1. kumpikaan ei tule tänne enää
2. jos sortuukin tulemaan, ei ainakaan kirjoita mitään
3. jos lipsahtaa jotain kirjoittamaan, niin jos toinenkin sattuu täällä olemaan ja sen huomaamaan, ei ainakaan noteeraa mitenkään
Tiedät, että olen ihan hulluna sinuun, mutta ei tää ole hyväksi kummallekaan eikä muulle elämälle. Miten olis?
2. jos sortuukin tulemaan, ei ainakaan kirjoita mitään
3. jos lipsahtaa jotain kirjoittamaan, niin jos toinenkin sattuu täällä olemaan ja sen huomaamaan, ei ainakaan noteeraa mitenkään
Tiedät, että olen ihan hulluna sinuun, mutta ei tää ole hyväksi kummallekaan eikä muulle elämälle. Miten olis?
Vastaukset 53
Vanhimmat
En voi luvata....
En minäkään, en laita tuohon puumerkkiäni alle...
EN TULE ENÄÄ KOSKAAN TÄNNE!!
JA TÄMÄ PITÄÄ.
Noin minäkin kerran päätin, ja oli tosissani, ja uskoni päätöksen pitävyyten oli vahva kuin kallio :D
Ei diiliä! Ei tää hyvää tee, mutta ei tee elämä ilman suakaan.
Välillä musta tuntuu, että parempi tääkin kuin ei mitään. Välillä taas tuntuu, että jos ei voi olla yhteyksissä kuten normaalit ihmiset normaaleissa ihmissuhteissa, niin olis parempi lopettaa tää vähäinenkin. Nauttis vain niistä lyhyistä hetkistä, kun oikeasti näkee.
Miten nämä kaikki on sulle, juuri häneltä? Vai teetkö diilin koko palstan kanssa? Kyllä tänne aina joku kirjoittaa, sitten taas kuvittelet sen olevan hän. Ehkä sun kantsis tehdä diili ihan itsesi kanssa.
Diili pelkästään itseni kanssa ei toiminut tarpeeksi pitkään. Se onneton oli täällä vielä (tai taas) kun itse palasin.
Mut tän saa omia kyllä ihan jokainen, jonka mielestä tää ei ole pitemmän päälle hyväksi.
Ja tässä ketjussa olet pitänyt jokaista vastaajaa sinä onnettomana, eli luulosi ovat herkässä.
Teit hiukan liian nopeita johtopäätöksiä :D Jos luet ajatuksen kanssa, huomaat, että vaikka vastaan, en sinuttele. Vaikka saattoi hän tuossa jo ollakin...
Ei sun tarvi huolehtia, ihan tosi.
Onnea sopimukseen, ehkä sovit sattumalta oikean henkilön kanssa, joka täällä rakenteloo pilvilinnoja juuri sinusta ja sinun kanssasi.
Mä olen monta kertaa yrittänyt unohtaa. Monta kertaa yrittänyt viedä asiaa eteenpäin. Mikään ei onnistu, mutta en enää välitä. Tämä on mennyt liian pitkälle loppuakseen unohdukseen. Kestäkööt sitten näin vaikka hamaan loppuun. Minä olen jo antautunut. Sori, mutta turhaan jauhat muuta ;) Olen kovapäinen ja sä tiedät sen. Aion saada sut. Yritä kestää :))
Kuulostaa kahjolta, tiedän, mutta joskus tosi on tarua ihmeellisempää. Kyllä hän tietää, että olen jo pitkään ollut tässä "mielentilassa". Oleellista olisikin lopettaa se haihattelu ja keskittyä siihen, mitä kumpaisellakin on konkreettisesti elämässään ( ja sitä on paljon, ja se on arvokasta).
Oletteko te samaa vai eri sukupuolta ja -polvea? Vai ei mitään väliä.
Nyt ei ihan kaikki täsmää, eli ei ollut sulle. Sanonpa kuitenkin, että unohtamisen mahdottomuus on hyvinkin tuttua itselleni, ja olen tavallaan hyväksynyt sen, ettei tunteet katoa. Mutta tän palstapölhöily olis hyvä saada kokonaan loppumaan, vaikka aika vähän täällä olen ollutkin.
:)
Ehkä oleellisinta pysyä itse palstalta poissa, jos palstailu ei tee hyvää. Niin kauan kuin hellit "kumpikin" ja "se onneton" -ajatuksia, ne taitavat vetää sinut tänne.
