtä painajaista. Työni on vaativaa, mutta koen, että saan edes siellä olla hetken rauhassa.

Olisikohan aika alkaa kasvattamaan niitä lapsia käyttäytymään se on sinun tehtäväsi kun olet lapset hankkinut.

Tuokin marmatuksen aikana voisit alkaa miettimään miten lapsia kasvatetaan..olet ihan hukassa.

Hae vaikka kasvatusoppaita kirjastosta kun et itse osaa maalaisjärkeä käyttää.

Jätä siivoukset nettailu tvkatsomiset sun muuttoisarvoiset asiat vähemmälle ja perehdy lasten hoitoon ja niiden kanssa olemiseen kun olet ne hankkinut niin ne on ykkössijalla ja sitten vasta sinä.

Tekisi mieli sanoa että oot itsekäs ja huono äiti ja mitä olit aikaisemmin ajatellut kun teitte lapsia peräkkäin. Mutta toisaaltaan väsymys on ymmärettävä, kuitenkin on väärin huutaa ja kirota lapsille. Yritä muuttaa itseäsi ja mene hoitoon. Se on sinulle parasta. Ja käy treffeillä ;)

Aikuisena vielä piinaavat ja lapsenlapsilla kiristetään.. Vanhemmuus on ikuista ja rankkaa...

Antaisin huostaan tollaset pennut.