Mullakin on ollut aina välillä pakkoja. Yhdessä vaiheessa mun oli esim. pakko silittää yhtä ovea tietty määrä sitä ohittaessani. Ja joitain esineitä. Tunsin jotenkin kauheaa syyllisyyttä siitä, että kukaan ei välitä niistä. Ja kun laitan aterimia pesukoneeseen, kukaan ei saa olla lokerossa yksin. Jos joku on laittanut ne niin, siirrän ne ryhmiin.
Välillä ollut lieviä pakkolliikkeitä, välillä ei mitään. Välillä suurta ahdistusta ihmisryhmässä, ellei pääse pois. Olen myös jonkin verran vainoharhainen. Pelkäsin vuosia, että sisareni myrkyttää ruokani/juomani. En halua vieläkään juoda mehua, jos esim. ollut poissa. Pelkään nyt, että minuun testataan jotain aineita. Olen koekaniini. Tunnen itseni joskus hölmöksi. Olen myös vuosikausia pelännyt mm. että joka paikassa, missä olen, on valvontakameroita ja minua tarkkaillaan. Pimeinä vuodeanaikoina kotona tuntuu, että ikkunanläpi tuijotetaan. Olen kuin akvaariossa.
Välillä ollut lieviä pakkolliikkeitä, välillä ei mitään. Välillä suurta ahdistusta ihmisryhmässä, ellei pääse pois. Olen myös jonkin verran vainoharhainen. Pelkäsin vuosia, että sisareni myrkyttää ruokani/juomani. En halua vieläkään juoda mehua, jos esim. ollut poissa. Pelkään nyt, että minuun testataan jotain aineita. Olen koekaniini. Tunnen itseni joskus hölmöksi. Olen myös vuosikausia pelännyt mm. että joka paikassa, missä olen, on valvontakameroita ja minua tarkkaillaan. Pimeinä vuodeanaikoina kotona tuntuu, että ikkunanläpi tuijotetaan. Olen kuin akvaariossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aluksi, en tietenkään voi antaa kenellekään
arviota juuri hänen tilanteestaan. Sitä ei voi
tosiasiassa tehdä näkemättä ja huolellisesti haastattelematta. Voin kommentoida lähinnä oireita ja mihin ne saattaisivat viitata. Tuossahan oikeastaan itse hyvin kuvasit oireita, joissa näyttä olevan tuo pelokkuus aika keskeisenä
(myrkytys, koekaniini,valvontakamerat) siinä määrin, että välillä pelot saavat jopa epärealistista mittasuhdetta. Tuo huoli siitä, ettei kukaan jäisi yksin on aika mielenkiintoinen pakko-oireiden taustalla oleva motiivi, en ole sellaista aiemmin kuullut. Onko tuolla yksin olemisen/jäämisen kokemuksella jotain merkitystä myös omassa elämässäsi? Viestisi siten lähinnä perusturvallisuuden puutetta ja kysymys luottamukuksesta/ epäluottamuksesta näyttää keskeiseltä. Ylikorostunut syyllisyys lienee lisäksi yksi ongelma, jonka merkitys jää kuitenkin epäselväksi. Oletko hakenut apua noihin ongelmiisi, uskoisin että sinua voitaisiin auttaa.
Kiitos. Yksinjäämisen kokemuksella on merkitystä. En tiedä, miksi tunnen syyllisyyttä. En ole ikinä tehnyt mitään kamalaa, vaan olen aina ollut suht kiltti.
En ole hakenut apua tai kysynyt muualta, koska en halua. Luulen, etten pystyisi enkä haluaisi kertoa kellekään aivan kaikesta, mitä on menneisyydessä tapahtunut. En pysty siihen edes anonyymisti. En osaa luottaa kehenkään. Lisäksi on tuo rahallinen puoli, ja myöskään en koe, että olisin ihan hullu. Kuitenkin mielestäni hallitsen itseni suht hyvin, paremmin kuin ennen. Pelot ovat läsnä, mutta eivät silti rajoita kauheasti elämääni. Tai no, elämäni on kyllä aika yksinäistä.
mullakin on ollut monesti tuo sama motiivi "ettei kukaan jäisi yksin" kun esim. järjestelen tavaroita.
olen myös ehkä aika kiltti, vaikkakin usein raivopää.
Niin, mikä sinulla oli ongelmana/ongelmina? Mutta minä en raivostu mekein koskaan. Joskus olen pitkään (jopa kuukausia)hyvin "tavallisessa" mielentilassa. Sitten välillä tulee sellaisia kausia, jolloin olen useimmiten joko ihan ylhäällä tai ihan alhaalla. Suren tai nauran, olen onnellinen tai onneton. Se vaihtelee aika nopeasti. Saatan vaikka nauraa ja hymyillä yksikseni koko päivän ja itkeä seuraavan.
noh,yritetään nyt pikasesti jotain sekavaa kirjottaa.
mulla on tarkkaavuushäiriö ja olen ymmärtänyt että raivokohtaukset johtuu niistä, ja aisti-yliherkkyydestä on vaikea sanoa johtuuko se aspergerin syndroomasta vai/ja add:sta(add=tark.häiriö)...vai liittyykö add oleellisesti tuohon herkkyyteen, en tiedä.
mutta miten ne vaikuttavat elämään? esimerkki: sain potkut edellisestä koulusta epätäsmällisyyden takia, osittain siksi että rutiineissa kestää väh. puoli tuntia, mutta suuremmaksi osaksi siksi että unohdan jatkuvasti mitä pitää tehdä, kun ei pysty keskittymään...:(
...vastasin jo aiemmin, etta hanki itsellesi vaikka kotielain. Saat silitella sita, etka tunne enaa oloasi niin yksinaiseksi.:)
...kuulostaa silta, etta sinulla on ylikorostunut hoivavietti tms....siis tuo lautasten silittely jne...
...entas jos hankkisit kotielaimen ja silittelisit sita? Siita olisi muutenkin seuraa.:)
Mainitsit noiden diagnoosien mahdollisuuden
kohdallasi. Jos jompi kumpi näistä pitää paikkansa, se saattaa hyvin pitkälti selittää
nuo ongelmasi jo pelkästään. Oletko ollut tutkimuksissa tuon tiimoilta? Hyvä diagnostiikka
olisi tärkeätä, lisäksi kun noita jo nykyään osataan hoitaakin niin, että oireiden hallinta ja siten myös elämän hallinta on parempaa. Nykyään yliopistollisiin keskussairaaloihin ollaan perustamassa neuropsykiatrisia poliklinikoita, joiden yhtenä tehtävänä on juuri ADHD/Asperger-diagnostiikka.
ADHD:sta katso esim. sivustosta :
http://groups.msn.com/ADHDaikuiset/etusivu.msnw
Jooh, tyrmään kyllä tuon hoivaviettiteorian. En esim. ole ikinä pitänyt yhtään lapsista. Se saattaa kyllä johtua siitä, että lapsille ollaan usein kivoja, ja haluaisin, että minullekin oltaisiin. Kyse ei muuten ollut lautasten silittelystä vaan ovien.
Minäkään en voi pahemmin sietää lapsia, juuri sen takia, että ne ovat muka jotain niin erikoista ja niitä hoivataan, mutta minua ei. Eläimistä kyllä pidän.