Oleellista, oleellista, mutta jos lipsahtaa takaisin (kuten kävi), niin olis hyötyä siitä, että toinen olis "mukana" - en olisi tänne jäänyt taas näinkin pitkäksi aikaa, jos en olisi huomannut, että hänkin on täällä...
Mistä sinä edes tiedät, että kaikki vuoron perään tunnistamasi toiset kaipaavat juuri sinua - kuka ikinä oletkin?
jaa. no en mää tiiä, kenelle meni aloitus, mutta ei tuo ongelma oo. mutta mitäs sitten teen, ku on tylsää. ja ei mitää muuta, ku aikaa lukee. näitä hauskoja ja hulvattomia juttuja?
Semmoiselle meni, joka osaa ottaa tän omakseen.
ahaa, mieleni valaistu juuri. miten se sopimus hoidetaan? allekirjoitus jonnekkin kiitos. vaadin minä, muuten sopimus ei ole vedenpitävä.
Mihin osoitteeseen laitan, kirjallisena? Vai pitäsikö mennä jonnekin tuomarin juttusille, tulis laadittua sopimus (rangaistuksineen ;) ) ihan virallisen kaavan mukaan.
ota se osoite selville, jos se on mahdollista. ja kannattaa ehkä koittaa keskustelua muuallakin jos näet tämän henkilön jossain. tiedä nyt kuka on hukassa kenelläkin. mutta eiköhän jokainen etsijä löydä omansa vielä joskus. toivotaan ainakin niin.
Tähän vielä, kun keskustelu kerran täällä keikkuu. Onhan mulla osoite ja toinenkin. Keskusteluakaan en pistäisi pahakseni, vaan näkyy olevan yhtä hankalaa kummallekin.
Tiedän kyllä senkin, että ihan itse olen vastuussa omista tekemisistäni ja tekemättömyyksistäni.
Ei tämä hyväksi ole, ei millekkään. Joka kerta täällä vain pettyy yhä uudelleen, kun kuvittelee kaikkea. Aikuisena pitäisi jo tajuta. Mutta kun ei voi mihinkään muualle kirjoittaa tai edes kertoa tunteistaan, niin tänne palaa aina vaan uudelleen, vaikka lpaa ettei koskaan tulisi. Nyt kun ikävä vielä voimistuu, niin en voi luvata mitään. Mielelläni kertoisin asiat suoraan hänelle, mutta kun en sitäkään voi tehdä. En halua häntä kiusata, enkä häiritä, vaikka rakastankin häntä.
Hei ei täällä kirjoittelu lopu ellet ota sitä ihmistäs kädestä kiinni oikeassa elämässä. Niin tää maailma vaan toimii.
joo minä kannatan tuota ehdotusta, saattaa joskus ihan oikeassakin elämässä toimia.
Sopii ;) :D ja pitää? TUSKINPA...
En voi, enkä halua elää ilman sinua. Olen yrittänyt harventaa täällä oloakin, mutta aina palaan sinua etsimään. En vain pysty ajattelemaan elämää ilman mitään osaa sinusta. Tämä on ikävää sanan kaikissa merkityksissä, mutta tyhjyys ilman sinua on vielä ikävämpää.
Kulta, ikävä ja tämä kaikki sen ympärillä on kuin painajaista. Kuitenkin luotan siihen että me kohdataan vielä ja asiat järjestyvät. Jos ei voi elää ilman, pitää elää kanssa ja pyrkiä tutustumaan jotenkin jossain vaiheessa. Kaikki kääntyy hyväksi vielä, kaikenlaiset asiat :)
Minä en hyväksy tätä, kun olen ehtinyt jo sopia tästä asiasta.
Sopimus on yleensä kahden välinen. Päätös voi olla vain yhden ihmisen...
Jos aloitus olisi minulle, niin kyllä voin yrittää vähentää tänne palstalle tulemista, mutta tulen minä kuitenkin. Ja sorrun varmasti välillä kirjoittamaan, vaikka yrittäisin olla kirjoittamatta. Ja jos huomaan, että joku viesti voisi olla sinulta, niin voisi olla kiusaus vastata, vaikka yrittäisin olla vastaamatta.
Mutta olisi tuo kyllä ihan hyvä diili, mutta en uskalla luvata että toteutus onnistuisi ainakaan kokonaan. Niin olet kokoajan ajatuksissani, lähes lakkaamattomana ajatuksena minussa. Niihin tosielämän hetkiin kun nähdään toisemme minä haluaisin laittaa kaiken toivoni ja niitä hetkiä haluaisin tulevan enemmän.
Tiedätkö, että hän on täällä juuri sinun takiasi? Mä ainakaan en koe tarvetta lopettaa näiden lukemista, koska en koe näiden häiritsevän mitenkään muuta elämääni. Olen sen ihmisen kanssa myös irl tekemisissä ketä täällä ajattelen ja ne oikeat meidänväliset asiat on irl. Minusta tuollaisen sopimuksen voi tehdä toisen kanssa vain siinä tapauksessa, että hän kokee nämä palstat ja suhteenne samalla tavalla kuin sinä, eikä ole täällä jonkun muun takia tai vain aikaa kuluttaakseen. Samaa mieltä joidenkin yllä olevien kanssa siitä, että jos sulla ei mitään irl-kontaktia ole siihen toiseen, niin ette te mitään sopimiuksiakaan voi tehdä, vaan se on sinun itsesi tehtävä päättää mitä elämässäsi teet.
Ok. Miksi edes sitten vastaan. Haista v*ttu. Hyvää loppuelämää.
No mutta. Eihän sellaista voi luvata, mitä ei voi varmasti pitää. Tiedostan tämänkaltaisten paikkojen tuhoisuuden mielen tasapainolle, mutta on valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Ei täällä voi eikä kannata koko ajan roikkua, vaan pääsisältö päiviin on onneksi muussa. Välillä vaan on hillitön tarve kirjoittaa ajatuksia jonnekin ja toivoa myös toisen ne lukevan.
Olen kyllä ollut välillä päiviä, jopa viikkoja, poissa ja elämä on kieltämättä ollut selkeämpää silloin, mutta nykyisen tietämyksen vuoksi se ei onnistu enää niin. En voi uskotella itselleni sellaista, mikä ei pidä paikaansa. Liikaa on keskeneräisiä asioita, jotta voisi noin vain katkaista yhteyden kokonaan, vaikka tietysti ne pitäisi hoitaa vallan muualla kuin täällä. Joskus sitten, kun on sopiva hetki, jos siihen vielä on tarvetta. Eipä yhteyttä voi pitää yllä yksipuolisesti, jos toinen haluaa ymmärrettävistä syistä luopua. Itsehän huokailen tänne välillä, kun alkaa ahdistaa. Kirjoittaminen on terapiaa.
Voithan sinä mennä, jos siltä oikeasti tuntuu. Se lienee hyvä ja jopa viisas päätös terveytesi kannalta ja molempien parhaaksi, jos sen pystyt tekemään. Minunkin pitäisi pystyä tekemään se sama, mutta en ole vielä valmis ja siksi en lupaa mitään. En kirjoita joka päivä todellakaan mutta aion jatkaa tätä niin kauan, kuin tunnen siihen tarvetta.
Mutta hei, keksin ajatuksen. Voithan sopia toisen kanssa, ettette kirjoita tunnisteellisesti. Olisiko se hyvä ajatus? Toinen saisi jatkaa itsensä kokoamista, ja sinun ei tarvisi etsiä itsellesi suunnattuja viestejä eikä jäädä miettimään niitä.
Päätin äskettäin lopettaa kirjoittelun (mitä harrastin vain vähän muutenkin) ja vastailun - siis en nyt kirjoita täällä ;)
Välillä luen näitä ja peukutan samoin ajatteleville, niitä löytyy.
Lopetan siksi, että en halua hänen luulevan, että kirjoitan sellaista mitä en ole kirjoittanut. Asiat menevät vain pahemmin solmuun. En halua, että hän saa väärää kuvaa minusta tai tunteistani, joita en halua vähäteltävän mutta myöskään yliampuvia en halua omaan piikkiini. Sitäpaitsi tämä vie liikaa aikaa.
Itse huomaan, että etsin häntä, koska tiedämme kumpikin, että täällä ollaan. Tästä haluan päästä. Haluan hoitaa kaikki meidän väliset tuolla ulkopuolella.
Yleisellä tasolla tänne voi mielestäni hyvin kommentoida tai kertoa tuntojaan, jos ei täältä ketään etsi tai kenellekään tietylle yritä vastata.
En osallistu keräykseen.
Oletko varma että hän on täällä ?
Tai onko se palstarakkautta ;)
Kukaan ei halua kanssasi sopimusta. Kaikki kaipaavat täällä juuri sinua.
Kumpi kampikaan ei. Kun ei tiedä kumpi on kampi ja kussa ite on.
Pöllöä, mutta vastahan aloitin. Jonkun on estettävä paikanpäällä ;)
En neuvottele terroristien kanssa.
Meneekö tämä jollekkin sellaiselle ihmiselle jota näet säännöllisesti. Olen hänet täältä tunnistanut mutta en tiedä kenelle hän tottapuhuen kirjoittaa. Emme ole hänen kanssaan minkäänlaisessa kanssakäymisessä irl. Tässäkin ketjussa voisi olla jotain vihjeenpoikasta. En ole tänne enää oikeastaan mitään viimeaikoina kirjoitttanut. Suurinpiirtein vastannut hyvänyöntoivotuksiin ja kirjoittanut niitä itse. Eipä täällä voi loputtomiin roikkua. Jos nyt olisi sellainen prosentin mahdollisuus että tämä on juuri mulle niin tehtäisiinkö sellainen diili että yritetään sen verran saada jonkilainen yhteys muuten että saisimme varmuuden tälle. Se ei sido mihinkään. Tuosta viimeisestä kohdasta en ole tietoinen ja se on aika iso syy siihen miksi en täällä enää niin paljon ole. Täällä on myös ihmisiä jotka esiintyvät toisena, irottautumista haittaa sekin että pelkään noiden provojen antavan viellä kymmenen vuoden kuluttua kuvan siitä että olen täällä.
"Täällä on myös ihmisiä jotka esiintyvät toisena"
tai ihmisiä joilla vain sattuu olemaan hieman samanlaiset elämäntilanteet.
Jos täällä liikkuu järki kädessä, tarpeeksi realistisella ja skeptisellä asenteella, huomaa, kirjoittaako se toinen täällä vai ei.
tämä vouhkaaminen palstalla nyt lähestyvästä vuoden vaihteesta, siis tämä että nyt ei tulla enää, nyt ei sitä, nyt ei tätä, nyt hyvästit ja so long.
Mä en lupaa yhtään mitään, en. Tulen milloin tulen, menen milloin menen, jos se siltä tuntuu. Keskiviikko vaihtuu lopultakin kuitenkin vain torstaiksi, eikä siinä sinänsä muutu niin kovinkaan moni asia. En ihan niin naiivi ole tässä kunnioitettavan kypsässä vanhuusiässäni, että ajattelisin uhittelun tai "päättämisen" päälleliimatusti sinänsä mitään kampea kääntävän ratkaisevasti missään kohdin ihmiseloa _tunneasioissa_ ainakaan. Asiat kypsyy päässä juuri silloin kun ne on siihen valmiita, eivätkä kalenterit ja päivämäärät liity siihen millään tavoin.
Joillakin ilmiselvästi johtuu nimenomaan vuodenvaihteesta. Itselläni ei, en ole aikakausiin tehnyt minkään maailman uudenvuodenlupauksia enkä tee nytkään. Palstat jätin "lopullisesti" (heh hee ;) ) mihinkään merkkipäivämäärään liittymättä taakseni toukokuussa, ja olinkin kauan pois. Ajattelin silloin, että nyt tää loppuu, ja että kesää kohti se on helpompaa, kun on taas niin paljon kaikkea muuta, mikä auttaa pitämään ajatukset tehokkaasti muualla.
Jotenkin vaan ajatukset taas selkeytyivät, kun töiden ja joulunpyhien ja muiden syiden vuoksi olin taas monta päivää täältä pois. Kuten itsekin sanot, asiat kypsyy juuri silloin kun ne on siihen valmiita. Tää on ollut oikeasti pitkä pitkä prosessi, ja olen jo pitempään kulostellut omaa oloani ja miettinyt tosiasioita. Mutta niin kauan kuin täällä olen, välillä tulee hetkiä, että tulee tarve joko purkaa ajatuksia anonyymisti, tai sitten laittaa hänelle jotain ja vielä sellaista, mistä hän tietää, että se on minulta. Niin siinä taas kävi, kun oltiin nähty. Nähdään harvoin, mutta jotakuinkin säännöllisesti. Enkä ole oikein keksinyt ratkaisua siihenkään, miten voisin olla näkemättä, mikä ei auta lainkaan missään unohtamisasioissa. Toisaalta en jollain tasolla edes halua unohtaa. Muistamiseen taas ei vaadita mitään palstaa.
En voi muuta sanoa, kuin että kylläpä ihminen joutuu joskus kummallisiin tilanteisiin. Ainakin minä ;).
eikäku tiistai keskiviikoksi. Joo.
Sä saat potkut
Sitä toivoinkin! Tiimistä ulos ja heissulivei :D
Voi kiesus millasia juttuja..
Aloitus on jonkun pettävän miehen vaimon provo.
Mitä horiset hom